Pieni harmaa tölli jonkun hylkäämä
nökötti metsän sylissä
taas edukseen
jälleen ilona silmilleni
niin kauniina kuin joka kevät
sen puutarha oli villi
jälleen elossa
vehreänä kuin viidakko
Musta hilleri roikotti kivijalan alle kananraatoa
verinen vana perässänsä mutkitellen
muurahaisille ehtoollisviiniä
Sisilisko kurkki kivenkolosta huvittaen minua
pikkuiset jalat niin vikkelät
olevinaan krokotiili
häntä vipatti sen touhottaessa
eikä se pudottanut sitä
ei se minua pelännyt
Kuuntelin kuovin korkeata huutoa
tiesin se olisi taas
niin kuin jokaisena keväänä
jäiden lähdön jälkeen
vanhan haan laitamille
tehnyt pojilleen pesän
Oli sunnuntai
kirkonkellot soivat kaukana
kuin taustana kauneudelle
