Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka taas REPA!

En ole tainnut nähdä tätä tarinan alkua, mutta se olisi kyllä kiinnostanut. Tuntui hieman irralliselta. Täytyy kyllä sanoa, että osaat kirjoittaa! :D

Alku ei vakuuttanut! :D
"Vanha loppuun saatetty tarinan pätkä.".
"Vanha, loppuun saatettu tarinanpätkä.".
Haha! :D No joo. Tuolla nyt ei ollut merkitystä, mutta pakko oli nillittää :D

"Syvät parantumattomat arvet, mutta aika parantaa haavat. Muistan sen, kuin eilisen.".
Tuo "...mutta aika parantaa haavat." on mielestäni irrallinen ja asiaan kuulumaton lause. Jos kerran haavat ovat parantumattomat, niin miten aika ne voi parantaa? Ja miten ne silti muistaa kuin eilisen?

"...pehmeästä puuterilumesta kasattu kasa.".
"...pehmeä puuterilumikasa.".
Vai onko lukijalle merkitystä onko se kasa vai kasattu kasa?
Ei minulle ollut ainakaan.

Olisin toivonut seuraavia:
Taustoja, henkilöistä taustoja, miljööstä taustoja. Lisäksi jäi vaivaamaan miksi tuolla oltiin ja missä se oli? Mikä oli jättänyt arvet? Ja miten tuo alku liittyi tähän loppuosaan? Oliko sillä tapahtumalla, joka arvet jätti, jotain tekoa tytön tai päähenkilön väsymyksen kassa? Niiiiiiiiiiiiiin paljon jäi avoimia juttuja, että oikein harmittaa.

Toivoisin selkeämpiä kokonaisuuksia Sinulta, sillä taitoa Sinulla riittää!

Kiitos!

Moikka wilshirist!

Sinun runosi ovat mukavan pituisia! Niihin saa kunnolla paneutua! :D

Jätät paljon avoimia kysymyksiä, ja niistä päällimmäisenä, että miksi sillalla seistiin? Se ei kuitenkaan haittaa, sillä luot epävarman ja pelokkaan tunnelman, joka tempaa mukaansa! Hyvää työtä!

Mukava rytmitys ja selkeä sanoma! Annat harhakuvan toivosta, jonka kuitenkin otat pois...vai otatko sittenkään? :D

Hyvä! Kiitos!

Moikka REPA!

Kovin on lyhyt, on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen. Kuitenkin ensimmäinen "Olipa kerran..." alkuinen novelli tällä sivustolla! Iso käsi siitä! :D

Lainausmerkit ovat kaunokirjallisessa kerronnassa tarpeettomia. Jos kerran susimiehelle uhrataan, niin susimies se sitten on, eikä lainausmerkeissä susimies.

Ja - sanan pilkutuksesta.
"Hymni levisi väkijoukossa ja kun pappi lopetti, Lily vilkaisi taakseen ja kohtasi isänsä katseen rohkeana.".
Eli kun ja - sana erottaa kaksi rinnasteista päälausetta, joissa ei ole yhteistä jäsentä (yleensä subjekti, eli tekijä), tulee ennen ja - sanaa pilkku.
"Hymni levisi väkijoukossa, ja kun pappi lopetti, Lily vilkaisi taakseen ja kohtasi isänsä katseen rohkeana.".
Kun taas tuossa "Lily vilkaisi taaksen ja kohtasi isänsä...", Lily on molempien lauseiden yhteinen lauseenjäsen, eikä pilkkua tule.

Osaat kirjoittaa! Teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa. Kankeuksia ei ole, sillä kirjoitat yksinkertaisia lauseita, ja niin kuuluu tehdäkin, kunnes tuntee olevansa Jari Tervo :D

Kenties olisit voinut jakaa tarinaa vielä hieman enemmän, jotta olisi jäänyt parempi kuva tapahtumasta. Nyt avaat juuri ja juuri taustoja. Ja lopetat heti, kun tarina saa yllättävän käänteen.

Kiitos!

Moikka Myym!

Hmm...nyt en oikein saanut kiinni.

Luot vahvoja mielikuvia. Ensi kerran lukiessa tuli mieleen, että kyseessä on ylipainoiset burleskitanssijat, ja ehkä niin onkin. En kuitenkaan löydä yhteyttä mihinkään. Tuo nauroivat sekoittaa ja hämmentää. Omituista.

Mietin ovatko nuo timantit kyyneliä, oikeita timantteja vai jokin muu asia, jonka mielikuvasta en saa otetta?

No. Herätit ajatuksia, ja se lienee runojen tärkeintä antia :D

Moikka wilshirist!

