Sydänverelläni olen tämän kirjoittava
hymähteli vaari teatraalisesti,
laittaessaan nimensä testamenttiin.
Hän lupasi siinä komean metsäpallstan esikoiselleen
tietäen, että Hattulassa olisi ollut pian yksi metsä vähemmän.
Olisi ollut, mikäli hän ei olisi myynyt palstansa puut jo vuosia sitten.
Mutta eivät lapset sitä tienneet, kun eivät kahteenkymmeneen vuoteen olleet Isäänsä muistaneet.
Hän lupasi pojan lapsille rantamökin ja laavun,
jonka oli heitä varten rakentanut.
Vaari tiesi jo luvatessaan että pian olisi
rannassa tyhjiä pulloja ja purkkeja veden vietävänä.
Olisi ollut, mikäli hän ei olisi myynyt rantamökkiä jo kymmenen vuotta sitten venäläisille.
Mutta eivät lapset sitä tienneet, kun eivät kahteenkymmeneen vuoteen olleet Isäänsä muistaneet.
Kotitalon hän lupasi tyttärelleen
ja tiesi että vävy yrittäisi panna sen myyntiin
heti kun hänen ruumiinsa kylmenisi.
Kotitalon kellariin tuli putkivuoto viisi vuotta sitten
homemittauksessa löytyi suuret määrät hometta
sekä erilaisia bakteereita.
Kotitalon pihamaalta oli löytynyt malmia, piha alue oli vallattu viisi vuotta sitten.
Mutta eivät lapset sitä tienneet, kun eivät kahteenkymmeneen vuoteen olleet Isäänsä muistaneet.
Suurimman osan rahoistaan eli noin 10 miljoonaa euroa vanhus lahjoitti
omalle hoitokodilleen kiitokseksi kolmentoista vuoden hyvästä hoidosta.
Loput rahoista hän antoi seurakunnan
käytettäväksi hautajaistensa järjestelyihin
ja sanoi asianajajalleen, ettei huolisi lähteä
pahviarkussa, sillä sen nuo lapset perheineen valitsisivat,
ettei tulisi kuluja ja jäisi enemmän jaettavaa.
Mitään jakamista ei olisi.
Mutta eivät lapset odottaneet tätä, mutta kun eivät kahteenkymmeneen vuoteen olleet Isäänsä muistaneet.
Vanhus asettui selälleen.
Nyt soisin kuoleman tulla hän lausahti. Ja jatkoi;
kärpäseksi katossa tahdon uudessa elämässäni.
Vaari hymyili kuollessaan.
