 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 31 - 40 | « 1 2 3 4 5 6 ... 7 105 » |
Moikka Herkko888!
Olet ilmeisesti itsekin koiraihmisiä? Kenties koko ajatus pienten koirien salaliitosta on ainakin minun korvaani hitusen omituinen, mutta sain tarinan rullaamaan kivasti.
Minua ehkä hieman häiritsee se, että eläin kirjoitetaan hän, eikä se. Vaikka monet puhuvat eläimistä lapsinaan jne, niin en ehkä kaunokirjallisessa tekstissä lähtisi sille linjalle. En tosin tiedä mikä on ”virallinen” linja asiassa.
Koirarodut kirjoitetaan pienellä :)
Mielestäni noita lainausmerkkejä (lampunvarjostin kohdassa) ei ole tarpeen käyttää, vaan vaikka kirjoittaa siten, että joutui käyttämään muovista suojusta, humoristisesti lampunvarjostinta, sillä...
Eli ei sulkeita tai lainausmerkkejä kaunokirjalliseen tekstiin.
Kappalejakoon sen verran, että kannattaa jättää ihan vaikka tyhjä rivikin, kun vaikka muistelu muuttuu nykypäiväksi jne, sillä ainakin minä jouduin pari kertaa palaamaan ja lukemaan uudestaan, että mitähän juuri tarkoiti.
Sitten kerrontaan. Se iso Fresko kohtaus oli ainakin minun mielikuvitukseeni varsin sekava, enkä oikein ymmärtänyt, että mitä siinä oikein tapahtui. Tosin kerronnassa oli sellaista sekavuutta, jota koko tilanteessakin oli, joten siinä mielessä onnistuit. Olisin kuitenkin toivonut tajuavani, että mihin koira leijui, ja mikä oli lopulta unta ja mikä ei.
Lisäksi tuo loppu tulee jotenkin omituisesti. En tajunnut mistä pikkukoirat tuli, ja kenties olisin toivonut, että olisit kuvaillut, kuinka kääpiösnautseri leviää haulikonpiipun edessä :) Eli selkeyttä tapahtumien kuvailuun, ja turha oikominen pois.
Kaikkinensa aika absurdi, mutta nopeatempoinen ja sujuva tarina. Pidän tavastasi kirjoittaa.
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka Zarnobil!
Itse vierastan sitä, että tänne ladataan korjattuja versioita, sillä harvoin tarinan sisältö muuttuu niin paljon, että sen lukee uudestaan analyyttisesti. Sikäli kuitenkin kiva, että en taida olla lukenut tätä, joten luen mielelläni.
Käyt nopeasti asiaan, ja alussa käy heti ilmi, että jotain on nyt tekeillä. Hyvä! Miljöö on miellyttävä, joskin hieman se tuntui jäävän pintapuoliseksi. Tuot nopeasti päähenkilön Engeliin, mutta olisin toivonut nopeampaa keskustelua esim Leon kanssa. Dialogista pidin kovasti.
Kirjoita vain tarpeellinen.
Kirjoitat: ”Seisoin kotini läheisen korkean sillan kaiteella.”
Ajatukseni: ”Seisoin korkean sillan kaiteella.”.
Eli yksinkettainen asia, ja pelkkä tilanne. Kerrot myöhemmin, että silta on lähellä kotia, joten tässä kohdin sillä ei ole väliä.
Sellainen, että kun kuvailit saapumista suihkulähteeseen, niin kuvailit ensin maisemaa ja sitten kirkkautta ja siristelyä. Mielestäni tämä olisi voinut olla toisinpäin. Eli kirkkaus lyö heti naamaan, ja maisema aukeaa vasta sen jälkeen.
Pilkuista:
Kirjoitat: ”Kun kaksi päivää oli vierähtänyt ja aloin olla hieman tylsistynyt päätin lähteä puistoon.”.
Pilkuilla: ”Kun kaksi päivää oli vierähtänyt, ja aloin olla hieman tylsistynyt, päätin lähteä puistoon.”.
Eli pilkuilla erotetaan lauseet toisistaan. Älä oio niissä.