Hyvin kirjoitettu runo! Hyvä tunne ja poljento!

Rytmitys on hieman outo. Ikään kuin kesken asian. Annan esimerkin ja ajatukseni.
"Eteeni ilmestyy
Askelkuvioita
Ennusmerkkejä tulevasta
Kuljen valmiiksi valaistua polkua"
Ajatukseni:
"Eteeni ilmestyy askelkuvioita
Ennusmerkkejä tulevasta
Kuljen valmiiksi valaistua polkua".
Huomaat varmaan mitä tarkoitan.

Minulle tulee tästä mielikuva, että henkilö kulkee vakaasti kohti unelmaa ja päämäärää. Horjumatta ja tietoisena suunnasta, jonka kova työ ja määrätietoisuus valaisee!

Rohkaisevaa ja mielyttävää!

Kiitos!

Moikka haterain!

En ole hirveän hyvä arvioimaan runoja, sillä en tiedä niistä juuri mitään! Ja vielä englanniksi!

Olet todella taitava! Kaunista sanankäyttöä, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään!

Ehkä tuo viimeinen irrallinen osa on liian dramaattinen, ja mielestäni sen olisi voinut ympätä viimeisen säkeen perään.

Tästä palautteesta et varmasti saanut mitään, mutta hyvää työtä! :D

Kiitos!

Moikka blackflower!

Pakko yhtyä Jästipään kommenttiin tuosta Uppo-Nallesta! :D Hyvin lempeä ja lapsenomainen runo, josta tulee hyvälle mielelle! :D
Käyt läpi kaikki pallosta saatavat ilot ja pallon haasteet. Itse asiassa mieleeni tuli, runoa lukiessa, kuinka pallon ulkokuori murtuu, ja siitä tulee roskiskamaa, ja sitten jo tuomitsetkin pallon kuolemaan!

Ja vaikka pallo "kärsii" ja hylätään, niin tuo "olenhan pelkkä pallo vaan" - kommentti jotenkin antaa anteeksi ihmisen välinpitämättömyyden!

Mukava runo!

Kiitos!

Moikka wilshirist!

Kaksi ensimmäistä säettä luovat kauniin mielikuvan mijööstä ja ympäristöstä! Niissä on hyvä tunnelma ja mystinen sanoma!

Tuo kolmas säe on puolestaan jollain tavoin irralline. Ainakaan minä en pysty yhdistämään sitä kunnolla runon kokonaisuuteen. Perustelen hieman lisää. Runoilet aluksi tässä ja nyt. Missä ollaan nyt, mitä tapahtuu nyt ja miltä näyttää nyt. Sitten tuleekin jotain, mikä on tapahtunut. Lisäksi tuo jo tapahtunut jättää auringonkokoisen läjän kysymyksiä. Minne katosit? Miksi katosit? Mikä aiheutti halkeaman ja räjähdyksen? Miksi kotitalo on unohtunut ja poltettu?

Viimeinen säe on taas alun linjan mukainen, ja sekin tosin herättää kysymyksen, että miksi olet edelleen räjähdysherkkänä ja mikä sen aiheuttaa? Ja miksi ylipäätään alunalkaen on oltu räjähdysherkkänä?

Yhtä kaikki! Herätit ajatuksia! Kiitos siitä!

Moikka MrWestham666!

Meillä on hieman juttuja tuon tulevan sivupäivityksen johdosta, ja eilen jättämäni palaute on jäänyt tuonne serverin vaihdon syövereihin.
Annan nyt kuitenkin palautteen sellaisena, kuin sen muistan.

Tekstillä on mittaa, ja se on hyvä! :D Alkuun meinasin kritisoida noita henkilöiden nimiä, mutta ne sopivatkin tarinan miljööseen ja tyyliin todella hyvin!

"Ahjossa alkaa liekit saada voimaa kun hiilet vaan pääsevät lämpeämään.".
Ajatukseni: "Ahjossa alkavat liekit saada voimaa, kun hiilet vaan pääsevät lämpeämään.".
Eli kun tekijä (liekit) ovat monikossa, täytyy predikaatinkin (alkaa) olla. Lisäksi silloin, kun konjunktio kun erottaa kaksi lausetta toisistaan, täytyy kun sanan edessä olla pilkku.

