Kesä on poissa
kesä jona
iltapäivä poltti kultaa hiuksiimme
ruskea valon spektri taittui hiustesi atomisateeseen
minä tanssin taivasta vasten kun meteoriitit iskivät
keskipäivän aurinkoa palavilla moukareillaan
Mistä tunnet sen yksinäisyyden
joka sietää valoa
lämpöä ja rakkauttasi maan korven kaukaisimmassa sopessa
jossa murhe laulaa satyyreja transsiin?
Mistä tunnet tuon palavan säteen
joka lämmittää alkuihmistä kuningaskobran luolassa?
Mistä tunnet sen tuulen
jota me puhallamme herkillä suudelmillamme
joihin meille He eivät antaneet oikeutta?
Se talvi
jonka tunsin
sulaa rakkautemme herkän tulen loimutessa.
