 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka nimetön!
Koetin tarttua heti alusta johonkin, mutta se onnistui vasta, kun olin lukenut koko pätkän. Hyvä tunnelma, synkkyyttä, ahdistusta ja kenties jopa katkeruutta! Hyvä!
Mielestäni "psykeeni" kirjoitetaan psyykkeeni. En tosin ole varma.
Pilkkujuttuja.
"Sen hetken se huone, ja me, oltiin ainut...".
Mielestäni tämä voisi olla jopa näin:
"Sen hetken se huone ja me oltiin ainut...".
Ehkä vielä korjaisin tuon ainut sanaksi ainoa.
Virkekokonaisuudesta sen verran, että kannustan aina kirjoittamaan yksinkertaisesti. Selkeitä kokonaisuuksia lauseissa ja virkkeissä.
"En hädänhuutoa, en pelokasta kirkumista, en rauhoittavia sanoja, ainoot asiat mun edessä, on ne kirotut tiilet ja mun oma verillä vapisena nyrkki niitä vasten. ”".
Ajatukseni:
"En hädänhuutoa, en pelokasta kirkumista, en rauhoittavia sanoja. Ainoot asiat mun edessä on ne kirotut tiilet ja mun oma verillä vapisena nyrkki niitä vasten. ”".
Eli katkaisin tuon virkkeen ja otin yhden pilkun pois tuosta on - sanan edestä. Pilkun tehtävä on erottaa lauseet toisistaan, ja lauseessa on normaalisti subjekt, predikaatti ja objekti, sekä muuta kauhtaa seassa. Ja tuo lause, Ainoot asiat mun edessä, voisi olla sivulause, mutta se jää kovin vajaaksi ilman predikaattia, joten mielestäni on järkevämpää mieltää ne yhtenä lauseena ennen ja - sanaa (jota ei tarvitse pilkuttaa, koska lauseilla on yhteinen jäsen, eli tuo mun).
Kokonaisuutena ehkä hitusen epäselvä, mutta kun ajatuksesta sai kiinni, niin hyvin surullinen ja haikea. Ehkä ikävää jäin kaipaamaan hieman enemmän.
Kenties myös taustoja henkilöille olisi voinut olla enemmän. Mistoja taloon, tapaamisia, iloisia muistoja, jotka ovat syöpyneet pois jne. En tosin tiedä kuinka hyvin ne lopulta olisivat sopineet, mutta ajatuksena.
Hyvää työtä!
Kiitos!