Mielestäni seuraavassa lainauksessa kiteytyvät kaikki tämän novellin suurimmat kielelliset jutut:
"Kutsumatonta vierasta hieman jännittää astella 70-luvun puolivälissä rakennettujen kerrostalojen pihassa laittomuuksissa ja vesiselvänä lopetettuaan alkoholinkäytön lääkärin pyynnöstä mielialalääkkeiden määräysten yhteydessä.".
Hieman kankeaa, hieman selittelevää ja hiomattoman oloista. En siis tarkoita, että koko kirjoituksesi syyllistyisi moisiin, mutta paikoin. Ajatukseni:
"Kutsumatonta vierasta jännittää astella seitsemänkymmentäluvun puolivälissä rakennettujen kerrostalojen pihoilla laittomuudet mielessä, ja vielä vesiselvänä, sillä lopetti juomisen lääkärin käskystä saadessaan mielialalääkkeet.".
Eli numeroiden kirjoittaminen numeroina ei mielestäni kuulu kaunokirjalliseen tekstiin. Miksi sana hieman tuolla välissä? Onko väliä jännittikö vai jännittikö vain hieman? Lisäksi muutin pari lauseenvastiketta mielestäni sujuvampaan muotoon.

Pidän ronskista kielenkäytöstä ja miljööstä, josta tunnut olevan todella hyvin perillä! Voisit tutustua myös Mäntsälän Mustaanmäkeen, niin uskon, että sieltäkin on helppo ammentaa motivaatiota! :D

Juoni tuntuu melko pitkästyttävältä (alkua lukuunottamatta) siihen saakka, kunnes koiraa aletaan kouluttaa huumeiden etsintään. Siitä juoni alkaa kiihtyä ja muuttua jännittäväksi! Hyvät henkilökuvaukset, ja niistä tulee mieleen Englantilainen mustahuumoritekele (Trainspotting, Lock Stock & Two Smoking Barrels tai Snatch)! Mahtavaa! Ja huolimatta tietyistä ajoittaisista kankeuksista kielessä, tuo juoni tempaa mukaansa, ja erityisesti lopun karkuun juokseminen ja päähenkilön kuolema ovat mainiosti rakennettuja ja jännittäviä!

Hyvää työtä!

kIITOS!

Moikka blackflower!

Osaat kirjoittaa, sen sanon, mutta lopussa urpoan lisää minua riivaavasta asiasta. Sanon vain, että hyvä pohjustus, elävästi kirjoitettu, mutta...

Pilkkujuttu.
"...vasta sitten, kun hänelle oli taas käyttöä.".
Eli kun konjunktio vaatii miltei poikkeuksetta pilkun. Poikkeuksena sääntö, jolloin kaksi pilkkua tulisi todella lähekkäin toisiaan, jolloin toisen voi jättää pois. Esimerkki. Poika tuli aidan viereen, jotta näkisi kun kone nousi ilmaan.

Kun kerrot tupsta tupakankatkuisesta ja viinalta haisevasta sopasta, niin yhdistän sen edellisen kappaleen juoppoon palomieheen. Kenties työpaikan tupakankatkuiseen ja...

Tuo televisiokohtaus tuntuu paikoin pitkitetyltä, ja mietinkin jos sitä voisi typistää vaikka kertomalla, kuinka joka kanavalta tuli samaa masentavaa paskaa. Lukiessa tuli tunne, että mihinkä tämä mahtaa johtaa. Eikä se kohtanut juuri mihinkään, ainakaan juonen kannalta tärkeään.

Pitkä pohjustus jännitykseen laatikosta. Tosin tuo pohjustus oli tarpeellinen. Ikään kuin se Rankka päivä elokuva. Mutta sitten lopetat. Mitä ihmettä seuraava päivä tuo? Ampuuko hän petsettä lääppivät ukot gai jonkun muun? Mitä pistooli muuttaa?

Osaat kirjoittaa perhanan hyvin! Virheitä on vähän ja tekstiä on sujuva lukea. Mielikuvat ovat selkeitä ja luotu ilman liiallisia täytesanoja. Lauseet ovat yksinkertaisia, ja viekkeet selkeitä. Oket hyvä kirjoittaja. Mutta juoni jää kesken. Noooooooo! Juoni on tärkein! Lukija tempautuu juoneen! Juoni vie lukijan maailmaan, jossa tämä ei ole vielä ollut! Jos haluan lukea vain hyvää äidinkieltä, luen kielenhuollon kirjaa :) Mutta se ei kiinnosta! Tarvitaan loppuhuipennus.
Mietihän seuraavaa referointia:
Nainen, jonka elämä on tylsää ja yksitoikkoista, löytää aseen.
Tai.
Nainen, jonka elämä on tylsää ja yksitoikkoista, löytää aseen ja muuttaa maailmansa.
Eli tuo minun mielestäni tärkein puuttuu! Mitä nainen tekee pistoolilla ja miten hänen aikaisempi tarinansa vaikuttaa tapaan käyttää pistoolia?

Kirjoitat mahtavasti, mutta perhana! Loppuratkaisu puuttuu!

Kiitos!