 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 361 - 370 | « 1 ... 34 35 36 37 38 39 ... 40 105 » |
Moikka Sari68!
Samaa palautetta, kuin aikaisemmissa lataamissasikin.
Kenties nimi olisi Viettelyksen sijaan voinut olla Lankeemus?
Kysyt lukijalta oletko langennut liian moneen. En ainakaan minä lukijana sitä yritä arvailla.
En tiedä, onko Sinun tarkoituksenasi kehittyä kirjoittajana vai vaan ladata jotain muiden luettavaksi. Voit toimia kuten tahdot, mutta kun jokaisessa lataamassasi tekstissä on sanat pilkku, lainausmerkki, kaksois- ja kolmoispilkku virheet, ja parissa vielä sulkeisia ja caps lockia, niin en jaksa niihin enää kovin tarkasti keskittyä.
Kiitos.
Moikka Sari68!
Noihin aikaisempiin on laitettu palautetta. Mahdoitko niitä lukea lainkaan?
Tässä on samoja virheitä, kuin aikaisemmissa, ja ertyisesti tuo pilkkujen puuttuminen vaikuttaa lukemista.
Tyylisi on omintakeinen, mutta se on samalla sellainen, että samankaltaista on raskas lukea kerta toisensa jälkeen.
Nyt kuitenkin sisältö oli selkeä ja johdonmukainen.
"Soi puhelimeni soi..ja sehän soikin.".
Edellisissä palautteissani kirjoitin selittelystä, jaarittelusta ja voivottelusta. Samaa on tämänkaltaisissa lauseissa.
Mainitsin myös noista tupla- ja triplapisteistä.
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Tässä runossa on selkeä sisältö! Hyvä! Kenties tämä olisi ollut parempi Muut - osion kaunokirjallisena teoksena.
Tuo on sana omalla rivillä. Miksi ihmeessä? Yleensäkin nuo yhden sanat rivit antavat kankean tunnelman ja sotkevat lukemista.
Miksi et vain kirjoita kokonaisia ajatuksia riveille? Ei runollisuus ole monta riviä irrallisia sanoja, vaan ajatus ja sanoma verhottuna taitavaan sanojen käyttöön.
Kiitos!
Moikka taas Tuuli!
Mietin, että miten tuo otsikko liittyy tähän runoon? Puhut ajatuksistasi leppoisan puolustelevasti. Jotain on tapahtunut, mutta mitä? Miksi nyt?
Kävi mielessä, että miksi sanat sisällä, nopeasti ja mukaan ovat omilla riveillään?
Sama kuin nuo isot kirjaimet. Miksi jossain on ja jossain ei ja miksi "Kirjoita" on isolla?
Kiitos.
Moikka Tuuli!
En ymmärrä, mitä haluat tällä kertoa. Yksisanaisia rivejä, jolloin rivillä ei olesisältöä.
Tuossa lopussa on jotain jännittävää, tuossa junien kirskunassa, mutta puolestaan tervajuttu menee minulta täysin ohi.
Tässä, jos ajattelit, että haluat lukijalle jotain antaa, pitäisi olla jokin punainen lanka. Poikapiirtää, hoitajalla on kiire, jotain mystistä tapahtuu ja terva. En ymmärrä.
Voisitko hieman selventää, miksi olet tämän ladannut, tai että mikä on sanoma, joka tuonne sanojen taakse kätkeytyy?
Kiitos!
Moikka Sari68!
Monesti kuuluu, kuinka lomalla pitää tehdä jotain :) Ei tarvitse...ainakaan minun!
Vältä noita lainausmerkkejä, caps lockia, kolmois- ja kaksoispisteitä sekä sulkeita.
Ja ne pilkut... :)
Tuossa etusivulla on linkki kirjoittajan blogiin, jossa kerrotaan pilkuista. Sieltä saa ensiapua.
Kaunokirjallisuudessa on hyvä kirjoittaa numerot, eli 15 on viisitoista. Poikkeus on esimerkiksi moottorityypit, eli vaikka V8 on hyvä kirjoittaa vain V8.
Olen miettinyt pitkään mikä tavassasi kirjoittaa luo todella oudon tunnelman, mutta nyt keksin. Se on se, että kertoja kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa. Vaikka nämä eivät kertoisikaan Sinusta itsestäsi, niin tyyliin sopisi paremmin minä - muotoinen kerronta. Ainakin minun mielestäni.
