 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 341 - 350 | « 1 ... 32 33 34 35 36 37 ... 38 105 » |
Moikka illuusia!
Kieliopillisiin juttuihin en juuri ota kantaa. Jonkin verran täytesanoja ja jaarittelua, mutta ei häiritsevästi! Kehityt! :) Hyvä!
Nuo Matin ajatukset tuntuvat jotenkin liian vastakkaisilta. Olisi ollut ehkä parempi, että Matin ajatukset olisivat olleet linjassa sanomisten kanssa. Tuntuu epätodelliselta, että teot ovat noin kaukana ajatuksista. Ehkä tuo ristiriita olisi voinut syntyä dialogin lopussa.
Muutoin, noita paria turhaan pitkitettyä jankkaamista lukuunottamatta, dielogi ja selvitykset sekä tarina ovat hyviä. Kenties hieman tarpeetonta näin pitkään jaaritella siitä, miksi ei oltu kerrottu, mutta sujuvaa ja hyvin kirjoitettua!
Hyvä lopetus! Loit hyvän jännityksen seuraavaan osioon! :)
Kiitos!
Moikka matilda!
Kiva katkelma! Hyvä miljöö ja aika välittyy mukavasti pienistä yksityiskohdista, kuten isäntä - sanasta ja pyykkäämisestä :D
Aloituksesta ja toistosta.
"Matilda oli järven rannassa pesemässä pyykkiä.
Aurinko paistoi kuumasti ja vesi tuntui keitetyltä.
Senja-piika istui laiturilla ja liotti varpaitaan vedessä.".
Tässä on kummallisen paljon enteriä käytetty. Lisäksi kerrot tuon veden kuumuudesta hieman myöhemmin, kun kerrot ettei se viilennä. Ajatukseni:
"Matilda oli järven rannassa pesemässä pyykkiä. Aurinko paistoi kuumasti, ja Senja-piika istui laiturilla liottaen varpaitaan vedessä.".
Ajatuksena vain. Tuota kappaleiden sisältöä kannattaa miettiä, sillä Jari Tervon kirja Tuulikaappimaa on miltei joka rivin jälkeen hutkittu enteriä, ja se on mielestäni todella rasittavaa lukea.
Pilkuista. Konjuntioiden edelle tulee aina pilkku. Konjunktioita ovat muun muassa että, jotta, koska, kun, jos, vaikka ja kuin.
Lyhyt oli, eikä tässä kappaleessa ollut varsinaisesti mitään todella kiinnostusta herättävää, mutta hyvä katkelma!
Moikka Lil Sparrow!
Kivasti tarina etenee, joskin vain lyhyen matkaa. Luot kivoja ajatuksia ja jännitteitä tuossa lopussa, joskin alku on hieman selittelyä.
Mielestäni tuollaisia erikoismerkkejä kannattaa välttää kaunokirjallisessa tekstissä. Perustekstiä, yksinkertaisia virkkeitä ilman täytesanoja, jotta lukijan on mahdollisimman helppo lukea.
"Rauha: ei kiire mihinkään.".
Miksi kaksoispisteet? Miksi ei:
"Rauha, ei kiire mihinkään.".
Sanavalinnoista.
"Äidin ruttuiset, huolestuneet kasvot ilmestyivät ensimmäisenä Lauren tajuntaan.".
Tuossahan tajuttomuuden jälkeisestä tokkurasta on kysymys? Kyseenalaistan ilmestyivät sanan, sillä se antaa kuvan, että yhtäkkiä kasvot ilmestyvät. Ajatukseni:
"Äidin ruttuiset, huolestuneet kasvot piirtyivät (tai hahmottuivat) ensimmäisenä Lauren tajuntaan.".
Eli älä tyydy. Lue kirjoittamaasi ja etsi mahdollisimman tunnelmallisia sanoja!
Noista täytteistä.
"...mikä sai hänet näyttämään vähintään satavuotiaalta.".
