 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka REPA!
Kovin on lyhyt, on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen. Kuitenkin ensimmäinen "Olipa kerran..." alkuinen novelli tällä sivustolla! Iso käsi siitä! :D
Lainausmerkit ovat kaunokirjallisessa kerronnassa tarpeettomia. Jos kerran susimiehelle uhrataan, niin susimies se sitten on, eikä lainausmerkeissä susimies.
Ja - sanan pilkutuksesta.
"Hymni levisi väkijoukossa ja kun pappi lopetti, Lily vilkaisi taakseen ja kohtasi isänsä katseen rohkeana.".
Eli kun ja - sana erottaa kaksi rinnasteista päälausetta, joissa ei ole yhteistä jäsentä (yleensä subjekti, eli tekijä), tulee ennen ja - sanaa pilkku.
"Hymni levisi väkijoukossa, ja kun pappi lopetti, Lily vilkaisi taakseen ja kohtasi isänsä katseen rohkeana.".
Kun taas tuossa "Lily vilkaisi taaksen ja kohtasi isänsä...", Lily on molempien lauseiden yhteinen lauseenjäsen, eikä pilkkua tule.
Osaat kirjoittaa! Teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa. Kankeuksia ei ole, sillä kirjoitat yksinkertaisia lauseita, ja niin kuuluu tehdäkin, kunnes tuntee olevansa Jari Tervo :D
Kenties olisit voinut jakaa tarinaa vielä hieman enemmän, jotta olisi jäänyt parempi kuva tapahtumasta. Nyt avaat juuri ja juuri taustoja. Ja lopetat heti, kun tarina saa yllättävän käänteen.
Kiitos!
