Monta tarinaa Hot

Minä synnyin

Asuimme Tuomarilan kartanossa, Espoossa. Äitini oli kartanon taloudenhoitajana.
Äitini meni lomalle isoveljeni Ismon kanssa Janakkalassa Puujaa-joen rannalla olevaan kasvattikotiinsa Santalaan. Oli toukokuu vuonna 1964. Äidin raskaus oli viimeisillään. Jorma, äidin mies, minun isäni oli Kakolan vankilassa. Hän oli lähettänyt minua varten vankilasta kehdon. Se oli kaunis kermanvärinen kehto johon oli taidokkaasti maalattu tummanpunaisella sana Tamara.
Synnyin Santalan vintillä toukokuun 21 päivänä. Kukaan ei osannut aavistaa, että äiti tulisi aamulla alas tyttövauva sylissään.

Espoo, Tuomarila ja muutto Savijärvelle

Muistan Tuomarilan ajoista selvästi vain isoveljeni Ismon, Tuomarilan kartanon vihaiset hanhet, Bella -koiran sekä valkoisen puisen pihakeinun.
Nuoremmat sisarukseni Nina ja Jyrkikin syntyivät Tuomarilassa asumisemme aikana. Jyrki oli vauva ja minä olin 3 vuotias silloin, kun me muutimme Sipooseen Savijärven kartanolle. Äiti meni kartanon taloudenhoitajaksi, Asuintalomme oli vanha punainen ”Raiskin” torppa joka oli rakennettu 1600 luvulla. Niihin aikoihin äiti oli vielä heikoin säikein kiinni avioliitossa isäni Jorman kanssa. Isä vietti suuren osan ajastansa Helsingin humussa ja tuli kotiin silloin kun muisti.
Äiti joi usein kiljua, eli uunin päällä kanisterissa käyttämäänsä kotikaljaa. äiti olin usein juovuksissa, mutta teki kuitenkin työnsä kartanolla.
Isoveljeni Ismo meni Nikkilän ala-asteelle kouluun ja me muut lapset olimme yksin kotona keskenään, Isä kävi harvoin mutta ei hänestä isäksi ollut, Isä makasi vain, lepäsi raukka raskaan ryyppyputken päätteeksi ja hakkasi äitiä aikansa pitimiksi, hän varmasti purki huonoa oloaan. Äiti pakeni usein meidän kanssamme vaarin luo Santalaan.

Lapsuuteni kesäpäivä

Muistan kun Ismo yhtenä kesänä Santalassa kaatoi minulle suun täyteen hiekkaa, Ismolla oli valjaat, sillä lapset eivät saaneet tehdä Santalassa mitään ja polulta ei saanut poiketa.
Santalan täti, Esteri nimeltään ei voinut sietää meitä lapsia lähettyvillään. Santalan tädin mielestä me olimme vain tiellä ja aina pahanteossa. Hän ei sietänyt äitiänikään. Hänelle äiti oli pelkkä kasvattikakara.
Santala-täti oli ilkeä ja saita ihminen .
Sataa kun esterin perseestä ja sitähän me naurettiin, se ämmä tukisteli meitä, eikä päästänyt samaan ruokapöytään kuin missä aikuiset olivat syömässä. Meillä oli aina Santalassa nälkä niin kuin äidilläkin oli lapsena ollut Leivinuunin pankolla oli sorsan siipi, vaari puhdisti sillä uunista tuhkat. vaari oli kunnon mies, äidille tärkeä ihminen.
Vaari oli maanviljelijä. jotain outoa vaarissa silti oli.
Vaarin salaisuus
”Konttoorissa” jonne ei saanut mennä, oli suuri koko seinänkorkuinen kuva, siinä oli Vaari ja Mannerheim, minun lapsenmielessäni oli uskomus, että vaarin oli pakko olla joko punakaartilainen tai Hitler.
Vaari oli hyvä mies. Vaarilla oli salaisuus, en vain osannut ymmärtää mikä se oli. Santalantäti vahti ”konttooria” kun haukka. Ja höpisi, että saksalaisia sotavankeja pidettiin heillä joskus niin kun aatelisherroja hienommassakin hotellissa. En ymmärtänyt Santalan tätiä mutta pelkäsin” konttooria”.

Tappelu

Muistan isästä joitakin hyviä asioita, sen, että minä olin isälle erityinen, isä käytti minua valokuvaamossakin ja oli minulle kiltti ja sanoi minua isin tytöksi.
Mutta ne pahatkin muistan.
Muistan kirkkaasti sen kun katselin ovenpielestä, kun Isä ja äiti tappelivat, isä hakkasi äitiä ja he molemmat olivat rähinäkännissä. Näin kuinka Isä yritti tunkea puista korurasiaa äidin suuhun ja sen, että siinä rasiassa oli liimattuna pieniä kauniita simpukoita päällä, Näin myös, että Isä löi äitiä paistinpannulla päähän. Siihen aikaan paistinpannut olivat vahvaa tekoa valurautaa, eivät sellaisia läpysköitä kun mitä ne ovat nykypäivänä. Isä oli tehnyt vankilassa ollessaan äidille puisia rasioita ja sen puisen vauvankehdon minua varten.
Minä muistan tämän ikuisesti, minä säälin äitiä niin. Äiti on minulle aina rakkain. Voi kunpa olisin voinut muuttaa äidin elämän paremmaksi.
Aamulla äitini oli takakuistilla, hän istui kumarassa ja nenästä tippui verta puisten lattialautojen päälle, tip tip tip.
Se oli niin surullista.
Sieltä naapurin Merikapteeni Per sattumalta löysi äidin ja hänet toimitettiin sairasautolla Porvoon sairaalaan.
Äiti kertoi myöhemmin että merikapteeni Per tuli metsästysreissultaan ja kulki ohitse.

Kalja

Äiti oli Porvoon sairaalassa.
Olimme kotona yksinämme päivän, pari ja sitten taloon tuli Birgit, kunnan kotisisar.
Muistan hyvin, että kotisisar oli hyvin ilkeä akka ja, että hän ei tehnyt meille ruokaa, hän antoi vain kuivia leipäpaloja, koska ei viitsinyt tiskata ja kantaa vesiä. Birgit oli laiska kotisisar, hän lueskeli pihalla filtinpäällä rakkausromaania.
Varastin ruokakomeron avaimen Birgitin taskusta ja otin Jyrkin kanssa sieltä komerosta kaksi ruskeata karjala -kaljaa, siellä sitten istuimme vintin rapulla ja ryystimme kaljaa kolpakosta, minä en tykännyt kaljasta, Jyrki oli mielestäni kovin miesmäinen.
Birgit repi meitä tukasta ja minä menin piiloon puuseehen, siitä reiästä sinne alle mihin kaikki pökäleetkin tippuu, Muistan, että ei siellä kovin paljon mitään ollutkaan koska vessana käytettiin lähinnä likaämpäriä joka tyhjennettiin tunkiolle.

Tuomitoukat

Tuomet kukkivat ulkona, oli taas toukokuu. Puuvessan takana oli oikea tuomimetsä, ihanan väriset nuoret lehdet ja kukissa vain vähän matoverkkoja, harmi sillä minun mielestäni tuomitoukkien matoverkot olivat kauniita kaikessa aavemaisuudessaan, ja ne madot, ei niilläkään ollut hassumpi leikkiä.

