Räiskyvi tuli, iskevi kipinää,
liekit tanssiaan tanssii hurjaa.
Ilman takkavalkeaa lämpimää
sydäntalvena olisi kurjaa.
Tulen henget punalieskoillaan
takassa leikkiä lyövät,
kun illan varjot peitollaan
talvipäivän valoa syövät.
Ilman tulta jokainen talo ois
elon lämpöä, hohdetta vailla.
Olis' autio koti, sen asukkaat pois
pakenevien lintujen lailla.
Tuli on talven sydän ja henki,
valo pimeän pakkasyön,
kuin hyvä haltija, renki
tehden lämmittämisen työn.
Myös rakkaus on kuumaa tulta,
lempi aito niin leiskuvaa,
kuin hehkuisi rinnassa kulta,
tai aamuvalo, jok' sarastaa.
Ilman sitä ois ihminen
kylmä, tunteeton kuori vain,
kuin liesi viilennyt kivinen,
autio lemmen liekeistä ain.
Me elon liekkejä tarvitsemme,
sen tulihohteista valoa.
Sillä valamme sydämeemme
toivon, rakkauden paloa.
Mutta kuolon koittaessa
sammuu elo sydämen,
tuhkaks' sen tulen sammuessa
jäähtyy kipinä jokainen.