Esimerkiksi tuo "Emäntä meni ja liittyi painonpudoturyhmään...".
Seuraavalla rivillä puhut minä - muodossa. Tässä on iso ristiriita.
Odotin, että tuo lomajuttu olisi liittynyt tiiviimmin tarinaan, mutta se jäikin taustalle. Tässä kirjoituksessä, kuten edellisessäkin, oli päämäärä vähän kateissa. Tuo myyntimies juttu vielä jotenkin kuului asiaan, mutta tuo painohomma ja tarjoilijan mukaan vetäminen jäi vähän peittoon.
Kuten viimeksikin sanoin, niin mieti mitä haluat lukijalle sanoa.
Eläväinen, itsekriittinen ja humoristinen pätkä!
Kiitos
Moikka Sari68!
Sinulla on eloisa tapa kirjoittaa! Paljon tehostekeinoja ja lennokasta kieltä.
Ja pilkuista... :)
"Koko suhde alkoi jo niin että toinen ei tarvitse toista alati vierelleen ja toinen on aivan eri maata..".
En tiedä onko tuo toinen piste lopussa virhe, mutta toivottavasti :) Sama pilkutettuna:
"Koko suhde alkoi jo niin, että toinen ei tarvitse toista alati vierelleen, ja toinen on aivan eri maata.".
Tuo -han pääte sopii paikoin tekstiin, mutta älä liioittele sen kanssa.
Alkaen tuosta "No taitavahan emännyys...".
Eli tuo on sellaista selittelyä, jota on mukava lukea paikoin, mutta kokonaiset kappaleet eivät voi rakentua sen varaan, sillä tuollainen käy pidemmän päälle rasittavaksi lukea. Lukijana kaipaan selkeää kerrontaa, jännitystä, konflikteja ja ristiriitoja. Määrätietoiset lauseet ja virkkeet, joissa ei selitellä liikoja, lässytetä tai voivotella turhia.
Nyt, kun kysymyksessä ei ole pelkästään humoristinen aamukuvaus, niin nuo kolmoispisteet voisi korvata pilkuilla.
Kuten TarraLeguaanille, minullekin jäi hieman auki tämän kirjoituksen tarkoitus. Luulin, että tästä oli tulossa parisuhdesanojen käytöstä kertova kirjoitus, jossa puidaan parin erilaisuutta ja elämää, mutta näin ei käynyt.
Aikaisemmissa teksteissäsi ajatus on ollut selkeä. Aamun tapahtumat ja koirien katoaminen. Tässä teema ja aihe puuroutuivat jonnekin.
Mieti aina tarkkaan, mitä haluat lukijalle kertoa ja miksi.
Kiitos!
Moikka Sari68!
Luulen, että tämäkin on todellisuuteen nojaava novelli. Pääasia, että oli onnellinen loppu! :)
Yksinkertaisesti kirjoituksesta.
"...lattia laminaatin päällä.".
Tämähän on sama, kuin lattialaminaatilla (joka muuten on yhdyssana :D) tai laminaatilla. Eli pyri yksinkertaisiin ilmauksiin.
Ja noista pilkuista. Aina silloin, kun kirjoittaja lataa monta tekstiä putkeen, syntyy sellainen ongelma, että monesti teksteissä on samoja virheitä. Ne olisi voitu kenties välttää, kun ensimmäisen latauksen jälkeen olisi odotettu tovi palautetta, muokattu hieman ja sitten ladattu seuraava.
Mutta joo, eli ennen konjunktioita pilkku.
"...mikä on tulema kun...".
Pilkutettuna:
"...mikä on tulema, kun...".
Sijapäätteistä.
"Mihin joutui tämä reipas kaksikko, mikä on määränpää?".
Joutui on imperfektissä, joten myös rinnasteisen sivulaiseen predikaatin tulisi olla imperfektissä. Ajatukseni:
"Mihin joutui tämä reipas kaksikko, mikä oli määränpää?".
Stressihaju on yhdyssana.
Kirjoitat jollain muotoa runollisesti, joka johtuu sanajärjestyksestä. Se tuntuu oudolta. Esimerkki:
"...haluaako kuitenkaan kukaan sitä kuulla?".
