 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Koska kukaan muu ei ole kirjoitustasi arvioinut, voin tehdäkin sen pidemmän kaavan kautta :)Luet selvästi paljon kirjoja. Jotain tuolla kaiken keskellä on, mutta mielikuvituksesi ja sen ulos saaminen kaipaa vielä todella paljon hommia, tai ainakin iällistä kypsymistä.
'4 vuotta aikaisemmin' -kohta oli sekavasti kirjoitettu. Kenen kanssa Sara puhui ja missä järjestyksessä ja täh?
"Henki juuttui johonkin naisen keuhkojen ja nenän välille." Hyvä lauseen alku ja mielenkiintoinen kuvailu, jota voi kuvitella itsessään. 'Nenä' ei kuitenkaan ole ehkä niin kaunis sana, käyttäisin vaikka sanaa 'kurkunpää' sen tilalla. Sitten lause olisi loistava!
"Viimeinenkin solu, lihas ja luu, kaikki yhtyivät siihen kauhun huutoon joka Saran suusta purkautui. Huutoon joka ei tavoittanut edes omistajansa korvia, koska ääni ei purkautunutkaan naisen suusta." Hyvät lauseet! Napotukseni sanoisin, että älä yhdistä yhdenvertaisiksi solua, lihasta ja luuta, koska jälkimmäiset koostuvat ensimmäisestä.
Käytät paljon yleiskuvauksia, esim. kun sydän lyö kun villihevosen laukka, peura ajovaloissa, elämä viilettää silmissä, silmät suuret kuin lautaset, suolet mutkalla... Nämä me kaikki olemme jo kuulleet, keksi sekaan aivan omia. Se tekee hyvän kirjailijan. Samat sanat toistuvat liian usein, esim. adrenaliinivirta ja ruosteinen veri (haju, väri jne). Hyviä sanoja, mutta käytä vain kerran, sen jälkeen synonyymit ovat valttia.
"Raa’an pelon virratessa koko kehossa vuotaen paniikkia jokaiseen soluun mitä ruumiissa oli. Se sai jokaisen lihaksen jännittyneeksi ja jokaisen hemmetin aistin kireämmäksi kuin itse kuminauhan." Taas loistava tunnelman luoja! 'Kuminauhan* viahtaisin, se ei mielestäni kuvaa kireää vaan ainoastaan joustavaa. Ja älä vaihda sitä viulunkieleen!
Kummallisesti päähenkilön pitäisi olla valmis jatkamaan elämäänsä jo seuraavana aamuna? Ja kun hän suree edelleen äitinsä ja sisarensa kuolemaa, teksti antaa käsittää, että hän velloo liiallisestikin niissä. Samoin poliisit poistuivat murhapaikalta nopeasti ja jättivät ainoan eloonjääneen nuoren yksin.
"Tiedättekö mitä? Kävin tänään hautausmaalla, äitini haudalla." Tarina hyppää oudosti tässä kohtaa. Aikamuoto on erilainen hetken, normaalisti ollaan menossa 'nyt' ja tässä käytiin jo. "Kivisten kylttien" -> millainen on kivinen kyltti? Minkä mukaan Otsok kuolee tippuessaan veteen? En myöskään ymmärrä loppua. Vaaniva Kosti oli myös aivan ensimmäisestä ilmestymisestään liian selvä juttu.
Kirjoittamistyylistäsi ja juonesta päätellen arvioin sinun olevan noin 12-16-vuotias tyttö, joka lukee paljon kirjoja. Olet kirjoittanut samanlaisen tarinan, mitä olet lukenut rivien välistä monen monessa kirjassa. Tässä ei ole mitään sinusta itsestäsi tullutta. Tarina kaipaa myös jotain erilaista, jotain mikä saa lukijan nyökkäilemään lopuksi, että olipas mielenkiintoinen juttu.
Kirjoita lisää. Mieti juonikuvioita ja aina tarvitaan hyvä ja nokkela loppu. Kymmnenen vuoden päästä saatat olla hyväkin kirjoittaja.
