Ote fantasiatarina-projektistani Hot

Kiitos, kopioin tämän fantasian tarinaa ja selvisin kouluprojektistani.
En käyttänyt Ctrl+c tai Ctrl+v.

Tervehdys, tässä palautetta kirjoituksestasi kuten pyysit. Pätkäsi on vähän liian lyhyt arviontiin, mikä toimii ja mikä ei.

Ensimmäisenä kiinnitän huomiota fantasia-armeijoiden ylisuureen kokoon: Ruusuvedellä kymmenen tuhatta miestä, Harmaamäellä viisisataa, Kontinkylällä kaksistataa. Kymmenentuhatta miestä on fantasiamaailmassa järjettömän iso armeija; Euroopassa Keskiajalla armeijat ylsivät maksimissaan kymmeneentuhanteen mieheen. Jos oletetaan, että näin kuitenkin on, valtakunnan koko tulisi olla muutama miljoona ja armeijan palkkaama valtio tulisi olla miltei vararikossa. Tässä hyvä artikkeli aiheesta fantasia-armeijan koko: http://www.writing-world.com/sf/hordes.shtml

Nimistä. Edmundista tuli mieleen C.S. Lewisin Velho ja leijonan Edmund; Rautakäsi siihen lisää mielikuva on geneerisestä badass-soturista tai armeijan henkilöstä. Koska Pakkaskuningasta ei kuvailla, nimestä tulee niin ikään mieleen Velho ja leijonan Kuningatar. En tiedä oliko tuo haettua; lukieassa nimet eivät mielestäni toimineet edellä mainituista yhteydestä johtuen.

Tempo on miellyttävä, vaikka eihän kappaleessa juuri muuta tapahtunut kuin kuvailua ja esittelydialogia. Ongelma on lähinnä siinä, että en erota kuka dialogissa puhuu, koska dialogin aikana ei ole auttavaa taustakuvailua ja -tekemistä ja muutama "hän sanoi" puuttuu.

"Minä olen vannonut palvelevani teitä, ja minulla on myös tietoa Rautakäsi kertoi. Jotenkin hassusti ilmaistu, ihan kuin pääasia olisi palvelussa eikä annettavissa tiedoissa.

Pätkäsi kaipaisi enemmän kuvailua armeijoiden eroista, tunnelmasta ja henkilöistä (Rautakädestä tiedetään että vain hänellä on musta rengaspaita). Eli syvällisempää otetta siihen mistä ollaan kertomassa. Lisää yksityiskohtia ja henkilökuvailua. Valitse myös näkökulmahenkilö äläkä hypi henkilöiden päästä toiseen.

Joo tosiaan vaikea sanoa oikeen mitään tarinan temmosta näin lyhyestä pätkästä.
Olen samaa mieltä Pohjavesikalan kanssa siitä että vihollisten viiriarmeijaa kannattaisi kuvailla enemmän.. jotenkin vaikka että onko ratsujoukkoja missä kohtaa, ja
jalkaväkeä jousineen kuinka paljon...jotain tuollaista mistä saa paremman kuvan tuosta armeijasta.. Kuvaile surutta tuollaisia asioita, sillä niillä saa pituutta ja elävyyttä tarinaan. Äläkä tyydy vain ilmaisuun " Brane näki"..kuvaile kuinka hän" seisoi levottomana mäellä, ja siristi silmiään katsoessaan viiriarmeijan muuttavan nummen keltaiseksi..jne..jne...nämä on meille amatööreille vaikeita juttuja, kun tarina elää mielessä ja alkaa liikaa kiirehtimään tarinaa sinne loppuun. sitten huomaa lopussa että sivuja onkin tullut vaivaiset sata, eli liian vähän..kun noilla maisemien ja tapahtumien pienillä kuvailuilla olisi saanut paljon lisää.
Nimistä en oikein osaa sanoa..siinä on ihan hyviäkin, mutta hiukan välillä tulee väkisin mieleen taru sormusten herrasta..Yritin muistaa että tämähän ei ollut tarinan alku, vaan jostain myöhemmästä. Eli jos olis lukenut tarinan alusta asti niin
luultavasti nuo nimet olis olleet tuttuja jo,,tässä vaan sekoitti lukijaa nuo monet monet paikkojen ym nimet joita ei tuntenut.
Eipä hassumpi muuten, mutta tosi vaikea ,tai siis mahdoton eläytyä tarinaan keskeltä, kun ei tiedä henkilöiden tai tapahtumien taustoja.

Sen verran lyhyt katkelma, että tekstin tahtia on vaikea arvioida. Mutta verkkaisuus ei pistänyt silmään. Itse asiassa alussa olevaa armeijaa olisi voinut kuvailla vähän tarkemmin, kun nyt jäi sangen runollinen käsitys nurmikkoa värjäävistä viireistä.

Kirjoitustyyli toimii, mutta tarkempaa arviointia on lyhyestä vaikea nyhjäistä. Rautakäden ja ruhtinaan valta-asetelma tulee nopeasti selville ja Branen selittämätön värähdys Ruusuveden valtiaan nähdessään herätti heti kysymyksiä hemmojen luonteesta.

Nimet ovat mieliaiheitani fiktiota väkertäessä, joten sanompas siitä.

Itseäni aina tympäisee lukiessani englantilaisia nimiä muiden kuin anglokirjailijoiden teksteissä. Varsinkin fantasiassa siitä saa välittömästi kuvan, että kirjoittaja on turhankin hyvin ammentanut englantilaisesta (fantasia)kirjallisuudesta muun materiaalin kustannuksella. Kun tekstissä vilahtaa jonkun Englannin kunkun kaima, niin mieleni heti jumittuu vastaanottamaan tuttua mikroaaltouunipuuroa kutkuttavan fantasian sijaan. Se myös herättää kysymyksen, että onko kirjoittaja tiedostanut maailmanluonnin peruskysymyksistä sitä, että täydellisessä vaihtoehtoistodellisuudessa tuskin käytettäisiin meidän todellisuuden nimiä. Toisaalta kaikkien hahmojen nimeäminen ihme sekamelskoiksi etäännyttää ne helposti lukijasta, mutta siltikään nimien ei tarvitsi juuri brittiläisiä olla. Kun tämä ongelman tiedosti ja ratkaisi jo Tolkien aikoinaan, ja meille kiltisti selvitti suositun kirjansa turvonneessa umpilisäkkeessä, niin en osaa antaa sitä anteeksi.

Haluaisin nähdä suomalaisten röyhkeästi tunkevan vanhoja suomensukuisia nimiä, kuten Kaukomieltä ja Sydänmaata, mutta tiedostan kyllä että tuollainen lennättää kirjoittajan ja lukijan mielet nopeasti myöhäisrautakauden ja Kalevalan meininkeihin. Täytyy myöntää, että itsekkin harvoin tulee löydettyä tilaisuutta ujuttaa noita. Mutta miksipä ei tässä tekstissä voisi olla vaikka (nimet karkeasti kääntäen) Aarnivahti 'Rautakäsi' ja ruhtinas Korppe Liekkilä, varsinkin kun paikannimet on mukavan suomenkielisiä. Kontinkylä varsinkin jäi mieleen: jostain kylän ympärille muodostuneesta alueesta on aikojen saatossa tullut tarpeeksi mahtavan oman armeijan lähettämiseen, mutta nimi on säilynyt. Tekohistorian kirjat ihan kahisee korvissa.

En halua antaa numeroarviointia selvästi alkuvaiheessa olevasta tekstistä, koska tekstin voi muuttua paljonkin uudellenkirjoittamisvaiheissa.