Puhekieli. Käytät ilmaisuja ”feikki” ja ”blondi”. Käytä mieluummin väärennös ja vaaleahiuksinen, paitsi dialogissa, joka on paljon kerrontaa vapaampaa.
Kokonaisuutena tarina etenee sujuvasti, ja mielestäni tässä voisi keskittyä siihen, että varsinainen juoni nytkähtää nopeasti käyntiin.
Kiitos!
Moikka lentokykysi!!!
Ihan alkuun jeesustelen sillä, että tämä olisi kenties enemmän runo, kuin romantiikka, mutta eipä maailma siihen kaadu. Tai sitten vain kommentillani paljastin tyhmyyteni :)
Koetin miettiä onko maantie tässä rakkaus, joka loppuu, enkä ole ihan täysin varma onko näin. Siitä kuitenkin lähdin funtsimaan tätä. Haluan myös sanoa, että sanonpa mitä tahansa, niin älä ota asiaani liian vakavasti. Mielipiteet ovat vain minun omiani, eikä tarkoitukseni ole mollata, vaikka saatankin hieman töksäytellä.
Tuo ihmisen elämänkerta ja tyhjän päällä meni hieman minulta ohi. Se on kenties sellainen alku vain, mutta tuntuu hieman irralliselta.
Olet onnistunut kyllä hyvin luomaan sellaisen menetyksen ja haikeuden tunnelman. Joskin tuo elämän ihanuus ei oikein osunut minun mielikuviini. Kuitenkin tuo lemmen sulamisen jälkeen jättämä mielikuva on kaunis ja hyvin kirjoitettu.
Annoin kaksi tähteä, koska mielestäni olisi voinut olla enemmän vielä materiaalia, vihjauksia taustoista ja tapahtumista. Jotain lisää.
Pidän tavastasi kirjoittaa ja rytmittää. Luomasi mielikuvat ovat vahvoja ja todellisia.
Kiitos!
Moikka iBOB!
Ihan ensimmäisenä tässä kiinnittyi huomio tuohon otsikkoon. Oletin, että kyseessä on humoristinen teos, mutta tämä onkin ihan tosimielellä kirjoitettu. Se hieman häiritsi.
Yleisesti ajateltuna tuo rakentamasi skenaario on hyvä. Kenties olisin hieman enemmän kaivannut lihaa luiden ympärille. Osittain palaan tässä otsikkoon. Tuo tunneongelma, joka on nimessä vahvana, jää melko ohuelle. Valtaosa tekstistä on nykytilanteeseen joutumisen kuvausta.
Mitä tekisin toisin? Pituutta selkeästi lisää. Tässä on novellin (erityisesti lyhyen) kannalta ongelmallinen rakenne. Eli ensin kerrotaan nykytila, jonka jälkeen palataan menneeseen, jonka jälkeen jatketaan nykytilaa.
Kenties siten, että tilanne alkaisi siitä, että henkilö jää vangiksi. Siihen tapahtumaan osaksi kuvailu sotatilasta ja siitä, miksi ja minkämaalaisesta rauhanturvaajasta on kyse, ja miksi äiti on Etelä-Korealainen. Missä on isä? Ketkä muut ovat olleet osallisena sodassa, sillä nykymaailmassa tuntuu, että kahden valtion välisiä kahinoita ei enää ole, vaan hommaan liittyy aina muitakin. Eli niiltä osin taustojen täydennys, oli rakenne mikä tahansa.
Kirjoitat hyvin. Vältä tiettyjä sekavuuksia, kuten "Hänestä kaivaa tietoja, etenkin liittyen rauhanturvausjoukkojen käyttämään sotakalustoon.".
Tuosta puuttuu jotain, esimerkisi sana alettiin tai sitten kaivaa sana muotoon kaivettiin. Tarkkana näissä.
Kokonaisuutena ajatus ja miljöö ovat mainioita. Reilusti vaan lisää tarinaa, kuvailua, kerrontaa ja syvyyttä.
Kiitos!
Moikka AndreBushe!
