 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka iBOB!
Ihan ensimmäisenä tässä kiinnittyi huomio tuohon otsikkoon. Oletin, että kyseessä on humoristinen teos, mutta tämä onkin ihan tosimielellä kirjoitettu. Se hieman häiritsi.
Yleisesti ajateltuna tuo rakentamasi skenaario on hyvä. Kenties olisin hieman enemmän kaivannut lihaa luiden ympärille. Osittain palaan tässä otsikkoon. Tuo tunneongelma, joka on nimessä vahvana, jää melko ohuelle. Valtaosa tekstistä on nykytilanteeseen joutumisen kuvausta.
Mitä tekisin toisin? Pituutta selkeästi lisää. Tässä on novellin (erityisesti lyhyen) kannalta ongelmallinen rakenne. Eli ensin kerrotaan nykytila, jonka jälkeen palataan menneeseen, jonka jälkeen jatketaan nykytilaa.
Kenties siten, että tilanne alkaisi siitä, että henkilö jää vangiksi. Siihen tapahtumaan osaksi kuvailu sotatilasta ja siitä, miksi ja minkämaalaisesta rauhanturvaajasta on kyse, ja miksi äiti on Etelä-Korealainen. Missä on isä? Ketkä muut ovat olleet osallisena sodassa, sillä nykymaailmassa tuntuu, että kahden valtion välisiä kahinoita ei enää ole, vaan hommaan liittyy aina muitakin. Eli niiltä osin taustojen täydennys, oli rakenne mikä tahansa.
Kirjoitat hyvin. Vältä tiettyjä sekavuuksia, kuten "Hänestä kaivaa tietoja, etenkin liittyen rauhanturvausjoukkojen käyttämään sotakalustoon.".
Tuosta puuttuu jotain, esimerkisi sana alettiin tai sitten kaivaa sana muotoon kaivettiin. Tarkkana näissä.
Kokonaisuutena ajatus ja miljöö ovat mainioita. Reilusti vaan lisää tarinaa, kuvailua, kerrontaa ja syvyyttä.
Kiitos!
