 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Lillyz!
Surullinen tarina kuolevasta rakkaudesta! Jännittävästi aloitat, ja samalla novelli on hitusen ennalta arvattava.
Alku on aina tärkeä. Seuraavassa otan hieman kantaa sanajärjestykseen ja täytesanoihin.¨
"Harpoin pitkin askelein pois sairaalasta tietämättä edes päämääräni.".
Ajatukseni:
"Harpoin sairaalasta pitkin askelein tietämättä päämääräni.".
Eli lyhyt ja yksinkertainen. Tuo "edes" painottaa kyllä sekavaa mielentilaa, sillä jos ei tiedä edes minne on menossa, niin mitä sitten tietää? Kyseenalaistan kuitenkin tuon painottamisen tarpeen. Riittäisikö kuitenkin mielikuva siitä, että harpotaan päämäärättä sairaalasta? Eikö se itsessään luo mielikuvan, että hukassa ollaan?
Ja perus sanajärjestyshän on subjekti (tekijä), predikaatti (toiminta), objekti (tekemisen kohde), tapa, paikka ja aika. Tuossahan subjekti ja predikaatti on tuo harpoin, objektia ei ole, sairaalasta on paikka ja pitkin askelein tietämättä päämäärääni on tapa.
Vielä sanajärjestyksestä.
"...tallasi hän jarrun pohjaan...".
Ajatukseni:
"...hän tallasi jarrun pohjaan...".
Seuraavassa täytesanoista ja ilmaisusta.
"Auto pamahti kylkeemme oikein kunnon rytinällä, ja aloin kirkua ihan kunnolla, kun automme lähti kierimään pellolle.".
Ajatukseni:
"Auto rysähti kylkeemme rytinällä, ja muistan kirkuneeni, kun automme lähti kierimään pellolle.".
Eli tuollaisia oikein kunnon ja ihan kunnolla ei tarvita. Kirkuminen ja kylkeen rysähtäminen ovat jo itsessään niin voimakkaita sanoja, että niitä ei ole tarvetta korostaa. Jos joku kirkuu hiljaa, niin se on poikkeuksellista, sitä kannattaa korostaa, esimerkiksi "Hän kirkui, mutta jotenkin todella vaimeasti, kuin tukahdettuna.". Tuostakin voisi ehkä jättää tuon todella pois, sillä virke on ilmankin ihan selvä.
"Aika pysähtyi ja kaikki pimeni.".
Tämä on hyvä! Jeejee!!!
Kehotan aina kirjoittamaan yksinkertaisia lauseita ja lyhyesti. Tämä ei kuitenkaan aina toimi, ja erityisesti jos virkkeeseen saisi saman aiheen sisällön, niin se kannattaa laittaa.
"Hautasin kasvoni käsiini ja itkin, kuin Niagaran putous konsanaan. Jonkun ajan kuluttua en enää itkenyt.".
Ajatukseni:
"Hautasin kasvoni käsiini ja itkin. Kyynelet virtasivat, kuin Niagaran putous konsanaan, kunnes niitä ei enää ollut.".
Tuo loppu on kaunis! Jätät arvailujen varaan paljon, mutta et kuitenkaan kliseisesti tapata naista hukuttamalla lampeen. Hyvä!
Aihe on kenties jonkin verran käsitelty ja kliseinen, mutta Sinulla on siihen kiva lähestymiskulma. Sitä paitsi kliseethän ovat kliseitä ainoastaan siksi, että ihmiset tykkäävät niistä, joten niitä käytetään paljon :D
Kenties olisit hieman enemmän voinut revitellä sairaalassa, jossa nainen katselee Nickiä.
Kiitos!