Pahoittelen, että kersti näin kauan, että laitoin tähän kommenttia. On aina mukava nähdä katkelmia tulevista kirjoista! :) Kuten tuossa jo onkin mainittu, niin aika lyhyt on pätkä, ja tavallaan se luo omat haasteet lukijalle.
Esimerkkinä tuo Edmund Rautakäden saapuminen. Miksi hän on saapunut? Keitä ovat ne kaksi muuta, joille tämä olisi voinut vannoa uskollisuutta? Ja jos kerran on vannottu uskollisuutta, niin miten paksu kolikkopussi siihen liittyy? Onko tässä maailmassa yleistä, että vannotaan uskollisuus kolikoille? Ja jos on, niin miksi kukaan haluaisi ottaa uskollisuuden vannomisen vastaan?
Ja sellainen pikkujuttu, että kerroit jo, että Edmund oli vannonut uskollisuutta, joten hieman kankealta tuntui dialogissa, että kertoi sen jälleen (jos ei kyseessä sitten ole asian vakuuttelu, joka loisi aikaisemman pohjaksi epäilyksen, että onko mies sittenkin petturi, koska jollain toisella on paksumpi kolikkopussi).
Eli vältä sitä, että kirjoitat asioita toistuvasti. Jos Edmundin dialogi olisi ollut, että "Herrani, minulla on sinulle uutisia.", niin Edmundin saapumiselle olisi jokin selkeä syy, vaikka taustaa ei tietäisikään. Nyt kun hän kertoo että on uskollinen, niin ainakin itse mietin, että tosiaanko sen tulit kertomaan?
Kymmenen tuhatta, ja numerot yleensäkin, on soveliasta kirjoittaa yhteen :)
Olen tavallaan samaa mieltä vihollisarmeijan kuvailusta kuin muut, sillä nyt siitä selvisi vain keltainen väri. Toisaalta taas kerroit tämän olevan lyhyt katkelma, joten tuo seikka tarkentunee myöhemmin. Itse pidän siitä, että ei kuvailla kaikkea kerralla, vaan ujutetaan kuvailua pikkuhiljaa muun kerronnan oheen.
Kysyit temposta. Se on mielestäni hyvä. Riittävästi tapahtuu, ja Edmundin saapuminen etenee nopeasti ja siinä päästään hyvin eteenpäin. En tosin tiedä miten tähän tilanteeseen Pakkaskuninkaan jne. kanssa on tultu, joten en pysty sitomaan noita tiedonmuruja mihinkään. Kuitenkin mielikuva jouhevasti etenevästä ja jahkailemattomasta tarinasta tässä syntyi.
Nuo paikkojen nimet ovat ainakin minun korvaani jotenkin puhtoisia, satumaisia. Jotain Harry Potterin ja Taru Sormusten Herrasta välimaastosta. Voi tosin olla, että se vain johtuu kielestä. Ruusuvesi, Vuorimaa, Konttikylä, Myllyvesi ja Aurinkolinna. Koetan itse aina miettiä noita myös englanniksi, ja en nyt halua sinun muuttavan mitään. Ajatuksena vain. Esimerkiksi Kivipiikki (Stonepike), Lumihuippu (Snowpeak), Myllynkylä (Millville), Syvävesi (Deepwater) ja Auringon torni (Suntower) olisivat mielestäni enemmän sellaisia merkityksellisiä.
Harmi että tämä oli näin lyhyt, sillä tämä tuntuu mielenkiintoiselta, ja nopean valtapelianalyysin varjolla juoni vaikuttaa enemmänkin Game of Thronesin kaltaiselta.
Jatka ihmeessä kirjoittamista ja paina versio voimalla valmiiksi. Luet sitten ajatuksella ja muokkaat jos tarvetta :)
Kielellisesti pidin kovasti!
Kiitos!
Moikka iBOB!
Kiva saada jatkoa tähän! Ja pidemmälti :)
Tässä ei tarina vielä kovin paljoa etene, mutta jotain alkaa jo hieman selvitä. Miljöö on edelleen vakuuttava ja tunnelma hyvä!
