 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 681 - 690 | « 1 ... 66 67 68 69 70 71 ... 72 105 » |
Moi Franz Yilmaz!
Täytyy sano, että jäipä todella outo olo tuosta kirjoituksesta. Se on kyllä mielenkiintoinen ajatelma tai kertomus tai mielikuva tai jotain. Silmiinpistävää oli kuitenkin tuo hieman huolittelematon tapasi kirjoittaa, ja kuitenkin kun kirjoituksen tarkoitus on herättää ajatuksia, niin siinä kyllä totisesti onnistuit.
Tuosta huolittelemattomuudesta
"No kuitenki..."
Muutamista sanoista puuttuu viimeinen kirjain. En tiedä teetkö sen tarkoituksella, vai huolimattomuudesta, mutta pisti silmään.
Virkejärjestyksestä seuraava esimerkki.
Kirjoitat: "Sitten kuulin yhden heistä sanovan jotakin ”Otit tyttäresi mukaan vai?”, tai jotain sellaista. Nopeasti vilkaisten minua päin.".
Ajatukseni: "Yksi isän kavereista vilkaisi nopeasti minua, ja sitten kuulin hänen sanovan isälleni ”Otit tyttäresi mukaan vai?”, tai jotain sellaista.".
Eli tavallaan tuo vilkaisu, josta mielikuva syntyy, ja sen jälkeen vasta mitä sitten tapahtui.
Kiinnitä huomiota sijapäätteisiin.
Kirjoitat: "Hänen ilmeensä oli häpeä, kiusaantunut häpeä.".
Ajatukseni: "Hänen ilmeestään kuvastui häpeä, kiusaantunut häpeä.".
En oikein tiedä miten tämä pitäisi arvostella, sillä en ole varma onko aihe henkilökohtainen vai ei...tuon viimeisen kommenttisi takia.
Jäin kaipaamaan jotain loppuun. Tarkempaa selvitystä mikä muutti suhtautumisen koulua kohtaan tai jotain sellaista syvempää selvitystä. Vaikkakin olisit kirjoittanut tämän vitsinä, voi joku saada siitä jotain, mutta kuvailet tarkasti vain ongelmaa, et ratkaisua. Se jättää kirjoituksen mielestäni puolitiehen.
Kiitos!
Moi Petra010!
Älä ikinä kirjoita että tiedät että ei ole hyvä! :D Anna lukijan päättää! Sinun tehtäväsi on ainoastaan tuottaa lukuelämyksiä, ei kritisoida tuota elämystä :D Rohkeasti vain teet mitä teet ja annat lukijan päättää itse mitä mieltä on.
Hieman enemmän voisit lyödä enterillä tyhjää tuonne väleihin. Eli mieti kokonaisuudet ja irroita ne toisistaan.
Vältä sillä sanaa, se ei ole kaunokirjallisuutta :D
"sillä sinä et ole enää täällä" vs "sinä et ole enää täällä".
Vältä sanomasta turhaa. Ja mielestäni tämä pätee erityisesti runoissa.
"MINÄ en saata jättää sinua" vs "en saata jättää sinua".
Eli tuo en kertoo jo, että kyseessä on minä.
Mieti myös tarkkaan noita capslock juttuja, onko ne todella tarpeen?
Kaiken kaikkiaan todella selkeä, ymmärrettävä ja ehjä kokonaisuus, josta tunnelma ja kaipaus välittyy mahtavasti!
Kiitos!
Moi Karo!
Nyt en oikein saanut kiinni tuosta :D
Lisäksi ihmettelen tuota ja - sanaa.
Pahoillani, mutta olisi mielestäni kaivannut enemmän sisältöä, jotakin johon tarttua kiinni.
Ajatus on varmaankin Sinulla selkeänä mielessä, mutta lukijalle se ei välity...ainakaan minulle.
Kiitos!
Moi lukutoukka91!
Hyvä aihe! Tai siis ei sinänsä hyvä, mutta tuosta ei voi liikaa kirjoittaa. Selkeä juoni ja hyvin rakennettu kerronta.
Älä paljasta liikaa. Tuo, että toisessa virkkeessä kerrot mitä tulee tapahtumaan, latistaa tunnelmaa koska lukija tietää jo mitä odottaa. Tuossa olisi voinut aloittaa esimerkiksi seuraavasti.
"Sirja oli kaunis, Hän seurusteli Markon, aivan normaalin nuorukaisen kanssa.". Ja sitten jatkaa tuosta kuvailuilla, kunnes viimein läimäytät lukijaa väkivallan draamapommilla poskelle.
