Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Koska kukaan muu ei ole kirjoitustasi arvioinut, voin tehdäkin sen pidemmän kaavan kautta :)Luet selvästi paljon kirjoja. Jotain tuolla kaiken keskellä on, mutta mielikuvituksesi ja sen ulos saaminen kaipaa vielä todella paljon hommia, tai ainakin iällistä kypsymistä.

'4 vuotta aikaisemmin' -kohta oli sekavasti kirjoitettu. Kenen kanssa Sara puhui ja missä järjestyksessä ja täh?

"Henki juuttui johonkin naisen keuhkojen ja nenän välille." Hyvä lauseen alku ja mielenkiintoinen kuvailu, jota voi kuvitella itsessään. 'Nenä' ei kuitenkaan ole ehkä niin kaunis sana, käyttäisin vaikka sanaa 'kurkunpää' sen tilalla. Sitten lause olisi loistava!

"Viimeinenkin solu, lihas ja luu, kaikki yhtyivät siihen kauhun huutoon joka Saran suusta purkautui. Huutoon joka ei tavoittanut edes omistajansa korvia, koska ääni ei purkautunutkaan naisen suusta." Hyvät lauseet! Napotukseni sanoisin, että älä yhdistä yhdenvertaisiksi solua, lihasta ja luuta, koska jälkimmäiset koostuvat ensimmäisestä.

Käytät paljon yleiskuvauksia, esim. kun sydän lyö kun villihevosen laukka, peura ajovaloissa, elämä viilettää silmissä, silmät suuret kuin lautaset, suolet mutkalla... Nämä me kaikki olemme jo kuulleet, keksi sekaan aivan omia. Se tekee hyvän kirjailijan. Samat sanat toistuvat liian usein, esim. adrenaliinivirta ja ruosteinen veri (haju, väri jne). Hyviä sanoja, mutta käytä vain kerran, sen jälkeen synonyymit ovat valttia.

"Raa’an pelon virratessa koko kehossa vuotaen paniikkia jokaiseen soluun mitä ruumiissa oli. Se sai jokaisen lihaksen jännittyneeksi ja jokaisen hemmetin aistin kireämmäksi kuin itse kuminauhan." Taas loistava tunnelman luoja! 'Kuminauhan* viahtaisin, se ei mielestäni kuvaa kireää vaan ainoastaan joustavaa. Ja älä vaihda sitä viulunkieleen!

Kummallisesti päähenkilön pitäisi olla valmis jatkamaan elämäänsä jo seuraavana aamuna? Ja kun hän suree edelleen äitinsä ja sisarensa kuolemaa, teksti antaa käsittää, että hän velloo liiallisestikin niissä. Samoin poliisit poistuivat murhapaikalta nopeasti ja jättivät ainoan eloonjääneen nuoren yksin.

"Tiedättekö mitä? Kävin tänään hautausmaalla, äitini haudalla." Tarina hyppää oudosti tässä kohtaa. Aikamuoto on erilainen hetken, normaalisti ollaan menossa 'nyt' ja tässä käytiin jo. "Kivisten kylttien" -> millainen on kivinen kyltti? Minkä mukaan Otsok kuolee tippuessaan veteen? En myöskään ymmärrä loppua. Vaaniva Kosti oli myös aivan ensimmäisestä ilmestymisestään liian selvä juttu.

Kirjoittamistyylistäsi ja juonesta päätellen arvioin sinun olevan noin 12-16-vuotias tyttö, joka lukee paljon kirjoja. Olet kirjoittanut samanlaisen tarinan, mitä olet lukenut rivien välistä monen monessa kirjassa. Tässä ei ole mitään sinusta itsestäsi tullutta. Tarina kaipaa myös jotain erilaista, jotain mikä saa lukijan nyökkäilemään lopuksi, että olipas mielenkiintoinen juttu.

Kirjoita lisää. Mieti juonikuvioita ja aina tarvitaan hyvä ja nokkela loppu. Kymmnenen vuoden päästä saatat olla hyväkin kirjoittaja.

Todella hyvä alku. Mielenkiintoinen keskikohta. Lassahtava ja outo loppu, joka tuntuu tulleen aivan eri ihmisestä kuin aloittajasta.

Teuvo oli lipsahtanut jonnekin kohtaan, oletan sen olevan väärä nimi. Oikeinkirjoitusta pitää hieman miettiä uudelleen, erityisesti yhdyssanoja. Ja tämä kirjoitetaan näin: 'Luonnollisesti-ryhmä'.

Lopussa mentiin hyvin sekavissa tunnelmissa ja lähes surrealistiseen maisemaan. Kirjoitelma ei ole yhtenäinen. Heivaisin puolesta välistä kaiken pois ja jatkaisin aivan eri tavalla ja suuremmalla harkinnalla.

Keskikohta tarinastasi sisältää paljon huumoria, joka on minun makuuni :)

Säilytät tyylisi myös kolmannessa osassa. Tähän väliin lukisin arvosteluja ja tekisin muokkauksia.

"-- korkannut kaljatölkin." Tämä särähti korvaani. Eihän tölkkiä voi korkata? Vai onko se mielenkiintoisesti ilmaistu juuri tämän ristiriidan vuoksi...

Joissain kohtia tekstiä luovuutesi purskahtaa pinnalle mielenkiintoisin sanamuodoin, joita ihailen, mm. "Ninan mielessä välähti että aika mollivoittoista oli hänenkin seksielämänsä ollut."

"Nina katseli tyttöä joka oli pukeutunut reikäisiin farkkuihin ja villapuseroon.
Kaulassaan tällä oli neulottu kaulaliina ja käsissään vaaleat lapaset,vihertävä laukku
oli tuolin vieressä." Hyvä kuvailu!