Tässä on hassu virke, jossa toistat samaa.
"Elämään ei mahtunut paljoakaan välttämättömyyden ulkopuolelle määriteltävää kulutustavaraa tai muita ylellisyyksiä.".
Eli jos oikein nillitetään, niin tuon mukaan välttmättömyyden ulkopuoliseksi määriteltävä kulutustavara olisi jokin käsinkosketeltava esine, ja lisäksi on sitten muita ylellisyyksiä. :)
Muotoilen tämän toisin.
"Elämään ei mahtunut paljoakaan flyygeleitä tai muita ylellisyyksiä.". :) Huomaatko mitä tarkoitan?
Ajatukseni:
"Elämään ei mahtunut hienouksia, kuten huvijahteja, robottipalvelijoita luksustason avaruusristeilyjä tai muita ylellisyyksiä.".
Eli tuossa oli hyvä sauma avata sen eliitin elämän loistokkaita yksityiskohtia, mutta annoit mahdollisuuden valua sormien välistä kuin hiekan :)
Hieman vielä yksinkertaisesti kirjoittamisesta.
"Kauempana asuinalueiden ulkopuolella korkeuksiin kurotteli rivistö valkoisia pylväitä. Ne olivat tuulivoimaloita.".
Ajatukseni:
"Kauempana asuinalueiden ulkopuolella korkeuksiin kurotteli rivistö valkoisia tuulivoimaloita.".
"Materiaalivarkaat". Onpa hieno termi! Tällaisia voit hieman enemmän avata. Missä asuu? Miten syntyneet? Ovatko organisoituneita? Onko jotain muuta merkittävää mitä näistä pitäisi tietää? Jos ei, niin sittenhän ne ovat pelkkiä varkaita.
Tuossa kun kerroit että päähenkilöä perehdytettiin käytäntöihin, toimintatapoihin jne, niin niitä juttuja olisit voinut avata lisää. Ainakin minä jäin kaipaamaan yksityiskohtia. Kerroit myöhemmin robottihyttysten ohjaamisesta, mutta sen ja ampumakoulutuksen lisäksi tu mainittu sisältö jäi ohueksi.
Mielestäni erityisesti scifissä ja fantasiassa on erittäin tärkeä avata sellaisia lukijalle tuntemattomia asioita, sillä se avaa maailmaa ja yhteiskuntaa.
""Tulossa on vuosisadan keikka, joten valmistaudu henkisesti sillä sinut halutaan mukaan"".
Ajatukseni:
""Tulossa on vuosisadan keikka, joten valmistaudu henkisesti. Sinut halutaan mukaan.""
Tämä oli tällainen "väliinputoajajakso", jolla luot pohjaa tulevalle. Jäin kaipaamaan toimintaa jne. Eli sellaista eteenpäin kulkevaa juonta, joka viestii lukijalle selvästi, että hei tänne ollaan menossa. Tuo lopun tehtäväjuttu oli hieman jo sitä. Tässä olisi myös voinut avata mikä on se "paha", jota vastaan yritys tai geenivarkaat "taistelevat". Eli se taustalla oleva Sauron ja Mordor :)
Hyvää scifimatskua! Tykkään! Jään odottamaan jatkoa! :)
Kiitos!
Moikka nimetön!
Koetin tarttua heti alusta johonkin, mutta se onnistui vasta, kun olin lukenut koko pätkän. Hyvä tunnelma, synkkyyttä, ahdistusta ja kenties jopa katkeruutta! Hyvä!
Mielestäni "psykeeni" kirjoitetaan psyykkeeni. En tosin ole varma.
Pilkkujuttuja.
"Sen hetken se huone, ja me, oltiin ainut...".
Mielestäni tämä voisi olla jopa näin:
"Sen hetken se huone ja me oltiin ainut...".
Ehkä vielä korjaisin tuon ainut sanaksi ainoa.
Virkekokonaisuudesta sen verran, että kannustan aina kirjoittamaan yksinkertaisesti. Selkeitä kokonaisuuksia lauseissa ja virkkeissä.