Vaihdan myös tuon konjunktion, sillä puhut kyyneleistä silmissä, jolloin joka on mielestäni sopivampi.
"...joka sai hänet näyttämään sata vuotiaalta.".
Eli miksi vähintään? Entäs enintään? Ajattelepa asia näin: onko lukijalle väliä näyttääkö nainen yhdeksänkymmentä seitsemän vuotiaalta vai sata vuotiaalta? Ja jos näyttää vähintään sata vuotiaalta, niin voiko näyttää tuhat vuotiaalta? Eli pitäisikö siis kirjoittaa?
"...joka sai hänet näyttämään vähintään satavuotiaalta, mutta enintään sataviisikymmentä vuotiaalta."?
Käsittääkseni pyrit tuossa siihen, että nainen näyttää vanhalta. ja jos kerrot hänen näyttävän sata vuotiaalta, lukija kyllä ymmärtää mitä tarkoitat.
"Mitä pelättävää yhdessä linnussa nyt oli?".
Laurehan oli kokenut linnun lamauttavana, joten miksi hän ei ymmärrä tuota pelkoa?
Miksi sulkeet???!!! MIKSIMIKSIMIKSI???!!!
"(vaikkei siinä niistettävää ollut)".
Onko tuo todella jotain niin poikkeavan erikoista, että siinä eivät pilkut riitä???
"Pään kipu" vs "pääkipu".
"Ei sitä voinut muulla sanalla kuvailla kuin karhumainen.".
WTF? Mihin tämä liittyy? Tämä on lainattu jostain lastensadusta? :D
Aika paljon painotat sotilaan rohkeutta. Sen huomaa toistona, mutta en siltikään ole varma, onko se huono asia :D
Pidin erityisesti tuosta lopusta, ja harmitti, kun homma taas loppui kesken.
Kiitos!
Moikka nick53!
Hauska lopetus! :D
Hieman ilmaisusta.
"...ja totesi että savunmuodostus oli loppunut...".
Tässä on jotain melkoisen kankeaa.
"...ja totesi, että auto ei enää savuttanut...".
Tämä sopii hyvin alkuperäiseen :D
Muista, kun kirjoitat jotain, joka perustuu tosiasioihin, niin ei ole lainkaan väärin värittää tarinaa ja syventää sitä. Sitähän ne tuolla isossakin maailmassa tekee :D
Kiitos!
Moikka Tuuli!
En oikein tiedä, kuinka tähän tulisi suhtautua :D
En sano mitään noista kirjoitusvirheistä.
Onko nuo caps lockatut osat ihan pakollisia?
Ihan vekkuli, ilmeisesti jollain tavalla tositapahtumiin perustuva tai pohjautuva tarina.
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Kaunis maisemanmaalaus! Leikkisä ote luontoon ja hienoja viittauksia, kuten ehtoollisviini muurahaisille!
Ei virheitä, eikä tarkoituksettomuutta. Kerrot jokaisesta keväästä, joka viestii jatkuvuudesta, tavasta, ellei jopa perinteestä!
Vaikuttavaa!
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Joku herkempi palautteenantaja voisi vetää tästä herneen nenään :D
Nyt kuitenkin on hyvä muistaa yksi asia. Ne, jotka kirjoittavat, EIVÄT ole arkisia. Kirjoittaminen arkisesti ei vain ole mahdollista. Kirjoittaminen on aina taiteellista.
Voit arkisesti keittää kahvia, ruokkia kissoja, katsoa viettelysten saarta, lukea seiskaa, surffata facessa, lukea iltalehteä tai muuten kulkea massan perässä toistaen omia päivittäisiä rutiinejasi.
Proosa:
"Proosa tarkoittaa suorasanaista tekstiä, joka ei noudata riimejä, alkusointua tai mitään runomittaa.
