Arvostelut käyttäjältä lentokykysi

Tunteet synnyttää tietyssä ikää vanhempien kuten ,suhteen vihaa suolaista, kun lapioisi päälle hiekan sekaista multa. Mitä idätyskammiossa tuolloin tapahtuu? Kapina, vapaus ja aatteet , jotka liikkuu runsaana ja väkevinä maistuu kun leikki elämällä tai vajoaa syvyyteen jossa ei oli käynyt kukaan muu. Joillekin ensirakkaus on täyttä hepreaa silloin kun ei vielä osaa käsitellä tunteitaan mene mukaan tunteeseen itsekkäänä. Pitäisi rakastaa kuin vanhemmat.
Jos loppu tulee suhteesta, se on kuin omenapuu ilman lehtiä, on talvi ja paleltaa, maistu kitkerältä ensirakkaus. Voi helvetti!
Ei hätää. Aika kultaa mielen ja auringonlaskukin on kaunis.

Sanokaa minulle jos koette kommenttini kuuluu eri kategoriaan esim. mielipiteet. Itse olen asiasta epävarma.

Ihminen on olento, joka tekee valintoja, runossa on valinnan paikka. Ei voi epäröidä liiaksi, juhlat saattaa olla ohi. Juhlamieli saattaa kadota. LIPUT loppuneet. Syitä on monia puoleen taikka toiseen. Oliko valinta oikea? Sen näkee sitten kun syttyy valo.

Runon poljento on kuin viininkorjuu juhlissa. Ei mitään vuosikerta viiniä, vaan tätä päivää ja kekseliäisyyttä . Väri korvasin huippulaadun, ei voi kuin kiittää mausta joka tuli huulille.

Tuntuu monta tasoa, en alkuun ollut valmis tasohyppelyyn. Tämä oli sanottava, hyvin filosofinen RUNO. Tietyllä tavalla humaaninen, pohdiskeleva ja kaiken kaikkiaan ansiokas. Jo nyt voin alkaa hyppimään tasohyppelyä. Jalat maassa ja ilmassa.

Kaikki muu oli alkusoittoa kunnes kajahti finaali, joka aukaisi silmät. Siinä oli kaikki.

Runo hyppi aikajanalla kuin aropupu väliin kuin karhun kämmen. Tunne on alkuvoima vahvaa rakkautta. Vertaus talven ja kesän välillä, tapahtumilla on erottava luonne. Runo ei välttämättä avaudu helposti.

Ei tyypillinen eroahdistus, vaan huoli omasta mahdollisuudesta saada rakkautta ja ihminen lähelle. Hyvä alku, lopettaako eilinen ilman katkeruutta, potkusäkki on laskettu maahan, siunattu mennyt sydämessä.

Runo on mielestäni eri kuin romaani, runoa en lue montaa yhdellä kertaa istumalla. Leikkaan ensin kosketuksessa lauseen, runon sisäiseen varastoon. Runon täytyy kutsua minut uudelleen.
Kokoelman lävitse käymiseen kuluu aikaa. En tiedä mitä mieltä muut kirjoittajat ovat. Sanon ensin oman mielipiteeni. En vierasta pitkääkään seurustelua runoilijan runojen kanssa.
Sinun runoihin tunsin vetoa. Näin sinun kehittyneen kokoelman sisään tunkeutuessani, pisteessä alku kokoelman viimeinen rivi. Oikeastaan tutustuminen on kesken. Mutta luulen sinun odottavan palautetta. Niin se on?Alkupuolella runon hiki ja hajuvesi on rakkaus. Rakkaudesta on niin paljon kirjoitettu, pitää paljon antaa, että saisi sydämeni hakkaamaan uutta verta suoniini. Annan runosi kypsyä lukijana. Annan kuitenkin pisteet tässä vaiheessa.

Paljon kirjoitettu aihe. Paljon ei tuonut lisää. Positiivisuus on onnea rakentava tunne. Käsitys itsestä ja rakastetun suhtautumisesta riippuu paljolti kirjoittamasi tunnekeskittymä. ELI vuorovaikutuksesta. Vaikka kuinka toivoisin tärkeimmän ihmisen tunnistamisen rakkaaksi, katson suruun, kun ajattelen mitä meidän on kohdattava, jos läheisin menettää muistin ja muistot. Runo on tietenkin tätä päivää. En ota runosta mitään pois. Elämä on nyt, menneisyys tämän hetken tunteet, ja vain mielellä rakentamamme kartta tulevasta, jota joudumme korjailemaan. Kiitos runosta. Jos kysyt minulta, onko runon tunnepiikki iskeytynyt syvälle minuuteni hermoradalle? Kyllä.

Aluksi runo antaa merkityksen tulelle ja korostaa kuinka tärkeä tuli on elämälle. Kun on päästy tulen ominaisuuksista, astuu tulen parrasvaloon ihminen ja runo sytyttää valon ja lämmön, ihmisyyden tuleen jota on rakkaus. Runossa on kauneutta ja herkkää kosketusta, sanataidetta. Kaiken kaikkiaan tuli tuli iholle ja lämmitti.