"En hädänhuutoa, en pelokasta kirkumista, en rauhoittavia sanoja, ainoot asiat mun edessä, on ne kirotut tiilet ja mun oma verillä vapisena nyrkki niitä vasten. ”".
Ajatukseni:
"En hädänhuutoa, en pelokasta kirkumista, en rauhoittavia sanoja. Ainoot asiat mun edessä on ne kirotut tiilet ja mun oma verillä vapisena nyrkki niitä vasten. ”".
Eli katkaisin tuon virkkeen ja otin yhden pilkun pois tuosta on - sanan edestä. Pilkun tehtävä on erottaa lauseet toisistaan, ja lauseessa on normaalisti subjekt, predikaatti ja objekti, sekä muuta kauhtaa seassa. Ja tuo lause, Ainoot asiat mun edessä, voisi olla sivulause, mutta se jää kovin vajaaksi ilman predikaattia, joten mielestäni on järkevämpää mieltää ne yhtenä lauseena ennen ja - sanaa (jota ei tarvitse pilkuttaa, koska lauseilla on yhteinen jäsen, eli tuo mun).
Kokonaisuutena ehkä hitusen epäselvä, mutta kun ajatuksesta sai kiinni, niin hyvin surullinen ja haikea. Ehkä ikävää jäin kaipaamaan hieman enemmän.
Kenties myös taustoja henkilöille olisi voinut olla enemmän. Mistoja taloon, tapaamisia, iloisia muistoja, jotka ovat syöpyneet pois jne. En tosin tiedä kuinka hyvin ne lopulta olisivat sopineet, mutta ajatuksena.
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka drunkenboat! :) (vekkuli nimim.)
Tuota noin. Tässä on jotain valtavan hienoa, enkä silti ymmärrä siitä mitään. Enkä sano tätä pahalla.
Oletan, että tässä on jokin kantava ajatus, josta vain en saa kiinni, mutta nostan isosti hattua ajatuksesi juoksusta! :)
Rytmitys ja kerronta ovat miellyttäviä. Osaat kirjoittaa ja runo on miellytävää lukea!
Otin nyt hieman arvostelusta pois, koska en tajunnut sisältöä, vaikka ei olekaan Sinun vikasi, että minun ajatukseni ei toimi :)
Kiitos!
Moikka lunilab! :)
Tässä on ja keveä tunnelma! Mukava sadunomainen kerronta.
Kirjoitat:
"Joku ihminen olisi nähnyt siinä vain..:".
Miksi ihminen? Ajatukseni:
"Joku olisi nähnyt siinä vain...".
tai
"Joku saattoi nähdä siinä vain...".
tai
"Ihmiset näkivät siinä vain...".
Eli jos joku ihminen näkee jotain, niin voiko joku toinen ihminen nähdä jotain muuta? :)
Aikamuodot.
"Punavalkoisen nenäliinan hän oli löytänyt eilen talon rappusten alta, missä kissa pitää majaansa sadepäivinä.".
Tuolla on siten, että hän oli löytänyt ja kissa pitää. Toisin sanoen samassa virkkeessä pluskvamperfekti ja preesens. Ajatukseni:
"Punavalkoisen nenäliinan hän löysi edellisenä päivänä talon rappusten alta, missä kissa piti majaansa sadepäivinä.".
Nyt molemmat on imperfektissä, jolla aloitat tekstin (Siinä se nyt oli,...).
"Eihän se vastannut, niin kuin ei koskaan, mutta olihan se kohteliasta tervehtiä.".
Tosi lapsenomainen virke :) Hyvä! Tässä on sellainen kivan leikkisä ja miellyttävä tunnelma!
Ehkä tuossa, kun Eeli haluaa lähteä, niin voisi vielä lisätä, että nyt hän tajusi. Tämä oli merkki. Hänen oli lähdettävä seikkailemaan. Tai jotain vastaavaa, joka kertoo, että hiiren muotoinen pilvi oli merkki, joka laukaisi seikkailuvietin :)
"”Olikohan tämä nyt aivan viisasta”...".