Ikuiset arvet

Äiti tuli kotiin Porvoon sairaalasta, Isä oli luikkinut jo silloin tappeluyönä menoihinsa.
Äidillä oli suussaan kirkkaita metallilankoja ja minä katselin äitiä säälien, kun äiti joutui ryystämään pillillä kauravelliä. Pelkäsin, että äiti kuolee nälkään. Äitiä metallilangat eivät kuitenkaan estäneet juomasta kiljua. Minua ahdisti, kun näin ne muovikanisterit.
Äidin ohimoon jäi loppuelämän ajaksi arpi niin, ja suupieleen sellainen rosoreunainen vino ja vanhentava arpi.
Äidille laitettiin myöhemmin tekohampaat, kaikki hänen hampaansa olivat katkenneet, niin että ne alkoivat irtoilemaan itsekseen.
Katselin usein äitiä ajattelin, että äidin naamasta näkee, äidillä olleen kova ja katkera elämä.

ISOVELI LEO

Leo tuli käymään Rean kanssa. Rea oli Leon tyttöystävä.
Leo oli vanhin meistä sisaruksista, Ismon täysveli, äiti antoi Leon Kauppisen tädin kasvattilapseksi silloin kun Leo joutui palovammojensa vuoksi sairaalaan, Leo oli hosunut valopetrolin kanssa nuotiolla ja hänen nailoninen verkkatakkinsa syttyi vahingossa palamaan. Leo ei koskaan tullut enään kotiin asumaan. Tämä kaikki tapahtui kauan ennen syntymääni, Leo oli minua 12 vuotta vanhempi.
Mutta nyt Leo tuli kyläilemään ja oikein tuliaisten kanssa, viinaa ja pattereilla toimiva levysoitin. Leo otti minut syliinsäkin, voi sitä idylliä ja onnea, isoveli!
Minun mielestäni Leo oli kamalan ruma ja palanut,
Leo piti minua sylissä, huomasin, että Leon korvanlehti oli kummallisesti kääntynyt ja palanut ihoon kiinni. Leo oli silti kiva.
Äiti oli antanut Leon Kauppisen tädille kasvattilapseksi Vallilaan Sallinkadulle. Ehäni omia lapsia anneta pois? vaikka ne olisivat palaneet tunnistamattomiksi. Minä en ainakaan antaisi!
Äitin juhlat Leon ja Rean kanssa
Kuuntelin koko yön ryyppyjuhlia ja levysoittimelta kuuluvia lauluja, Leo oli tuonut pieniä mustia singlelevyä, kaikki joukolla jäätäsärkemään ja napostellaan ja pari muuta.
He pelasivat marjapussia.
Kuulin kuinka äiti lauloi surullista laulua Kotkan ruususta.
Minulla oli koko ajan ikävä, sääli sisaruksia ja äitiä kohtaan.

Lastenhuoneen remontti

Isä ryömi kotiin kuin rotta koloonsa, hän oli hyvällä tuulella, isä tuli hakemaan rahaa äidiltä., hän oli vihdoinkin saanut töitä ja rahoja hän tarvitsi eväisiin.
Illalla Isä sanoi minulle ja Ismolle, ”repikääs kuulkaa vanhat tapetit takakammarista pois, meinaan remontteerata koko huoneen sitten kun tulen viikonlopuksi kotiin”.
Revimme tapetteja Ismon kanssa niin paljon kun ikinä saimme revittyä, potta oli lattialla täynnä kakkaa, likaämpäri oli täynnä pissaa, kakkaa, kahvinporoja, sipulinkuoria ja kananmunankuoria.
Isä tuli kuin tulikin viikonlopuksi kotiin, Minä olin onnellinen, jännittynyt ja odotin kovasti, että isä aamulla heräisi tekemään sitä lastenhuonetta.
Kun Isä sitten heräsi, hän oli ärtynyt ja viinanhimoissaan. MIKÄ HELVETIN REMONTTI?
Tajusin heti, että Isä oli unohtanut ne tapetit ja remontin. Isä ei enään ollutkaan missään töissä. Olikohan koskaan mitään uutta työtä ollutkaan?
Minä ja Ismo saatiin remmillä selkään koska olimme repineet ne tapetit. Äiti sai käskyn vahtia, että me seisomme nurkassa, kumpikin omassamme koko päivän.
Muistan kuinka äiti toi kahvia minulle punaisessa emalimukissa ja Ismolle sinisessä? Eihän se äidin syy ollut? Isä meidät sinne nurkkaan määräsi ja tiesin, että Äiti pelkäsi isää ja, että se hakkaisi äitiä taas.

Syntymäpäivät

Äiti oli taas tehnyt kotikaljasta kanisteriin kiljua ja juonut sitä pitkin päivää. Äiti kävi herättämässä minut.
Kuule! mene kartanosta hakemaan hiivaa, sinulla tänään syntymäpäivä täytät kuusi vuotta, aion leipoa sinun kunniaksesi korvapuusteja.
Lähdin ylpeänä asioille. Oli pimeää vielä, juosta pinkaisin pienessä paidassani hevoshaan läpi tallipihalle ja siitä kartanon lehmuskujalle, voi, että minun sydämeni oli pakahtua onnesta, synttärit ja vielä kaikenlisäksi minun kunniakseni!!
Kartanon rouva itse tuli avaamaan keittiön oven, selitin hänelle asiani ja kartanon rouva katseli minua oudosti, kyseli jotain yksityiskohtia ja tokaisi, että tiedätkö sinä, että nyt on keskiyö. Minua nolotti, olisin voinut vajota lattian läpi. Kartanon yrttitarhan kohdalla itkin jo ääneen, ymmärsin, että tämä on taas äidin kiljunjuonnin syytä, Mutta minä sain kun sainkin hiivaa. Nyt puuttuivat vielä ne valmiit pullat.
Syntymäpäivilleni äiti kutsui naapurin aikuisia, juomaan kiljua ja syömään pullaa. Sain usein hävetä, häpesin aina ja kaikkialla sitä köyhyyttä ja kurjuutta. Häpesin äidin juomista.
Uskon silti, että äiti olisi antanut minulle vaikka kuun taivaalta jos olisi voinut.


Den Svarta Damen

Pelkäsin usein kartanolla, sillä siellä vaelteli aave. Svarta damen, nainen joka oli elänyt kartanolla onnettoman elämän. Hän oli kuollut 1900 luvun alussa.
Jouduin kerran tekemisiin tämän paljon pelkäämäni aaveen kanssa, olin hiipinyt kartanon saliin, äiti oli siellä pölyjä pyyhkimässä ja viuhutteli parhaillaan ilmassa jotain strutsinsulka huiskaa. Äiti jätti minut yksin hetkeksi, otin takan laidalta kauniin pullomaisen maljakon, katsoin maljakon sisään ja PUF! sisältä pöllähti kovalla voimalla pölyä silmiini. Laitoin maljakon takaisin, en uskaltanut koskea enään mihinkään. Siinä hän seisoi takanani! Mustat vaatteet ja musta hilkka, onneton ihminen, onnettomalla tyhjät keltaiset silmät.
Ei Svarta Damen minulle mitään tehnyt, hän ei vain halunnut, että kosken salissa oleviin esineisiin, niin ymmärsin.
Esineet kuuluivatkin hänelle, Svarta Damen oli ollut kartanon mummon isoäiti.

Joulu

Muistan hyvin erään joulun, Isä tuli kotiin, ja voi sitä onnen määrää! Iso pahvilaatikko oli täynnä ihania lahjoja. hienoin lahja oli tarkoitettu minulle, se vaaleatukkainen nukke jonka silmät menivät ihan itsestään kiinni.
Upea nukke! Kerta kaikkiaan ihana nukke! (Isä sanoi aina kerta kaikkiaan ja samperi ja hitto.)
Isä kutsui nukkea rolloksi. Ismo sai peltisen hyrrän. lisäksi lahjoina oli suksia ja pulkka,en oikein muista kaikkia ja, että kuka niitä sai.
Niitä lahjoja kuitenkin oli paljon.