Kun käytät vertausta, niin mieti tarkkaan pitääkö se paikkansa.
Kirjoitat: "...kasvot ihmeen kalpeat ja huulet silti kadehdittavan pulleat.".
Mielestäni kalpeat kasvot eivät pois sulje pulleita huulia. Kapeat kasvot sen sijaan voisivat sen tehdäkin.
Ajatus: "...kasvot kalpeat ja huulet kadehdittavan pulleat.".
Poistin myös täytesanan ihmeen. Jos ne ovat kalpeat, niin ne saattavat olla poikkeuksellisen kalpeat tai todella kalpeat, ja tällöin poikkeuksellinen vertaa kasvojen väriä normaaleihin, yleisesti tunnettujen kasvojen väriin, tai todella viittaa vain yleiseen hämmästelyyn.
Koeta tiivistää sanoma mahdollisimman yksinkertaiseen pakettiin.
Kirjoitat: "Sirja nousi hitaasti ylös ja silloin alkoivat kyyneleet tulla esiin.".
Ajatukseni: "Sirja nousi hitaasti ylös, ja kyyneleet alkoivat virrata.".
Eli turhat silloin ja tulla esiin ilmaukset pois, ja vain ydinsanoma jää jäljelle.
Nämä on kuin alkoi kävellä on käveli, lähti tulemaan on tuli jne. Eli sano vain se, mikä viestin välittymiseksi lukijalle on pakko sanoa.
Käytä oikeaa konjunktiota.
"Enää Sirja ei käy töissä kun ei pysty kulkemaan...".
Ajatukseni: "Enää Sirja ei käy töissä, sillä ei pysty kulkemaan...".
Tuohon kun sanan sijaan olisi voinut käyttää myös koska sanaa.
"Kyyneleet valuivat vuolaina Sirjan poskilla.".
Juuri tällaisia! Hyvä! Lyhyttä, yksinkertaista ja todella selkeää tekstiä, jonka viesti on vahva! :D Hyvä!
"ruvettava" on puhekielen ilmaisu, eikä oikein sovi kaunokirjalliseen tekstiin. Alettava tai käytettävä (tuossa yhteydessä) olisi ehkä parempi.
Kirjoitat: "Sirjan sielun syvät haavat paranivat ajan myötä mutta arvethan siitä jäi jäljelle.".
Ajatukseni: "Sirjan sielun syvät haavat paranivat ajan myötä, mutta arvet jäivät jäljelle.".
Eli ensimmäinen lause on kaunis, selkeä ja hyvin kirjoitettu. Mutta - sanan jälkeen sorrut hieman täyttelyyn ja tuollaiseen "no niinhän siinä sitten kävi..." kirjoittamiseen. Vältä sitä, sillä osaat kirjoittaa todella hyvin kun keskityt.
Kaikkiaan novelli oli hyvä. Erityisesti teema ja aihe oli hyvin valittu ja tuotu esiin. Ikävä kyllä tuo taitaa olla monelle arkipäivää, kun miehet tekevät itsestään marttyyreitä ja koettavat pitää naisen otteessaan uhkailemalla ja kertomalla että tappaa itsensä.
Kiitos onnellisesta lopusta! :D
Moi Karo!
Kaunista! Siis todella kaunista!
Ainoa johon kommentoin, on nuo ...
Mielestäni tuossa ei tarvita ajattelupisteita.
Kenties tuon voisi kirjoittaa myös virkkeet omille riveilleen, niin ulkoasu olisi enemmän runomainen.
Yhtä kaikki. Kohdat kuten "Makea on karvasta, kipu on kaunista. Huuto hiljaista ja viina raikasta." ovat niin hyviä, että edes ulkoasu ei raflaa!
Kiitos erinomaisesta runosta!
Moi ircci98!
Pidän tavastasi kirjoittaa, ja yhdyn allaolevaan kommenttiin :D
Pari juttua tuon lukemisen selkeyttämiseksi. Otan kaksi kankeutta, ja tarjoan niihin vaihtoehdon.
"Emme tienneet toistemme ikiä, juttelimme vain.".
"Kerroimme ikämme, ja molemmat järkytyimme: ikäeroa välillämme oli 14 vuotta.".
Ajatukseni:
"En tiennyt, kuinka vanha olit, etkä sinä tiennyt minun ikääni, juttelimme vain.".
"Viimein kerroin, kuinka vanha olen, järkytyit: ikäeromme 14 vuotta.".