Oli hyvin kirjoitettu siitä, että vihjailtiin Mäkipään vaikeasta nuoruudesta ja piakkoin tuli ilmi, että hän oli viillellyt silloin itseään. Hyvä, lukija tahtoo yhdistää eri kohtiin ripotellut faktat yhtenäiseksi.

"Hän tuota tai Kalle joutui tyttö yritti selvittää." Nyt vähän pilkkuja ja muita ihania välimerkkejä lauseeseen, tästä ei oikein ota selvää.

Juoni nappaa mukaansa heti alusta alkaen! On hienoa, että se alkaa oitis ilman vetelehtimisiä. Se on myös todella mielenkiintoinen! Loistavaa!

Oikeinkirjoitukseen tarvitsee hieman kiinnittää huomiota ja tosiaan kappaleenjako olisi tarpeellinen. "Opettajat opettivat kiireisesti." Hieman outo lause. Joitakin muitakin tarvitsee miettiä vielä uudelleen.

Tuot hyvin ilmi mitä on tapahtunut ja missä vuodessa mennään. Se on kirjoitettu hyvin ja sujuvasti. Onko tulevaisuuden lukio aivan samanlainen kuin nykyinen? Siihen sopisi jotain eroavaisuutta, sillä tuskinpa se muuttumattomana säilyy noin monta vuosikymmentä.

Juonesta ja mielikuvituksestasi antaisin arvosanaksi 4,5. Kirjoittamisesta 2,5. Tiedät kumpaa kehittää siis :)

Kiva lukea tekstiä, jossa oikeinkirjoitus on pääosin kohdillaan.

Juoni on mielenkiintoinen, mutta mietin miten tämä jatkuu tästä? Vai jatkuuko?

Juoneen ei jäänyt aukkoja tai epäselvyyksiä. Eteneminen ja päähenkilön ajatukset olivat loogisia. Samaistumista ei tapahtunut, mutta mielestäni sitä ei aina tarvitsekaan tapahtua.

Sinulla on selvästi kirjoittajan lahjat hallussa, niin kirjoitusasultaan kuin juonelta.

Perusteluja huomioihin ja tuomioihin tarvittaisiin lisää. Jos naisella oli mukana vain "ilotyttökorttinsa", mikä kertoo hänen olleen 23 vuotias?

Turhaa toistoa löytyy, kuten tästä muotihuumeesta, joka on nuorten keskuudessa suosittu. Yhdessä luvussa kerrotaan rikostutkijan näkökulmasta, mutta sitten näkökulma siirtyykin kesken kaiken murhatun tytön isään. Ei kannata hyppiä hahmon takaa toiseen kesken luvun. Hahmon hyppimistä löytyy myöhemminkin.

Tämä oli mukavan humoristinen ja hyvin kirjoitettu osuus, jota naurahdin:
"— Ohjaa heidät neuvottelu huoneeseen ja tarjoa heille kahvia ja eikös siellä ollut sitä kahvipullaakin.
— Tohtiiko sitä tarjota, ties kuinka vanhaa se on?
— En minä ainakaan maistanut mitään omituista."

Hyviä kuvailuja löytyy sieltä täältä, kuten "happaman oloisesti". Nämä luovat paljon vivahteikkaampaa kuvaa tilanteesta. Luvut ovat pidempiä kuin ensimmäisessä osassa, mikä on hyvä. Juoni on edelleen mielenkiintoinen. Samat huomiot pätee osa 1:een ja osa 2:een. Odotan jatkoa :)

Mielenkiintoinen tarina! Olet hyvä keksimään juonta, mutta kirjoitusasu ja oikeinkirjoitus tarvitsee vielä aika paljon työtä. Tekstiä oli vaikea lukea ja se vaatisi lisää sujuvuutta.

Kirjoituksessasi on aika monta hahmoa, jota seurataan omasta näkökulmasta. Rajoittaisin näitä korkeintaan kahteen. Jos kirjoitat hahmosta, viittaa häneen aina samalla nimellä. Nyt menee sekaisin Selinat ja Elinat, niihin on tehtävä selvempi ero vaikka kyse onkin samasta hahmosta. Jos käytät Elina-nimeä, käytä ennemmin koko litanjaa: Miss Elina.

Perustelut murhaajalle jäivät totaalisesti välistä? Miksi murhaaja on viisikymppinen mies? Esität myös itsestäänselvyyksiä tekstissäsi, esim. kyydistäjätetyn henkilöllisyys vielä sanottiin suoraan, vaikkei tarvetta ollut.

Juoni on sujuva, henkilöhahmot kiinnostavia ja tapaus mielenkiintoinen.

Onko kustannusyhtiöistä kuulunut mitään?

Kirjoitusasu on mielestäni hyvä ja kirjoitusvirheitä ei pahemmin ole (jota arvostan). Oma mielenkiintoni heräsi; miten tytöt ovat erilaisia kuin normaalit ihmiset? Miksi he ovat niin kypsän oloisia noin nuorina? Haluaisin kyllä lukea kirjasi :)

"Se sai Lanan – se oli runotytön nimi – aivan suunniltaan." Välttäisin tällaisia esittelyjä, se vähän töksähti. Käytät myöskin ajatusviivoja todella paljon. Vähentäisin niitä ainakin kolminkertaisesti.

Viimeiset huomiot ovat kuitenkin pikkuseikkoja ja hyvin nopeasti muutettu haluttaessa. Tekstisi on siis mielenkiintoista, sujuvaa ja herättää halun lukea pidemmälle. Kuten Nenne sanoi, minäkin sijoittaisin tuon ensimmäiseksi luvuksi, enkä prologiksi.