ULOSOTTO

Rollo oli huono!! Siltä lähti pää irti heti, isä sanoi, että se pitää lähettää takaisin tehtaalle korjattavaksi, isä lähti heti samana iltana viemään nukkea.
Seuraavana päivänä joku tuntematon mies haki kaikki lahjat pois, Isä ei ollut muistanut maksaa niistä lupaamanaan päivänä. Isä toi Rollon takaisin pitkän ajan kuluttua, se ei ollut se sama nukke, tällä nukella oli ruskea tukka, papiljottikampaus niin kuin kartanon vanhalla Lambartin mammalla, se oli niin ruma, että piirsin sille perseen. olin varma,,että enkelitkin pelkäisivät sitä.
Äiti ei nuken tuomisen jälkeen enään koskaan nähnyt Isää, mutta minä näin myöhemmin pariin kolmeen otteeseenkin. Kerron niistä tapahtumista omissa yhteyksissään myöhemmin.

Katjan syntymä

Äiti lähti humalassa Porvooseen synnyttämään, nuorin sisareni Katja syntyi keisarinleikkauksella, äiti ei viipynyt kuin pari päivää, me lapset olimme kuitenkin kotona yksin.
Yritin paistaa kananmunia puuhellalla, munat paloivat ja Ismo oli minulle vihainen. Hänen mielestään olin yrittänyt polttaa koko talon.

Maailmanloppu

Äiti teki taas kiljua ja joi sitä taas monta päivää. Olin huolissani eräänä yönä heräsin ja kuulin Katjan itkevän takakammarin pinnasängyssä. Sekoitin veteen vehnäjauhoa ja kaadoin sitä tuttipulloon, laitoin pullon pöydänkulmalle lämpiämään.
Minulla oli varma tunne siitä, että nyt tulee maailman loppu ja hain piirongista vitivalkoisia lakanoita. Peittelin äidin ja nojatuoleissa nukkuvat Ismon, Niinan ja Jyrkin. Kannoin Katjan pinnasängystä sohvalle sen äidin päälle laittamani lakanan alle ja yritin syöttää vehnäjauho velliä huutavalle vauvalle. Äiti heräsi meteliin ja raivosi minulle, etkö sinä saatanan kakara ymmärrä, että vauva voi kuolla vehnäjauhovelliin?
Äiti lypsi rinnastaan maitoa kolpakkoon ja juotti sitä vauvalle. Se oli outoa!
Minä en tänäänkään vielä ymmärrä, että miksi äiti ei silloin imettänyt.

Ismon onnettomuus

Olimme Ismon kanssa leikkimässä liiterin takana. Talossa aikaisemmin asuneilta miehiltä oli jäänyt liiterin päähän tukkireki kyljelleen, Ismo kiipesi sen päälle ja tukkireki kaatui, Ismo loukkaantui päähän, nenästä vuoti verta ja sairasauton mies sanoi, että Ismon molemmat korvat puhkesivat.
Ismo vietiin Porvoon sairaalaan ja muistan sen, että kun Ismo tuli kotiin, Ismo sai karkkia ja sairaalasta oli annettu hänelle oikeita lääkeruiskuja koko peltipurkillinen. Olin kateellinen, niin hienoja leluja Ismo oli saanut!
Uskon, että Ismolle tuli jonkinasteinen pieni aivovaurio joka vaikutti koulunkäyntiin ja koko loppuelämään.

Elmeri

Äiti oli tavannut miehen naapurissa, Elmerin., Elmerin sisko asusteli perheineen tallipihan talossa. Elmeri oli tullut yleismieheksi kartanoon. Hän oli laiha ja äitiä reilun vuosikymmenen nuorempi. Elmerillä oli musta nahkatakki ja päässä sellainen ukkojen lippalakki. lippalakki ei ollut kangasta. Lippis oli selvästi keinonahkaa, se oli ruman ryppyinen ja naurettavan kiiltävä. Elmerillä oli kauhean iso ja terävä aataminomena, suussa hänellä ei ollut tekohampaita niin kuin äidillä, vaan omat keltaiset hampaat.
Elmeri oli ahkera ja työtäipelkäämätön mies.
Alkuaikoina äiti ja Elmeri juopottelivat yhdessä ja kävivät jonkun verran kylillä kapakassa. Eräänä päivänä he olivat päättäneet, että lyövät ”hynttyyt yhteen”.
Elmeri muutti taloon sinisen jenkkikassin kanssa, siinä oli hänen koko omaisuutensa. Olihan Elmerillä mukana muutakin kokonainen kori Keltasta jaffaa.
Elmeri laittoi kassin ja korin olohuoneen vaatekomeroon.
Äiti ja Elmeri päättivät saman tien juhlistaa yhteiselonsa alkua lähtemällä paikalliseen kyläkapakkaan ja jättivät meidät talonvahdiksi.
Minä olin niin iloinen limpsoista, uskomatonta! Ei meillä koskaan ole ollut limpsaa, Merikapteenin Helenan syntymäpäivillä oli tuota samaa laatua. Otin korista korista kaksi pulloa ihanaa kaunista Jaffa-pulloa, ai, että se oli herkkua. Jyrki joi myös.
Odotin äitiä ja Elmeriä, mielestäni Elmeri oli mukava mies kun oli ne limpsat ja kaikki.
Äiti ja Elmeri tulivat taksilla pihaan ja horjuivat taloon sisälle, Odotin uteliaana ja onnellisena siitä, että äiti oli tullut kotiin.
Elmeri huomasi, että jaffakorista oli otettu. Hän pyysi meidät ”kakarat” koolle ja kuulusteli etsien syyllistä. En kertonut Jyrkin osallisuudesta. Taivaanisä heittää kuumalla kivellä päähän sitä joka tekee syntiä.
Syyllinen eli minä sain vaatekomeron pohjalla olevasta jatkoroikasta selkääni.
Se siitä, elämän muuttumisesta äiti!

Koulun alku, identiteettikriisi

Menin syksyllä kouluun, aloitin ensimmäisellä luokalla. Kouluun menin peloissani ja häpeissäni, siksi, että kaikilla muilla oli joku vanhempi mukana, jos ei isä tai äiti, niin ainakin mummo tai vaari. Mutta ei Ismollakaan ketään kouluunsaattajaa ollut, sinne se meni veli ihan yksin kouluun.
Istuin huomaamattomana koulun pulpetin ääressä. Opettaja oli Eeva niminen vanha ja lihava mutta kiltti nainen, oikea vanhanajan opettaja.
Opettaja tervehti kaikkia ja pyysi jokaisen yksi kerrallaan kertomaan nimensä ja perheestään ja sen, että missä asuu.
Kun minun vuoroni tuli olin ensin ihan hiljaa, minua niin hävetti, koska en tiennyt omaa nimeäni, enkä oikein kunnolla äitinkään nimeä, äiti oli aina ollut äiti. ja eni tiennyt mitä sukunimi tarkoittaa.
Opettaja sanoi, että sukunimi on se nimi mikä isän nimen perässä on. Esimerkiksi niin, että Ritvan isän sukunimi on Kemppainen, eli Ritva Kemppainen.
Sain vaivoin sanottua, minun nimi on jormanaakka.
kaikki alkoivat nauraa, kummalliselle lapselle joka sanoi nimeksensä Jormanaakka, mikä se sellainen nimi muka on, ja eikö tuo kummajainen jormanaakka edes tiedä missä se asuu, kun se hokee vaan kartanontorppaa. Sukunimeni ei ollut Naakka vaan sama kuin äidillä, Äidin ensimmäisen miehen Onnin sukunimi. Isä ei koskaan ollut tunnustanut meitä ja isän sukunimi oli Naakka. Vain Leo ja Ismo olivat Onnin lapsia, muutkin lapseni saivat hänen sukunimensä äidin Onnilta avioliitossa saaman sukunimen mukaan. Äiti ei ollut hakenut avioeroa Onnista.
Minua sanottiin koulussa ex naakaksi koulun loppuun asti.

