 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Herkko888!
Olet ilmeisesti itsekin koiraihmisiä? Kenties koko ajatus pienten koirien salaliitosta on ainakin minun korvaani hitusen omituinen, mutta sain tarinan rullaamaan kivasti.
Minua ehkä hieman häiritsee se, että eläin kirjoitetaan hän, eikä se. Vaikka monet puhuvat eläimistä lapsinaan jne, niin en ehkä kaunokirjallisessa tekstissä lähtisi sille linjalle. En tosin tiedä mikä on ”virallinen” linja asiassa.
Koirarodut kirjoitetaan pienellä :)
Mielestäni noita lainausmerkkejä (lampunvarjostin kohdassa) ei ole tarpeen käyttää, vaan vaikka kirjoittaa siten, että joutui käyttämään muovista suojusta, humoristisesti lampunvarjostinta, sillä...
Eli ei sulkeita tai lainausmerkkejä kaunokirjalliseen tekstiin.
Kappalejakoon sen verran, että kannattaa jättää ihan vaikka tyhjä rivikin, kun vaikka muistelu muuttuu nykypäiväksi jne, sillä ainakin minä jouduin pari kertaa palaamaan ja lukemaan uudestaan, että mitähän juuri tarkoiti.
Sitten kerrontaan. Se iso Fresko kohtaus oli ainakin minun mielikuvitukseeni varsin sekava, enkä oikein ymmärtänyt, että mitä siinä oikein tapahtui. Tosin kerronnassa oli sellaista sekavuutta, jota koko tilanteessakin oli, joten siinä mielessä onnistuit. Olisin kuitenkin toivonut tajuavani, että mihin koira leijui, ja mikä oli lopulta unta ja mikä ei.
Lisäksi tuo loppu tulee jotenkin omituisesti. En tajunnut mistä pikkukoirat tuli, ja kenties olisin toivonut, että olisit kuvaillut, kuinka kääpiösnautseri leviää haulikonpiipun edessä :) Eli selkeyttä tapahtumien kuvailuun, ja turha oikominen pois.
Kaikkinensa aika absurdi, mutta nopeatempoinen ja sujuva tarina. Pidän tavastasi kirjoittaa.
Hyvää työtä!
Kiitos!