Pikkuisen vielä ilmaisusta (aikamuodot). Tässähän oli vasta ehditty portille, eli olikohan olisi hyvä silloin, kun ollaan jo kaukana ja pulassa. Itse käyttäisin tuossa "Onkohan...".
Kenties jos lapsia miettii, niin hieman voisi tiivistää. Ehkä pihatontusta voisi kertoa missä se oli ollut, mutta jättää kesät pois. Ja sitten kertoa että se oli unohtunut koivikkoon ja kasvoi nyt sammalta. Kenties perheen pienimmät ei välitä vuosista :)
Kokonaisuutena ja katkelmana tykkäsin kovasti! :) Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka AndreBushe1
Olet selvästi miettinyt maailmaa, henkilöitä ja juonta. Hyvä! Paljon perinteisiä fantasiaelementtejä ja mahtipontisia nimiä, kuten Rautaparoni. Pidin myös vieraastaa kielestä ja tavasta, jolla avasit maailmaa lukijalle osana dialogia, etkä aloittanut sivun mittaisella maailman kuvailulla.
Mikä on vanha ajatuspolku? Jos polulla on jokin nimi (ja tämä pätee erityisesti scifi ja fantasia ympäristöihin), niin se kannattaa avata lukijalle. Esim polku, joka kulki Ikimetsän halki, tunnettiin ihmisten keskuudessa ajatuspolkuna.
Vältä täytesanoja, kuten yksinkertaisesti tuossa kohdassa "...yksinkertaisesti hakemaan...". Vai onko mahdollista lähteä hakemaan jotain monimutkaisesti? :) Eli pelkkä hakemaan olisi tuossa riittänyt.
Kustannustoimittaja sanoi minulle kerran, että jokaista oven avausta ei tarvitse kertoa. Mieti siis mitä sanot.
"Beldil avasi suuren ulko-oven ja hengitti keuhkoihinsa raikasta ja kosteaa aamun ilmaa.".
Tässä avataan siis suuri ulko-ovi. Miksi kerrot, että ovi on suuri? Miksi kerrot, että ovi avattiin? Eikö olisi vain voinut kertoa, että hengitettiin? Eli nyt ainakin minä jäin odottamaan, että tämä oven kuvailu johtaa tulevassa johonkin. Esim joku yrittää myöhemmin murtaa ovea ja muistan että hei, sehän oli iso, eli varmaan myös tukeva. Jos näin ei ole, niin sitä on turha kertoa, anna lukijan itse luoda mielikuvia, vaikka ne poikkeasivatkin omistasi.
Tummanpunainen, vaaleansininen jne toimivat ehkä paremmin yhteen kirjoitettuna. Ajatuksena vain.
"Beldil sanoi valehdellen.".
Ajatukseni, "Beldil valehteli.".
Eli älä kirjoita liian monimutkaisesti. On selvää, että kun tuo on dialogin kuvauksena, että Beldil puhuu, eli sanoo. Vältä muutoinkin turhia lauseenvastikkeita.
Edelleen yksinkertaisesti kirjoittamiseen. Harakan rakentama pesä on harakanpesä. Eli hylätystä harakanpesästä. Paitsi jos harakka oli rakentanut sen jollekin muulle, niin silloin tuo tapasi oli oikein, paitsi että vaatisi kyllä siinä tapauksessa lisäselvityksen, että kenelle harakka sen oli rakentanut ja miksi. :)
Sama kuin lähtö voi olla välitön, eli voimme lähteä heti.
Juoni lähtee nopeasti liikkeelle, ja kaikki tarpeellinen tieto on lukijalla hanskassa. Paljon tulee dataa maaailmasta, mutta jatkoa ajatellen kannattaa kerrata noita hallitsijoitra, paikkoja ja nimiä.
Muista kirjoittaa yksinkertaisesti ja selkeästi, ilmaan lauseenvastikkeita ja täytesanoja. Juoni ja tarinankerronnan taito sinulla on erinomaisesti hallussa! Hyvää työtä!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 31 - 40 | « 1 2 3 4 5 6 ... 7 105 » |