KOULUNKÄYNTI

Yritin kovasti olla mallioppilas, mutta läksyjenteon sijaan, aika meni kotona pelkäämiseen, pienempien sisarusten hoitoon ja nälkäisenä ei voi kukaan mitään oppiakaan. Äiti ei oikein koskaan ollut kiinnostunut koulunkäynnistämme, tai oli ehkä mutta oli hänellä isompiakin ongelmia ihan tarpeeksi.
Minua kiusasivat kaikki. Paitsi naapurin Berglundin Hannu, hänen kanssaan laulelin kotimatkalla niin, että raitti raikui, Piupalipaupali paimenpoikaa. Jotain laulua joka kertoi kenkien teosta ja karjalan kunnailla, kotimaani ompi suomi, kotimaa kun taaksejäi ja se laulu mikä kertoo surullisesti Tampereesta.

Rehtori

Opettajakin kiusasi paitsi Kauko K. joka oli kunnon opettaja. Kauko oli kotoisin Porvoosta. Kerran koulun rehtori pyysi minut riisumaan paidan huoneessaan, häpesin enkä tänä päivänäkään tajua miksi hän teki niin. Olin viidennellä luokalla.
Rehtori oli uskossa oleva mies. Helluntaiseurakunnan silmäätekevä.
Äiti päällysti koulukirjat mutta muute vanhempani eivät koskaan muuten osallistuneet mihinkään minun tai muiden sisaruksieni koulunkäynnissä.
Tänäpäivänäkin suvivirsi on mielestäni maailman surullisin laulu.
Omien lasteni juhlissa, en voi pidätellä kyyneleitäni.
Piilottelin vessassa välitunneilla ilkeiltä ihmisiltä,
Häpesin jatkuvasti huonoja vaatteitani ja likaisuuttani..
Istuin tolpan päässä koulun jälkeen ja odotin että Ismo pääsee apukoulusta.
Kotiin ei ollut mitään kiirettä.

Salamanisku ja pallosalama

Äiti oli töissä, Elmerikin oli, Ismo oli keksinyt tuikata talon takana olevan kulottuneen heinikon tuleen,kun hänen sammutusyrityksensä ei auttanut, hän juoksi pihamaalla ja hoki, ”salama iski! salama iski!” Tiesin koko ajan, että Ismo sen oli itse ”brennarilla” sytyttänyt tuleen.
Samana kesänä näin pallosalaman, se kulki talon reunustaa niin lähellä, että oli siunaus, ettei torppa syttynyt tuleen.

Maailmanloppu Vol2

Muistan, kun säähavaintopallo tuli ihan alas pihapiiriin, en silloin ymmärtänyt, että se oli säähavaintopallo, se oli mielestäni atomipommi, siitä roikkui narussa joku kumma koukku, ja se piti laahaavaa puhisevaa ääntä.
Tiesin, että maailmanloppu oli tullut.

Peikkometsä

Raiskin talo oli metsien sylissä pellonreunassa, äiti opetti meille, että mitkä sienet ovat syötäviä.
Kanttarelli, kangassieni ja mustarousku
Minusta oli kiva lähteä sienimetsään Ismon kanssa, kutsuin metsää peikkometsäksi, metsänpohja oli ihanan väristä sammalikkoa.
Ismo tykkäsi kerätä mustikoita, niitä hän keräsi paljon ja nopeasti, Ismo oli päiväkaupalla metsässä.

Finlandiahiihto

Ismo oli hyvä hiihtämään, hän osallistui erään koulukaverinsa kanssa Finlandia hiihtoon.
olisin halunnut mukaan, yritinkin, mutta en päässyt montaakaan kilometriä, kun jo väsyin.
Olin kateellinen Ismolle ja silti ylpeäkin Ismon puolesta.
Kotona se, että Ismo oli hiihtänyt 50 kilometriä, ei saanut minkäänlaista huomiota.
mutta minä muistan sen ikuisesti. Se oli onnellinen ja kaunis päivä.

Rakumin morte, rotan murha

Eräänä syksyisenä päivänä, äiti oli taas tehnyt kiljua, vai oliko ostanut oikein Karjala-kaljaa. Äiti Istui kanitallin luona olevan pöydän ääressä Ismo kanssa.
Huomasi äidin olevan humalassa, Kun kysyin ”mikä sua oikein vaivaa?”
Äiti kertoi syöneensä rakumin-morte rotanmyrkkyä.
Pelästyin kauheasti ja kysyin Ismolta kuinka on asian laita, Ismo piti asiaa hyvänäkin vitsinä ja nauroi mutta vahvisti silti äidin kertoman todeksi.
Hätä
Oli pakko hakea Elmeri!
Elmeri oli kaukana pellolla kyntämässä, Lähdin pihasta juoksemaan henkeni edestä, mielessäni takoi vain, äiti ei saa kuolla! äiti ei saa kuolla! Juoksin kuin mielipuoli, savipellon märkä savi tarttui kiinni varpaisiin, sitä kertyi ja kertyi. Jaksoin juosta ne isot savipaakut jaloissani Elmerin traktorin luokse.
”Äiti yrittää tappaa itsensä Rakumin mortella!” Elmeri otti minut kyytiin ja ajoi kartanolle. Elmeri pysähtyi sen talon eteen jossa Marikapteeni Per asui. Elmeri soitti ambulanssin ja sillä äiti kuljetettiin Porvoon sairaalaan. Voi, että! kun se lapa jäi äidiltä sinne uuniin.

Rikos ja rangaistus

Varastin äidin käsilaukusta salaa 50 markkaa, että voisin tarvittaessa ostaa ruokaa.
Otin sen lihan pois uunista, poltin samalla reiteeni kuumalla liemellä isot palorakkulat. Arvelin, että se oli taivaanisän rangaistus varastamisesta, laitoin rahan takaisin.
Reidessäni ovat yhä arvet jäljellä.


Äidin rangaistus

Ei äiti ollut sitä rakumin Mortea oikeasti syönyt, se oli typerä vitsi.
Äiti Tuli Porvoosta taksilla pihaan. Elmeri antoi äidille remmillä oikein kunnolla selkään, paljaalle takapuolelle.
Me lapset katselimme tätä kauheaa ja sairasta tapahtumaa.
En voinut auttaa, pelkäsin hirveästi. Häpesin äitiä ja äidin puolesta. Äiti miksi sinä sanoit minulle, että olet syönyt rotanmyrkkyä?
Olihan siitä se hyöty, että tämän jälkeen en nähnyt äidin juovan alkoholia kun yhden ainoan kerran.