Toisaalta tuo ikäkysymys on...hmm... No sanotaanko näin, että jos katsoo presidenttimme ja hänen puolisonsa ikäeroa, niin ehkä tuo 14 vuotta ei olekaan niin paljoa :D
Hyvä kokonaisuus, ja mukava lukea Skypeistä ja muista nykyaikaisuuksista :D
Kiitos!
Moikka Sanaseppo!
Nyt on niin mahtavaa saagaa, että huhhuh! :D
Todella hyvää vanhan sekoittamista uuteen! Olen ihan sanaton, enkä voi kuin kumartaa! :D
Mahtavaa työtä ja erinomaista runoilua!
Kiitos!
Moi cont1!
Nyt jää kyllä niin suu auki että mitä olet halunnut sanoa, että ei voi kuin ihmetellä.
No...kiitos kuitenkin!
Moi Vispaaja!
Kenties hieman lisää dramatiikkaa saisi olla, mutta täytyy sanoa että kirjoitat sujuvasti, ja kirjoitustasi on helppo lukea. Tarinan eteni selkeästi, ja mielestäni pidit paketin hyvin kasassa loppuun saakka.
Tuohon alkuun seuraavaa: Mieti kannattaako käyttää pluskvamperfektiä, eli oli ollut, vai imperfektiä.
Ajatukseni: "Olimme tyttöjen kanssa illalla Siwan takana, kun luoksemme tuli poikaporukka.".
Korjasin myös Siwan ja poikaporukan :D Eli imperfekti on mielestäni helpoin aikamuoto pitää koko novellin ajan helposti yhtenevänä.
Sisältöön olisin ehkä kaivannut hieman enemmän jotain, mutta en osaa sanoa että mitä. Kenties tämän tyylisissä novelleissa voisi hieman avata henkilöiden suhteita vanhempiin, eli ovat "kilttejä vai tuhmia", tuoda jotain pohdintaa vaikka siitä, mitä koulussa oli puhuttu alkoholista, raiskauksista ja sitä kautta tuntemattomien mukaan lähtemisestä.
Yhtä kaikki, tuot mielestäni tosi hyvin esille miljöön ja tunnelman, sekä tuon ikäisten tyttöjen ajatuksia ja maailmaa. Dialogi oli uskottavaa!
Kiitos novellista!
Moikka kotikirjailija!
Todella vaikuttavaa tarinointia! :D Tosin hieman tulee paikoin tunne, että mitä hittoa nyt tapahtuu, ja mihin kummaan tämän tarinan käänteet oikein johtaa :D
Ehkä isoin heikkoutesi, ja samalla vahvuutesi, on todela omintakeinen kirjoitustyyli :D Ja heikkoutena se mielestäni välillä poikii turhaa täytettä ja lauseiden venytystä.
"Puolen hehtaarin laajuinen rakennuskompleksi piti sisällään koko joukon asuntoja,...".
Piti sisällään on sama kuin sisälsi, eikö vain. Vastaavanlaisia täyteselvennyksiä on useissa paikoin, mutta ne ei kuitenkaan ehkä ole huono juttu, sillä ne sopivat kirjoitustyyliisi...vaikkakin ne minua häiritsevät :D
Hieman edellistä sivuten, ja viitaten samalla juonen ja miljöön ajoittaiseen sekavuuteen, niin tiettyjä kuvailuja on hankala ymmärtää.
"Toisaalta, kylän esittämää vuostuhatta saattoi vain arvailla.".
Esittämää? :D Minä en tajua...
Sulkeet...ihan tahallasiko?
"Pari yritti mennä pakoonkin. (outoa!)".
Dialogin kenties liiallinen "tuttavallisuus".
"– Voit sanoa alfaksi tai tarkastajaksi, tai hällä väliä, miksi sanot, nimitys ei muuta tekoja. Kuten sinun työsi arvostelu ei muutu miksikään siitä että olet vihernahka.".
Ajatukseni: "– Voit sanoa alfaksi tai tarkastajaksi, nimitys ei muuta tekoja. Kuten sinun työsi arvostelu ei muutu miksikään siitä että olet vihernahka.".
Välillä tuntuu että tarinan juoni ja kokonaisuus ei voi pysyä Sinulla hanskassa. Ja mistä ihmeestä keksit nämä jutut???!!! :D
"Puvun malli oli napattu ilmeisesti Bernin filmeistä joissa esitettiin itämaista naismuotia vuostuhannen takaa, ellei kyseessä ollut Aku Ankan roistosankari Musta Kaapu.".
Huikeaa! ...paitse että tuossa ennen joissa sanaa voisi olla pilkku :D
Olet kyllä mainio kirjailija! :D
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 681 - 690 | « 1 ... 66 67 68 69 70 71 ... 72 105 » |