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit. Proosa voidaan määritellä suorasanaiseksi tarinaan pohjaavaksi kertomakirjallisuudeksi, joka jakautuu faktaan ja fiktioon sen mukaan, onko kirjoitus mielikuvituksen tuotetta vai tosiasioihin perustuvaa.
Fiktioon perustuvat tekstit ovat tarinoita, jotka eivät ole tapahtuneet, mutta voisivat tai olisivat voineet tapahtua. Myös fantasiakirjallisuus sekä tieteiskirjallisuus luokitellaan fiktioksi. Faktaan perustuvat tekstit ovat tosipohjaisia asiatekstejä, mutta esimerkiksi elämäkerrat voivat olla osittain kaunokirjallisia teoksia.
Asiateksti, asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa. Myös taitavien toimittajien tekstit yltävät usein kaunokirjallisiin ansioihin.
Aikoinaan proosaa pidettiin tylsänä ja mielikuvituksettomana kirjoitetun kielen lajina. Silloin sana proosallinen kuvasi noita ominaisuuksia.".
Lainaus wikipediasta :D
Mainitset ontuvat tuotoksesi. Ne ovat kuitenkin vähemmän arkisia, kuin valtaosalla muista suomalaisista! :D
Kiitos!
Moikka Tojutu!
Melko kevytkenkäinen ja yllätyksetön tarina :D Letkeää kerrontaa.
Silloin, kun dialogissa puhutellaan jotain, niin tuo titteli erotetaan pilkulla.
"...Mikä helvetti sinua oikein vaivaa Herra? Häh?"".
"...Mikä helvetti sinua oikein vaivaa, Herra? Häh?"".
Tuo on muuten hyvä kohtaus ja dialogi! :D
"Tämän jälkeen Johnny tunsi oman...".
Vältä viimeiseen saakka noita tämän jälkeen, sitten, seuraavaksi, yhtäkkiä jne. Tuo toimii todella hyvin ilmankin, sillä lukija ymmärtää, että kun tarina jatkuu, niin se jatkuu jo tapahtuneen jälkeen. Jos palaat ajassa taaksepäin, niin se on kirjoittamisen arvoista. Ajatukseni:
"Johnny tunsi oman...".
Tuosta tulee jännästi mielikuva, että päähenkilö on hullu ja jubailee multipersooniensa kanssa :D
Sulkeet, lainausmerkit, kolmoispisteet ja caps lock eivät kuulu kaunokirjalliseen kerrontaan. Sulkeet voit korvata pilkuilla, kolmoispisteet sopivat dialogiin, lainausmerkkejä saattaa jossain tapauksissa, kun vaikka kyltissä lukee jotain, tarvita, mutta caps lockia ei koskaan :D
"Tähän välin on tärkeätä selostaa Johnnystä ja hänen työstään lentäjä-tutkija-agenttina muutama tärkeä seikka: Ensiksikin...".
Mitäs perhanaa tämä on? Kumma jaarittelua muutoin ehjässä kerronnassa. Tämä sopii satukirjaan.
Pilkuista.
"Kuitenkin sellaiselta jota Johnny voisi rakastella...".
"Kuitenkin sellaiselta, jonka kanssa Johnny voisi rakastella...".
Eli ennen konjunktioita, kuten että, jotta, koska ja kun, tulee pilkku. Muutin myös tuon joka, joka viittaa enemmän esineeseen, konjunktioon jonka.
Tämä olisi joo voinut olla scifi - osiossa.
Sellainen, että tarina oli pitkälti selittelyä ja tasaista kerrontaa, ja vaikka tuo seksuaalinen vetovoima olikin aiheena, niin jollain muotoa se jäi pinnalliseksi. Enkä nyt tarkoita, että kirjoitettua pornoa yksityiskohtineen olisi ollut liian vähän :D Tarkoitan, että kenties tuota päähenkilön ominaisuutta olisi voinut painottaa enemmän.
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Kiva aihe! :D Todella kiva aihe!