Mielisairas

Elmerillä oli kädessään pistooli.
Nukuimme Ismon kanssa takakammarissa, sänkyjemme välissä oli puinen pöytä. Heräsin sateen ropinaan ja outoon tunteeseen, että huoneessa oli joku.
Näin, että Elmeri seisoi siinä jalkopäässä molempien sänkyjen välissä.
Hänellä oli musta nahkatakki joka oli sadepisaroissa, keinonahkalippalakki näytti entistäkin kiiltävämmältä.
Musta ase osoitti suoraan meihin.
Puristin silmäni kiinni ja yritin olla hievahtamatta. Sydän löi niin, että pelkäsin lyöntiäänien kuuluvan.
Elmeri kääntyi ja lähti pois.
Tiesin silloin varmasti, että Elmeri on sairas hullu!

Hyrylän mummo

Hyrylän mummo oli isän äiti Eva. Kävimme hänen luonaan Hyrylässä muutaman kerran.
Muistan, että Elmerikin oli mukana pari kertaa.
Hyrylän mummo oli mukava nainen, harmaat paksut hiukset nutturalla.
Mummo näytti kuninkaalliselta. Mummo asui Arvin kanssa ja hän sanoi minulle kerran, että he ovat ”susipari” ja, että se tarkoittaa, että mummo ja Arvi eivät olleet naimisissa. Mummo teki aina samaa ruokaa silloin kun hän teki juhlaruokaa, perunamuusia ja lihapataa jossa oli munuaisia. Mummo oli liottanut munuaisia koko edellisen yön.
Vaikka mummon ruuasta tuli paha haju, niin minä pidin siitä ruuasta.
Kukaan ei koskaan ole tehnyt saman makuista ruokaa kun mummo.

Mummo tuli käymään

Kerran Hyrylän- mummo tuli meille, kun olimme kaikki sisällä Raiskin talossa, Elmeri sanoi ” sitä akkaa, ette sitten päästä sisään, kun kutsumatta tulee”.
Emme saaneet avata mummolle ovea. mummo näki meidät ulko-oven ikkunasta. Minä olin pettynyt ja häpesin.
Mummo jätti ruokakassin kuistille, ja kassin jossa oli meille lapsille vaatteita ja leluja, karkkipussitkin.
Elmeri kielsi koskemasta mihinkään ja heitti kaikki tunkiolle.
Emme koskaan koskeneetkaan niihin.

Muutto

Muutimme pois Raiskin torpasta loppukesällä, samana vuonna kun menin kolmannelle luokalle kouluun. Elmeri sai työtä jukurttitehtaasta ja äiti jukurttitehtaan läheisestä sikalasta.
Asuntonamme oli jälleen pieni punainen talo, me lapset nukuimme yhdessä huoneessa ja Elmeri ja äiti olohuoneessa. Ismon Elmeri oli ulkoistanut vanhaan savusaunaan, siellä oli myös perheemme lähes kaikki vaatteet purkamattomina jätesäkeissä. Savusaunassa Ismo nukkui ja oli paljon yksinään.
Kävimme pientä kyläkoulua ja elämämme oli muutaman kuukauden auvoisaa. Kesän tullessa Jyrki ja Nina menivät Parikkalaan kesäsiirtolaan ja vain Ismo, Katja ja minä jäimme kotiin.
Ihmettelen miksi?
En voi oikein antaa anteeksi sitä mitä teitte Ismolle. Äiti miksi annoit sen kaiken aina tapahtua? Miksi Ismon piti asua vanhassa savusaunassa? Se oli harmaa likainen ja haiseva loukko, Ismo oli kääriytynyt niihin vaatteisiin. Ettekö te ymmärtäneet mitä teitte?

Elmerin reviiri

Elmeri ei oikein koskaan sulattanut Ismoa, hän kun ei ollut pojista ”siinä mielessä” kiinnostunut niin kuin meistä tytöistä. Ismo oli jo toisella
kymmenellä, Tiesin jo silloin, että Ismo jollakin sairaalla tavalla uhkasi Elmerin saastaista reviiriä. Jyrki ei, hän oli pieni poika vielä.

Nalle

Meillä oli karjalankarhukoira ”Nalle” joka oli minun koirani, sen kanssa kuljin pellonreunaa ja metsäteitä, Nalle oli minun ainoa kaverini.

Nallen kuolema

Elmeri vei Nallen suolle ja ampui sen kuoliaaksi. Ihan tuosta vaan!
Miksi? Oliko se jotenkin sinulta pois Elmeri? Nalle oli minulle ystävä, te ette olleet.
Veit minulta sen ainoan johon pystyin luottamaan.

Takaisin kartanolle

Muutimme takaisin kartanolle, Äiti ei kestänyt henkisesti sitä miten sikalaa pidettiin, äidin mielestä sikoja kidutettiin ahtaissa oloissa. Äiti ei voinut nukkua kunnolla. Äiti meni töihin Nikkilän mielisairaalaan, ja siivosi iltaisin kartanon talleilla, Elmeri teki peltotöitä kartanolla.
Asetuimme taloksi punaiseen torppaan Berglundin Hannun vanhaan kotitaloon, Hannun perhe oli muuttanut Järvenpäähän. Muutimme tällä kertaa vielä pienempään ja paljon kuluneempaan, kuin mitä raiskin torppa oli mutta tähän taloon tuli sentään vesi sisälle, vaikkakin vain kylmävesi.

Ratsastus

Olin löytänyt itselleni kaverin, Katariinan ja Katariinan kanssa olimme pitkään kun paita ja peppu.
Kerran kysyin, että saanko mennä Paippisten tallille ratsastamaan, sille jonka olin Katariinan kanssa pyöräillessäni löytänyt.
Äiti antoi luvan.
En paljon aikaillut, vaan lähdin talleille heti seuraavana päivänä, Paippisten bussilla koulusta suoraan, siellä aika vierähti kun sai ratsastaa,
Olin onnellinen ja suunnittelin uutta reissua. Ihmiset olivat niin kivoja.
Oli jo pimeää, En päässyt enään kotiin, ensin odottelin kauan pimeässä bussipysäkillä.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua lähdin kävelemään. Kotiin Pappisista oli pitkälti yli 20 kilometriä. Oli pilkkopimeää ja pelkäsin kauheasti.
En arvannut että minua etsittiin poliisivoimin, sen kyllä arvasin, että selkään tulee kuitenkin.
Elmeri oli päättänyt, että nyt soitetaan poliisit, äiti ei kertonut Elmerille, että hän oli antanut minulle luvan mennä ratsastamaan. Äiti ei koskaan tunnustanut, äiti pelkäsi.
Minua etsittiin ympäri kylää ja Pappisten tieltä he sitten löysivät minut laahustamassa kotiinpäin., Elmeri komensi minut autoon, karjui ja kiroili, Yritin puolustautua mutta ei äiti minua säästääkseenkään kertonut, että oli itse antanut luvan.
Kesken matkan poliisiauto tuli vastaan, Elmeri pysäytti ja poliisitkin pysähtyivät.
poliisipäällikkö itse tuli auton luo, se oli Bergström.
”Kadonnut lammas on näemmä löytynyt, antakaa nyt oikein kunnolla selkään, ei siitä mitään tule, että kakarat hyppivät silmille”
Elmeri ajoi kuin raivohullu. Tuskallisen pitkän ja ahdistavan kotimatkan jälkeen tulimme pihaan, minä menin takakammariin, Elmeri kuului käskevän äitiä antamaan minulle selkään, niinpä äiti tulikin huoneeseen vyön kanssa. äiti kuiskasi minulle nyt huuda! Sitten hän alkoi kauheasti hakata vyöllä nojatuolin selkämystä, ja minähän huusin. Voi äitiparka! Miten hän pelkäsikään.
Vihasin Elmeriä entistäkin enemmän.

