 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi Franz Yilmaz!
Täytyy sano, että jäipä todella outo olo tuosta kirjoituksesta. Se on kyllä mielenkiintoinen ajatelma tai kertomus tai mielikuva tai jotain. Silmiinpistävää oli kuitenkin tuo hieman huolittelematon tapasi kirjoittaa, ja kuitenkin kun kirjoituksen tarkoitus on herättää ajatuksia, niin siinä kyllä totisesti onnistuit.
Tuosta huolittelemattomuudesta
"No kuitenki..."
Muutamista sanoista puuttuu viimeinen kirjain. En tiedä teetkö sen tarkoituksella, vai huolimattomuudesta, mutta pisti silmään.
Virkejärjestyksestä seuraava esimerkki.
Kirjoitat: "Sitten kuulin yhden heistä sanovan jotakin ”Otit tyttäresi mukaan vai?”, tai jotain sellaista. Nopeasti vilkaisten minua päin.".
Ajatukseni: "Yksi isän kavereista vilkaisi nopeasti minua, ja sitten kuulin hänen sanovan isälleni ”Otit tyttäresi mukaan vai?”, tai jotain sellaista.".
Eli tavallaan tuo vilkaisu, josta mielikuva syntyy, ja sen jälkeen vasta mitä sitten tapahtui.
Kiinnitä huomiota sijapäätteisiin.
Kirjoitat: "Hänen ilmeensä oli häpeä, kiusaantunut häpeä.".
Ajatukseni: "Hänen ilmeestään kuvastui häpeä, kiusaantunut häpeä.".
En oikein tiedä miten tämä pitäisi arvostella, sillä en ole varma onko aihe henkilökohtainen vai ei...tuon viimeisen kommenttisi takia.
Jäin kaipaamaan jotain loppuun. Tarkempaa selvitystä mikä muutti suhtautumisen koulua kohtaan tai jotain sellaista syvempää selvitystä. Vaikkakin olisit kirjoittanut tämän vitsinä, voi joku saada siitä jotain, mutta kuvailet tarkasti vain ongelmaa, et ratkaisua. Se jättää kirjoituksen mielestäni puolitiehen.
Kiitos!