Unohdat tuossa ainoastaan yhden asian, ja se on se, että taitoa ei ole kellään syntymälahjana, eli "ystäväsi" on vain kirjoittanut "sinua" enemmän :D
Hyvä rytmi, hyvät säkeet ja mainio poljenta!
Kiitos!
Moikka Lillyz!
Surullinen tarina kuolevasta rakkaudesta! Jännittävästi aloitat, ja samalla novelli on hitusen ennalta arvattava.
Alku on aina tärkeä. Seuraavassa otan hieman kantaa sanajärjestykseen ja täytesanoihin.¨
"Harpoin pitkin askelein pois sairaalasta tietämättä edes päämääräni.".
Ajatukseni:
"Harpoin sairaalasta pitkin askelein tietämättä päämääräni.".
Eli lyhyt ja yksinkertainen. Tuo "edes" painottaa kyllä sekavaa mielentilaa, sillä jos ei tiedä edes minne on menossa, niin mitä sitten tietää? Kyseenalaistan kuitenkin tuon painottamisen tarpeen. Riittäisikö kuitenkin mielikuva siitä, että harpotaan päämäärättä sairaalasta? Eikö se itsessään luo mielikuvan, että hukassa ollaan?
Ja perus sanajärjestyshän on subjekti (tekijä), predikaatti (toiminta), objekti (tekemisen kohde), tapa, paikka ja aika. Tuossahan subjekti ja predikaatti on tuo harpoin, objektia ei ole, sairaalasta on paikka ja pitkin askelein tietämättä päämäärääni on tapa.
Vielä sanajärjestyksestä.
"...tallasi hän jarrun pohjaan...".
Ajatukseni:
"...hän tallasi jarrun pohjaan...".
Seuraavassa täytesanoista ja ilmaisusta.
"Auto pamahti kylkeemme oikein kunnon rytinällä, ja aloin kirkua ihan kunnolla, kun automme lähti kierimään pellolle.".
Ajatukseni:
"Auto rysähti kylkeemme rytinällä, ja muistan kirkuneeni, kun automme lähti kierimään pellolle.".
Eli tuollaisia oikein kunnon ja ihan kunnolla ei tarvita. Kirkuminen ja kylkeen rysähtäminen ovat jo itsessään niin voimakkaita sanoja, että niitä ei ole tarvetta korostaa. Jos joku kirkuu hiljaa, niin se on poikkeuksellista, sitä kannattaa korostaa, esimerkiksi "Hän kirkui, mutta jotenkin todella vaimeasti, kuin tukahdettuna.". Tuostakin voisi ehkä jättää tuon todella pois, sillä virke on ilmankin ihan selvä.
"Aika pysähtyi ja kaikki pimeni.".
Tämä on hyvä! Jeejee!!!
Kehotan aina kirjoittamaan yksinkertaisia lauseita ja lyhyesti. Tämä ei kuitenkaan aina toimi, ja erityisesti jos virkkeeseen saisi saman aiheen sisällön, niin se kannattaa laittaa.
"Hautasin kasvoni käsiini ja itkin, kuin Niagaran putous konsanaan. Jonkun ajan kuluttua en enää itkenyt.".
Ajatukseni:
"Hautasin kasvoni käsiini ja itkin. Kyynelet virtasivat, kuin Niagaran putous konsanaan, kunnes niitä ei enää ollut.".
Tuo loppu on kaunis! Jätät arvailujen varaan paljon, mutta et kuitenkaan kliseisesti tapata naista hukuttamalla lampeen. Hyvä!
Aihe on kenties jonkin verran käsitelty ja kliseinen, mutta Sinulla on siihen kiva lähestymiskulma. Sitä paitsi kliseethän ovat kliseitä ainoastaan siksi, että ihmiset tykkäävät niistä, joten niitä käytetään paljon :D
Kenties olisit hieman enemmän voinut revitellä sairaalassa, jossa nainen katselee Nickiä.
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 341 - 350 | « 1 ... 32 33 34 35 36 37 ... 38 105 » |