Häätö

Katselin ikkunasta, kun kartanon isäntä seisoi traktorin kauhassa ja napsaisi isoilla saksilla sähköjohdon poikki, meillä ei ollut rahaa maksaa sähkölaskua, Kartanon isäntä ei ollut maksanut palkkoja pitkiin aikoihin. Isäntä keksi myös kiusata sillä, että vintin rapussa olevasta ”Talon” asunnosta alettiin tehdä laajennusosaa meidän kotiimme, seinään ilmestyi reikä moottorisahalla.
En muista, että olisimme kertaakaan peseytyneet kunnolla edellisessäkään taloissa! Ei meillä ollut koko lapsuuteni ajalla kylpyhuonetta, saunaa saatikka sisävessaa, tässä talossa oli sisävessa, pikku koppi jossa oli kylmä rinkula joka oli aina huurussa.
Äiti ja Elmeri eivät saaneet asuntoa mistään. Nina ja Jyrki menivät Parikkalaan kesäsiirtolaan. Vain Katja jäi Elmerin ja äidin kanssa, sillä minä ja Ismo jouduimme lastenkotiin.

Lastenkodin kakarat,ja eräs onnellinen kesä!

Jätitte meidät kunnantalolle, Sieltä sosiaalitoimiston ihmiset laittoivat meidät lastenkodille menevään bussiin.
Bussipysäkillä meitä oltiin vastassa, Birgitta, Esa ja joku lastenkodin nainen jonka nimen olen jo unohtanut.
Lastenkodissa oli hyvä olla, en tiennyt jäämmekö me sinne ikuisesti, Katjaa oli ikävä ja äitiä.
Kauppa-auto, uimaranta, keinu jossa hoilotimme Jyrkiboita, Lyylin tekemät karjalanpiirakat ja helmivelli, lapsuuteni parhaimpia muistoja.
Sekin on hyvä muisto, kun Ismo grillasi tulitikulla jokisimpukkaa ja pakotti minut ja jyrkin syömään sitä. Eräänä kauniina kesäpäivänä saimme vieraita.
Isälle oli ilmoitettu, että olimme joutuneet lastenkotiin ja kun Nina ja Jyrki tulivat kesäsiirtolasta suoraan lastenkodille, isä tuli käymään senhetkisen naisystävänsä Elsan kanssa.
Isä vei meidät uimaan pilvijärvelle, hänellä oli mukanaan iso picknik kori täynnä herkkuja.
Söimme ensimmäisen kerran elämässämme ranskalaista patonkia, kun emme enään jaksaneet syödä, leikimme sellaista , että Jeesus murtaa leivän, nauroimme maha kippurassa. Voi kuinka Onnellinen kesä!
Isä oli tullut käymään siksi, että hän yritti saada meidät holhoukseensa, Sosiaaliviranomaiset eivät kuitenkaan antaneet meitä, sillä äiti ja Elmeri löysivät meille uuden asunnon.
Samana kesänä rakastuin tulisesti lastenkodin naapurin poikamaiseen Kisseen, se rakkaus ei koskaan ole loppunut.
Koti Nuorisoseurantalolla
Löysimme pienen talon Linnanpellosta nuorisoseurantalon yläkerrasta, 1 huone, alkovi ja keittiö.
Ismo joutui taas meistä muista lapsista erilleen. Ismo nukkui rapun yläosassa olevassa levennyksessä, siinä arkkupakastimen vieressä olevalla patjalla.
Taas meillä oli kantovesi, ei peseytymistiloja, ränsistynyt puusee pihan perällä.
Pääsimme kuitenkin takaisin vanhaan kouluun, ja äiti jatkoi työntekoa Nikkilän Sairaalassa, Elmeri teki sekalaisia rakennustöitä.
Olin onnellinen siitä, että Katariina oli tullut meidän luokalle ja valinnut juuri minut ystäväksensä. Katariinan perhe oli ruotsinsuomalainen. Nyt Katariina asui lähempänä kuin ennen.
Sain mennä jopa yökylään Katariinan luokse.
Koulussa keksimme kilpaa hullutuksia, kuten tekosairastelu, pää patteria vasten ja siinä odottelimme, että Kauko opettaja tulisi., Kauko ei ottanut tosissaan, vaikka me otsat punaisena siinä kuumettamme valittelimme.

TAPATURMA

Kerran sattui ihan oikeakin tapaturma, Putosin Katariinan reppuselästä ja katkaisi solisluuni, opettaja lähetti minut terveyskeskukseen ja he sieltä edelleen taksilla Porvoon sairaalan röntgeniin, yksin kuten siihen aikaan tuntui olevan tapana.
En ollut koulusta poissa, mutta se solisluu oli kipeä vuosikausia tapahtuman jälkeen.

SEIKKAILU

Kerran matkalla Katariinan kodille koulusta suoraan, löysimme metsästä majan. Se oli uskomattoman hieno maja!
Ihan selvästi se oli aikuisen rakentama, siinä tulisija ja kaikki.
Tuolloin olimme noin yksitoista vuotiaita ja keksimme, että majassa voisi nukkua, viisikko kirjoista opitun mukaisesti päätimme toteuttaa seikkailun.
Oli ihan normaali arkinen koulupäivä, molemmilla oli lupa kotoa nimittäin mennä toinen toisilleen yökylään.
Maja odotti kutsuvana metsässä, lähdimme iltapäivällä majalle, mukana oli koulureput seuraavaa koulupäivää päivää varten ja tulitikkurasia.
Hämärä laskeutui nopeasti ja yhtä nopeasti synkkä pimeys, mutta missä tulitikut ovat?
Etsin ja etsin niitä halvatun tikkuja, mutta en löytänyt. Arvelin, että Katariina ei edes halunnut löytää niitä, pelkäsi, että koko maja syttyy tuleen. Sisimmässäni tiesin, että Katariina oli piilottanut ne.
Siinä me sitten kyyhötimme pilkkopimeässä metsässä, nukkumisesta ei tullut mitään, pikkupakkasta piteli, oli lokakuun loppu.
Aamulla lähdimme kouluun. Tarkoituksenamme oli käydä purolla peseytymässä, niin kuin viisikossa, puron vesi oli jääriitteessä, ei siinä auttanut peseytyä.

Hullun touhuja

Leikimme pihalla filtin päällä heittohevosta. Ismo oli hevonen joka pillastui ja heitti ratsastajan maahan. Minä olin laittanut äidin kynsilakkaa.
Elmeri tuli kotiin juuri kun olimme leikkimässä.
Hän käyttäytyi oudosti, hän pyysi meidät lapset yläkertaan ja pakotti meidät riisumaan itsemme alasti, minut hän pakotti istumaan sylissänsä ja hiveli minua ällöttävästi, aataminomena vain muljahteli ja hänen hengityksensä haisi.
Tunsin syvää häpeää, minua ällötti ja toivoin, että äiti tulisi heti kotiin.
Kun Elmeri näki kynsilakkani, hän pakotti minut raaputtamaan ne leipäveitsellä pois.
En ollut kuulemma käyttäytynyt hyvin, olin leikkinyt pihalla sitä hevosleikkiä ja jälkeenpäin kieltäytynyt hänen yököttävistä hivelyistään.
En kertonut äidille, sillä en halunnut pahoittaa hänen mieltänsä.

