Eira Rönkäinen
kääntyi vielä
kuullakseen
kuinka ne nyt
yhdessä toinen toistaan
lohduttelivat
parantivat omaatuntoansa
ja vihdoinkin
osasivat hävetä
Hänen lähtönsä
oli kaunis
hän kuoli
nukkuessaan
Eira kääntyi
ajatteli pois kulkiessaan
mitä kaunista
on
lähteä paskaiset tenat
selän alla
saastan ja paskan luihin asti polttamat visvaiset makuuhaavat kirvellen
Olkoot luulossaan
eiväthän ne tienneet
eivät koskaan käyneetkään
Eira nousi valkeisiin
vaunuihin
hänet otettiin vastaan
arvokkaasti
ihmisen arvoisella tavalla
Ympärillä oli pelkkää hyvyyttä
kaikki kärsimys unohtui
kauneudella ei ollut rajaa
pahuutta ei ollut
Elämän puroissa virtasi puhdas vesi