Normaali sanajärjestys:
"...haluuako kukaan sitä kuitenkaan kuulla?".
Mukava tarina surusta, eksymisestä, kaipauksesta ja uudelleen löytymisen ilosta!
Kiitos!
Moikka Sari68!
Tämä on selvästi poikkeuksellisesti kirjoitettu, enkä kiinnitä noihin kielijuttuihin niin paljoa huomiota, kuin normaalisti. Poikkeuksellisella tarkoitan humoristista otetta ja kieltä poskessa :)
Pilkut.
Aina ennen konjunktiota tulee pilkku. Niitä on muun muassa että, jotta, koska, kun, jos, vaikka ja kuin. Ne erottavat sivulauseet päälauseista, ja vaikka kirjoitat humoristisesti ja rajoja murtaen, niin pilkuista pidä kiinni.
Normaalisti caps lock, sulkeet, kolmoispisteet ja lainausmerkit eivät kuulu kaunokirjalliseen kerrontaan. Tässä novellissa ne eivät häiritse, niin kovin paljoa ainakaan :)
Koirankakka on yhdyssana :)
Todella humoristine, kenties jopa tositapahtumiin pohjautuva tarina! Tätä oli ilo lukea! :)
Kiitos!
Moikka illuusia!
Tuo mitä sanoit, että on pitkä sepustus, niin piti paikkansa. :) Anna lukijan lukea ja antaa palautetta. Tuo juhannuskommentti oli ihan aiheellinen, mutta kenties kannattaisi vain katsoa, mitä palautteiden antajat tuumivat :)
Hyvä osio, hyvin kulkee tarina eteenpäin! Ja kyllähän nuo laulut sopivat :)
Tuossa kirkkokohtauksessa häiritsee sellainen, että aluksi kerroit että täytyy juosta eikä saa katsoa taakseen. Nyt huolettomasti puhuvat, jotkut kuolleista puuhaavat jotain, eikä Matilla ole lainkaan varovaisuutta. Matti ei yhtään mieti, näkevätkö muut kuolleet, kuin hänen äitinsä häntä. Eikä kukaan kuolleista kiinnitä häneen huomiota.
Tähän voisit saada vaikka kuinka painostavaa tunnelmaa ja jännitystä, mutta keskityt pelkästään dialogiin.
Ilmaisusta. Kerrot, kuinka Sini kiersi neljä vuotta kaikkialla. Sitten kerrot, että Matti ei nähnyt Siniä neljään vuoteen. Tämä on toistoa, vältä sitä. Vaihtoehto:
"Matti ei nähnyt Siniä tuona aikana...".
"Tai sitten papit eivät yksinkertaisesti tienneet niiden olemassaolosta, miten tahansa.".
Tämä on omituinen täytevirke. Mielestäni täysin turha on myös tuo yksinkertaisesti sana tuolla välissä. Totta kai papit tiesivät! Tiivis yhteisö, jossa myös papit olivat olleet lapsia, nuoria ja aikuisia. Ei papit tule maailmaan papeiksi vihittyinä ja vanhoillisina. Lisäksi kulkee huhut ja akkojen juorut.
Mielestäni toistat liikaa tuota ilkikurisesti. Koeta löytää sille vaihtoehto, tai jätä pois kokonaan.
Kerrot tuossa Matin ja Sinin tanssiessa, että Matti oli pitänyt Siniä vain siskon korvikkeena, mutta aikaisemmat osat tuovat muuta mieleen. Mielestäni Matin iloisuus, kun Sini tuli äitinsä kanssa kylään kertoi jo muuta, syvempää tunnetta.
"Hän meni muutamaan kertaan käymään hänen luonaan...".
Ei näin voi kirjoittaa kappaleen alkuun. Ajatukseni.
"Matti kävi Jaakon luona muutaman kerran, mutta...".
Nuo viimeiset keskustelut olivat hyviä ja loivat juuri sellaista tunnelmaa, jota kaivataan!
"Se oli viimeinen keskustelu..." on hyvä veto!
Jännittävästi jatkuu! Noita kappalejakoja edelleen mietin. Paljon on tyhjiä rivejä.
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 361 - 370 | « 1 ... 34 35 36 37 38 39 ... 40 105 » |