Katariinan muutto

Lapsuuteni ikävimpiä muistoja oli se, että Katariina muutti ruotsiin, Göteborgiin. Katariina oli asunut siellä aikaisemminkin, hän oli syntynyt ruotsissa.
Elämä oli tyhmää ilman Katariinaa ja muita kavereita minulla ei ollut.
Kävin Katariinan vanhalla pihalla ja löysi roskasäkistä Katariinan ja hänen siskonsa vanhoja vaateita.
Ah! Juuri niitä vaatteita joita olin salaa kadehtinut.
Katariinaa oli todella ikävä.
Viimeinen muutto, ennen äidin kuolemaa.
Oli aika taas vaihtaa asuntoa samalla paikkakunnalla, meille oli löytynyt hieman isompi omakotitalo, vesikin tuli sisään, vaan ei mennyt ulos. Likaämpäri ja ulkohuussi olivat mukavuudet.
Talo oli muutaman kilometrin päässä kartanossa, alueella jota kutsuttiin maumau -Kyläksi.

Maumau-kylän aika ja lapsuuden loppu.

Muutimme keltaiseen omakotitaloon aika lähelle Kartanoa.
Talossa oli Olohuone, yksi makuuhuone ja ruokailuhuone sekä pikkuruinen keittokomero.
Naapurustossa asuivat Hultit. Äiti, isä ja 9 poikaa ja 3 tyttöä lapsista yksi oli uusi luokkakaverini Marja-Leena.
Olimme erottamattomat ystävykset, vietin paljon aikaa heidän suuressa talossaan.
Palstan kulma oli paikka heidän pihansa rajalla, siellä kokoontuivat kylän nuoret.
Siellä tutustuin myös Vilperiin, Einariin ja Aapoon Marja-Leenan veljiin.
Ihastuin Vilperiin palavasti. Vilperi oli minua kymmenen vuotta vanhempi, minä olin tuolloin 13 - vuotias.
Elmeri oli jossain vaiheessa alkanut rajoittamaan menemisiäni, en olisi saanut mennä Hulteille.
Muistan kerran, kun koulusta oli kesälomaa, Elmeri oli kieltänyt minua menemästä mihinkään. Koska sitä kieltoa oli vaikea kontrolloida, Elmeri jätti minulle paljon tehtäviä päivän varalle, että en ehtisikään mennä minnekään.
Minulta ei koskaan ollut puuttunut mielikuvitusta, kannoin esimerkiksi ämpärillisen perunoita mukaani Hulteille, kuorin ne siellä. Tai jos työtä oli paljon kävimme palstankulmalaisten kanssa siivoamassa meillä koko porukalla. Aina oli tehtävät tehty ja perunatkin kuorittu siinä vaiheessa, kun äiti ja Elmeri tulivat kotiin.

Ensirakkaus
Niinhän siinä kävi, että aloimme Vilperin kanssa seurustelemaan, ei kovin vakavasti, mutta halusimme olla yhdessä. Vaikka Elmeri yritti mitä keinoja, loppujen lopuksi Vilperi sai jopa käydä meillä kylässä.
Auvoa ei kestänyt kovin kauaa, kerran Elmeri pyysi meidät istumaan olohuoneeseen.
Elmeri vaati, että meidän on laitettava välit poikki Vilperin kanssa heti.
Siinä hän istui ja uhkaili sängynreunalla, emme ymmärtäneet, että miksi näin tapahtui.Hän kyseli iljettäviä seksikysymyksiä, jumalauta, että minä inhosin sitä äijää.
Istuimme elmeriä vastapäätä ja kuuntelimme hänen sääntöjään ja ihan yhtäkkiä hän kaivoi patjan alta pistoolin ja ampui meidän välistämme seinään.
Saatanan hullu äijä!

VAARIN KUOLEMA
Vaari putosi oman traktorinsa kyydistä, jäi oman traktorinsa alle.Santalan täti oli hänet löytänyt savisena ja kuolleena kuin kivi. Äiti murtui surusta.

Elämäni kotona oli täyttä helvettiä. Olin arestissa jatkuvasti ja Elmeri pakotti minut mukaansa Santalaan. Äiti oikein kirjoitti minulle kirjeen, että ole kiltti ja mene Elmerin mukaan Santalaan, sillä vaikka vaari oli kuollut ja syyskynnöt piti saada tehtyä.
Meillä oli Santalassa Puujaan rannalla kesäpaikka vaarin mailla, ei siellä mökkiä ollut, sellainen pressuteltta vain.
Vaari oli luvannut tontin äidille, markan neliö.
Päivisin istuin traktorissa ja kuuntelin turruttavaa traktorin moottoriääntä ja iltaisin välttelin Elmeriä ja yritin keksiä kaikenmaailman projekteja,ettei minun tarvitsisi olla hänen lähellään.
Elmeri yritti juottaa minut humalaan, hänellä oli pullo koskenkorvaa, tiesin kyllä mitä hän yritti.
Elmeri haki Santalaan myös äidin ja muut lapset, Kuka hoitaa Vallua meidän kissaa? Äiti sanoi jättäneensä sille pariksi päiväksi ruokaa. Zina, meidän saksanpaimenkoiramme oli mukanamme.

Mehiläiset
Seuraavana aamuna kun heräsin lähdin Zinan kanssa kävelemään Jokimaan tielle.
Takaisin tullessamme tienvieressä olevasta ampiaispesästä hyökkäsi mehiläisparvi Zinan kimppuun.
Zina meinasi kuolla mehiläisten pistoihin.
Zina nukkui minun kanssani teltassa ja tärisi kuumeisena, monen täkin alla.
Aamulla Zina oli normaali.

Vallun kuolema

Seuraavana päivänä Elmeri oli poissa, kun kysyin äidiltä, missä se on? niin äiti sanoi, että se lähti käymään kotona.
Miksi sä jumalauta päästit sen sinne?! Nyt se tappaa meidän Vallun.
Muutenkin meidän piti lähteä kotiin jo seuraavana päivänä. ihmettelin, että mitä niin tärkeätä siellä nyt on, että pitää välilläkin käydä.
Niin se tuli Elmeri illansuussa mökille ja ensitöikseen lausahti ”piti lopettaa kolli, kun se kitu kasvimaalla.
Voi jumalauta, että minä sen arvasin!
Elmerillä oli ollut tapana tappaa kaikki eläimeni, ymmärsin jo silloin, että hän koki jotain sairasta mustasukkaisuutta myös niitä eläimiä kohtaan joita minä rakastin.
Tulimme kotiin santalasta, se oli viimeinen kerta kun kävimme siellä, äidin velipuoli, Esterin oma poika ei suostunutkaan tonttikauppoihin, Santalantäti oli samaa mieltä tietenkin, mokoma luihu ämmä.

Koulun lopetus

Olin niin ahdistunut meidän elämästämme, että aloin lintsata koulusta seitsemännellä luokalla.
Valvoin yöt ja luin rakkausromaaneja ja lääkärisarjoja.
Elmeri vahti minua kuin haukka.
Olin tavannut naapurissa naisen joka oli 60 -vuotias Mirja.
Mirjalla oli Koira jonka nimi oli vesku Ja aviomies jota sanottiin Voltiksi, Voltti oli paljon vanhempi kuin Mirja.
Mirja oli viisas nainen,paljon elämää nähnyt .Mirjalla oli yksi lapsi, aikuinen tytär joka asui jo omillaan.
Mirjasta tuli minun tukeni ja turvani, minun paras ystäväni.
Mirjan kanssa juteltiin asioista niin kuin asioista pitääkin jutella.
Kerroin hänelle kaiken, kerroin, että Elmeri on hullu ja, että hän kähmii minua ja varmaan Niinaa ja Katjaakin, vaikka Katja oli vasta 7 vuotias silloin.
Mirja sanoi, että kerro äidille aina jos tällaista tapahtuu.
Kerroin äidille, mutta äiti ei uskonut tai sitten hän ei halunnut uskoa.

