Review Detail

Pahoittelen pitkää sepustusta, yritän välttää niitä jatkossa. :)

Erinomaisia huomioita taas kerran! Oikeastaan tuo on vähän pointtinakin, että Matti alkaa pikkuhiljaa messun aikana menettää varovaisuuttaan ja tottua kummalliseen ympäristöönsä eikä enää välitä siitä huomataanko hänen olevan elossa vai ei. Mutta tietenkin tämä pitäisi varmaan tuoda esiin niin ettei se häiritse lukijaa ja nimenomaan pikkuhiljaa, ei näin yhtäkkiä.

Vainajien toimien kautta koitin tuoda esiin sitä, että tämän tarinan kuolleet eivät ole vain kuolaavia, mielettömiä zombeja vaan heillä on edelleen omat persoonalliset luonteensa vaikka he sattuvatkin mätänemään pystyyn. Pitää ehkä kiinnittää huomiota vielä siihen miten tätä asiaa avaa vielä enemmän lukijalle niin ei tule mitään outoja yllätyksiä tarinan mittaan.

Itse ajattelen että Mattiin ei kiinnitetä huomiota, koska hän yksinkertaisesti näyttää niin nälkiintyneeltä ja kalpealta että näyttää olevan kuollut siinä missä muutkin, mutta ymmärrän ettei tämä varmasti lukijalle avaudu vaikka se itselle tuntuukin itsestäänselvältä. Sokeus iskee juuri tällaisissa asioissa kun on tarpeeksi monta kertaa tarinaa itse lukenut ja hionut! Pitää ehkä vielä korostaa sitä seikkaa tuossa kohtauksessa. Olet oikeassa että tämän ympärille saisi rakennettua enemmänkin jännitteitä ja pohjustettua tulevia tapahtumia.

Hyviä huomioita muutenkin, juuri tuollaiset lauseiden ja ilmaisuun liittyvät kommentit ovat erittäin tervetulleita!

Pitää noihin kappalejakoihin kiinnittää huomiota tosiaan.

Kiitos itsellesi!

Lisäsin nyt tällaisen pätkän tähän (aiemmin tuo oli myöhemmin tarinassa mutta ajattelin että miksipä se ei yhtä hyvin voisi olla tässäkin kohtaa jo.)

”--Tässä kohtaa riittäis siis et uskot silmiäs.”

Matti ei sanonut hetkeen mitään. Hän katsoi taas ympärilleen, ja jotenkin hän tunsi olonsa epätodellisen varomattomaksi. Hän huomasi lumoutuvansa messun tunnelmasta, jotenkin hänestä tuntui, että hän oli kerrankin elämässään oikeassa paikassa. Hän huomasi kysyvänsä itseltään, miksi hänen pitäisi lähteä täältä? Miksi hän ei saman tien jäisi? Mitä hänellä oli elämässään enää odotettavissa? Vain monta rankkaa ja yksinäistä talvea ja laihoja viljavuosia. Kovaa työtä ja nälkää.

Täällä hän ei olisi koskaan yksin.

Täällä ei ollut kipua ja kärsimystä, vain rauhaa. Hän katseli rauhallisena vainajia, joiden seesteiset ilmeet näyttivät yhtäkkiä kauniilta. Heitä eivät enää vaivanneet elävien asiat. Ei heillä ollut nälkä, kylmä tai ikävä ketään.

Jotenkin hän tunsi yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Hän tajusi että oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihmisten parissa ilman että kukaan kiinnitti häneen sen suurempaa huomiota. Muutamat vainajat vilkaisivat häntä ohimennen, mutta siinä kaikki. Äiti oli ollut oikeassa, hän ei todellakaan eronnut joukosta. Oliko hän todellakin näin pahan näköinen? Ilmeisesti oli, nälkä ja valvotut yöt olivat tehneet tehtävänsä.

”Arvaa mitä minä uskon?”

Jne.

Ja kohtaan jossa isä nähdään:

"Se johtui siitä, että hänet oli kauttaaltaan nyljetty, eikä hänellä ollut enää ihoa. Päällään hänellä oli likainen, tumma puku.

Hänen isänsä tuijotti häntä pitkään mietteliään näköisenä. Se katse kylmäsi Mattia edelleen. Matti vastasi hänen katseeseensa vihaisesti. Äiti katsoi häntä pahasti ja kiinnitti hänen huomionsa taas itseensä.

”Voisit olla vähän varovaisempi”, äiti ärähti, ”Nyt hän huomas sinut. Haluukko selvitä täältä ulos vai et?”

Matti vain kohautti olkiaan hänen sanoilleen. Hän ei osannut vastata tuohon kysymykseen yksiselitteisesti. Yhä enemmän hän alkoi kuitenkin kyseenalaistaa pakenemisen järkevyyttä."

Ja niin edelleen. Vaikuttaako tämä nyt yhtään loogisemmalta?