Lyhkänen ku mikä! Ja vieläpä ensimmäinen kirjoitukseni ylipäätään sitten lapsuuden.
– Francesca, kuinka kiehtova nimesi onkaan. Kelpaisiko juttuseura?
– Kiitos samoin, Alfred. Mukava huomata, että täällä on kohteliaitakin ihmisiä. Juttelen mielelläni noin hyvätapaisille herrasmiehille.
– Mikä tuo sinut tänne tänä iltana, Francesca? Oletko yksinäinen susi, kuten minäkin?
– Yksinäinen susi? Voi, kyllä olen, ja yleensä nautin siitä, mutta tänä iltana mieleni kaipasi toisia ihmisiä, joiden kanssa jutella mukavia. Siirtyisimmekö yksityisloosiin jatkamaan keskustelua?
– Tottahan toki.
– Kerrohan, mistä sinä pidät. Mikä on esimerkiksi lempikirjailijasi?
– Oivallinen kysymys. Pidän erityisesti filosofisesta kirjallisuudesta ja suosikkini lienee Milan Kundera. Oletko lukenut hänen tuotantoaan?
– En valitettavasti ole, mutta monta kertaa olen ajatellut erityisesti Olemisen sietämättömän keveyden lukemista. Pitäisikin laittaa ajatus käytäntöön mahdollisimman pian. Viime aikoina olen lueskellut jotain hieman kevyempää, kuten Robert James Wallerin Hiljaiset sillat.
– En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta elokuvasovitus on hyvä.
– Niin on, yksi suosikeistani sekin!
– Tiedätkö mitä? Mieleni halajaa tällä hetkellä järven rannalle, jossa voisin nauttia iltayön teehetken kera teeleipien. Lähtisitkö seurakseni?
– Monennessako kerroksessa asut? Entä, jos tulisin käymään luonasi nyt? En tosin tiedä, mitä naapurisi ajattelevat ulkonäöstäni. Minulla on nimittäin päälläni sininen aamutakki ja pyjama sekä harmaat aamutossut. Ei kovin edustuskelpoista siis.
– Asun toisessa kerroksessa, ja tule vain. Olen itsekin vielä ruudullisessa flanellipaidassa ja löysissä housuissa, joten asusi on oikein hyvä! Ja sitä paitsi, naapurit tuskin huomaavat mitään näin myöhään yöllä. Voimme yhdessä jatkaa matkaa järven rannalle tästä luotani. Matkaa on vain noin 500 metriä.
– Loistavaa. Tulen aivan pian. Koputan varovasti oveesi, jotteivät naapurisi häiriinny.
– Mitä suotta, laitan oven raolleen. Näkemiin!
– Näkemiin!
Olet poistunut Chat-huoneesta.