ISMON LÄHTÖ KOULUKOTIIN

Ismo ja hänen kaverinsa Jankka olivat olleet yhdessä Savijärven rannalla, Ismo oli mennyt sinne Ninan valkoisella jopolla.
pojat olivat saaneet päähänsä, että ajetaan pyörillä laiturilta järveen.
Siinä leikin tuoksinassa polkupyörän vanne oli vääntynyt.
Ismo tuli kotiin ja Elmeri sai tietää, että Ismo oli rikkonut pyörän.
Elmeri raivostui ihan sairaasti.
Nyt kokoa kammppees, nyt sä poika lähdet.
Minne Ismo lähtee? En halua, että se lähtee minä sanoin.
”Koulukotiin! Sinne kuuluisit sinäkin, mutta kukas sua sitten olis vahtimassa”
Ismo laittoi vaatteensa kassiin, niitä ei paljon ollut. Annoin Ismolle omat uudet vaatteeni.Ismo oli minulle kaikkein rakkain, niin kuin on vieläkin.
Elmeri vei Ismon kunnan sosiaalivirastolle ja sanoi, ottakaa hoiviinne, sillä kotiin ei poika enään tule!
Äiti ei ollut tuolloin kotona mutta, tullessaan töistä hän antoi tämän tapahtua Ismoll. kuinkas muutenkaan? Ismo meni ensin lastenkodille ja sieltä syksyllä Muhokselle, Pohjolan poikakotiin.
Ismo tuli lomille, mutta hän kävi harvoin kotona.Yleensä hän meni lastenkodille.
Kerran tullessaan kotiin Ismolla oli tuliterä mankka ja kasetteja.
Kuulin silloin ensimmäisen kerran Eppu Normaalia ja minusta ”lehmänmaharokkenroll” oli mukava laulu. Ismolla oli myös isojen poikien lauluja, ne olivat minusta huvittavia, mutta varoimme toki, ettei Elmeri kuule.

Elmerin vainoharhat

Äiti oli töissä, Elmeri oli sekopäinen.
Hän heitteli kellarista pihalle ämpäreitä ja vanhoja kanistereita.
Hän uskoi, vakaasti, että äiti tekee salaa kiljua.
Tiesimme kaikki, että kellaria ei edes voi käyttää sinne tulee sisään sadevesivesi ja ne vanhat purnukat olivat aina olleet siellä, ei siellä kukaan halunnut käydä edes.
Elmeri käyttäytyi hyvin uhkaavasti, hän pälyili ympärilleen ja oli kiihdyksissään, silloin en sitä ymmärtänyt, mutta tällä tiedolla mikä minulla nyt on, ymmärrän, että hän oli psykoottinen silloin. Elmerillä oli sidekudostauti munuaisissa, hänellä oli vahva lääkitys.
Elmeri meni sisään taloon ja minä uskaltauduin katsomaan mitä hän siellä riehui. Elmeri otti haulikon ja antoi ymmärtää, että aikoisi ampua itsensä.
En tiedä mistä minä sen rohkeuden sain, mutta sanoin sille. ”Etkö sä saatanan raukka uskalla mitään muuta tehdä kun sääliä itseäsi, tapa vaan ittes, mutta muista, että täällä on lapsia, enkä tarkoittanut lapsilla itseäni!”Minun lapsuuteni oli ja meni jo aikapäiviä sitten.
Elmeri otti haulikon piipun pois leukansa alta ja ampui kattoon ammottavan reiän.
”Sitten me lähdetään kaikki, kun äiti tulee!”
Käskin Elmeriä rauhoittumaan, ja lupailin hänelle, että en kerro näistä huullun jutuista äidille, mikäli hän lopettaa ne. Laitoin haulikon Ladan takakonttiin ja otin autonavaimet itselleni ja piilotin ne.
Elmeri oli rakentanut aikaisemmilta asukkailta palaneen saunan tilalle parakin, se oli täysin asuttava ja minä sain sen käyttööni. Se oli minun mökkini.
Meni parakkiin ja pyysin Jyrkin ja Niinan mukaani. Otin avaimen pois ulko-ovesta.
Katja oli päivähoidossa.
Elmeri tuli siihen oven taakse, hän pyysi päästä sisälle, mutta olin niin kauhuissani ajatuksesta, että olisimme siinä pienessä kopissa hänen kanssaan, että en avannut ovea.
Elmeri haki jotakin polttonestettä ja kaatoi sitä ympäri parakkia, aikomuksenaan polttaa koko tönö maan tasalle ja meidät siinä mukana.
Elmeri lähti hakemaan tulta, silloin me pinkaisimme ulos parakista kuin vimmattuna.
Syöksyimme matalaksi koiranputkien sekaan ja ryömimme kuin sissit.
Elmeri tuli ulos ja löysi meidät helposti. Hän sanoi ampuvansa meidät.
Haulikko oli Ladan takakontissa, sanoin Ninalle ja Jyrkille, että he juoksisivat niin pitkälle metsään kun pääsisivät ja itse lähdin juoksemaan Mirjan talolle.
Elmeri jäi murtamaan sorkkaraudalla Ladan takakonttia.
Pääsin Mirjalle asti, ja kerroin hätäisesti mistä on kysymys, Mirja kauhistui, mutta ei ehtinyt piilottaa minua, kun ovi tempaistiin auki.
Elmeri seisoi siinä suu vaahdossa, mutta sanoi, että ei ole mitään hätää, että hän olisi rauhoittunut.
Mirja ei uskaltanut puolustaa minua ja Elmeri sai minut mukaansa.
Yritin vielä ulkona lähteä uudelleen karkuun. mutta pelkäsin niin, että jalat eivät totelleet.
Elmeri sanoi, että nyt mennään sisälle juttelemaan
Sisällä Elmeri meni piirongin kaapille ja otti sieltä punaisen aivan tavallisen puukon, ei tällä kertaa pistoolia.
Kun kysyin, että mitä sä tolla puukolla meinaat tehdä? Hän sanoi tappavansa itsensä. Silloin sanoin uudelleen saman päivän aikana, että etkö sinä jumalauta muuhun pysty kun tuollaiseen sairaaseen itsesääliin ja, että pitääkö meidän olla kotona näkemässä tätä sirkusta mitä sinä pyörität.
Elmeri rauhoittui ja kysyin häneltä, että mihin sinä sen haulikon pistit, täytyykö sun oikein haulikolla ajaa lapsia takaa, mä en jumalauta ymmärrä.
Elmeri lähti ulos. toi haulikon ja alkoi hakata sitä lattiaan, piipusta piti kiinni ja hakkasi niin, että piippu vääntyi.
Sitten hän sanoi minulle, että riittääkö nyt vai pitääkö pistoolikin tuhota.
Sanoin, ei. riittää, että annat sen lippaan minulle.
Niin kaivoi Elmeri pistoolin lippaan piirongista ja antoi sen minulle.
Kun äiti tuli kotiin, kerroin koko tarinan äidille heti kun sain siihen tilaisuuden.
Äiti alkoi vihdoinkin uskomaan, että Elmeri on hullu.
Sovimme äidin kanssa, että soitan heti hänelle jos Elmeri tekee jotain.

JATKUU..