Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Tämäkin oli hyvin kirjoitettu, kuten edellinenkin. Hyvää kuvausta ja kielen käyttöä. Juoni oli sinänsä hyvä ja sujuva. Loppu oli minusta hieman ristiriitainen, koska sinänsä oli ihan ok, että tarina loppui näin, kuten nyt, mutta toisaalta taas se tuntui jäävän kesken. Ehkä tälle tulee joskus jatkoa? Genre ei ole ihan henkilökohtainen suosikkini, varsinkin kun apokalyptisia tarinoita, joissa riehuu zomibieita tai viruksen tartuttamia ihmisraunioita, on tänä päivänä melkoisesti. Tämäkin ehkä kaipaisi jotain uutta näkökulmaa perustarinaan...

En puutu kirjoitusvirheisiin, koska Tarralla olikin jo aika kattava lista omassa palautteessaan... :) Tarina oli hyvin kirjoitettu. Mukaansatempaavasti kuvattu ja elävöitetty tekstiä. Juoni itsessään kuulosti juuri siltä, millaiseksi sitä itsekin kavereiden kanssa teini-ikäisenä Kanarian reissut kuviteltiin. Meidän kohdalla totuus oli paljon karumpi... :) Sinänsä ihan hilpeähkö lomatarina, mutta ehkä sittenkin aika tyypillinen ja ennalta-arvattava. Tästä syystä annoin vain kolmosen. Ehkä jotain perinteisestä poikkeavaa, yllätyksellistä, voisi juoneen lisätä? Joka tapauksessa hallitset kirjoittamisen hyvin.

Outoa? Kirjoitin tänne arvosteluni, mutta eipä se sitten tallentunutkaan? No tässä uudelleen... Eli pidin kovasti tarinasta. Nyrpykästä lukisin mielelläni enemmän. Kirjoitus- ja kielioppivirheitä en juuri bongannut. Hyvää kielenkäyttöä ja kiinnostava tarina. Pidin kovasti tästä! :)

Aihe on muodikkaan ajankohtainen ja siksi ehkä hieman uuden aallon vampyyritarinoiden suhteen tavanomainen. Sinänsä juoni on hyvä ja kiinnostava, mutta jatkoa ajatellen tähän olisi hyvä keksiä jotain erityistä koukkua, mikä erottaa sen valtavirrasta, jotain miten tarina poikkeaa muista ja tuo jonkin uuden näkökulman tähän aiheeseen. Perinteistä jos puhutaan, niin tarinassa Clary tutki itseään peilin kautta muututtuaan vampyyriksi, mutta vampyyrihän ei jätä peilikuvaa eikä näin ollen näy peilissä? No, fiktiossa on toki kaikki mahdollista.

Juoni kulkee sinänsä hyvin ja tässä on hyvä alku pidemmälle tarinalle. Joitain juonellisia asioita oli kuitenkin, mihin itselläni huomio kiinnittyi. Clary suhtautui jotenkin oudon rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, kun hänen rakas siskonsa katosi metsässä ja yhtäkkiä paikalla olikin täysin outo mies. Tähän kohtaukseen olisin toivonut enemmän vahvoja Claryn tunnereaktiota, koska olihan hän täysin hämmentävässä, yllättävässä ja pelottavassa tilanteessa. Myöhemmin Claryn ja Cecilian pohdiskellessa, mitä tekevät asialle, kun heistä on tullut vampyyreja ja miten aikovat kertoa asiasta vanhemmilleen, kuvaus jäi minusta hieman ohueksi. Kaipaisin enemmän pohdintaan ja perusteluja sille, miksi tekevät kuten tekevät. Pelkkä toteaminen, ettei kerrota vanhemmille, ei minusta ihan riitä. Myös sisarusten reagointi tilanteeseen jää etäiseksi. Olettaisin heidän olevan järkytteneitä ja kauhuissaan, koska heistä on tehty vampyyreja?

Kokonaisuudessaan teksti kuitenkin herätti mielenkiintoni ja luen mielelläni jatkoa tälle. Alku on lupaava.

Kielellisesti sitten huomasin tekstissä jonkin verran kielioppivirheitä ja oikeinkirjoitusvirheitä. Kannattaa käydä teksti huolella läpi pariin kertaan, kun sen on kirjoittanut ja sitä kautta yrittää karsia näitä. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että niitä on aina tekstisssä kuin tekstissä ja vaikka kymmenen kertaa lukisi oman tekstin läpi, niin niitä jää silti aina muutama kutales...

Tekstissä käytetään todella paljon henkilöiden nimiä, kun näihin viitataan. Voisi miettiä enemmän pronominien käyttöä tai kiertoilmaisuja, esim. kun kirjoitetaan Clarysta ja Ceciliasta voi toiseen viitata käyttämällä "sisko" sanaa tms.

Hyvin usein lauseesi alkavat nimellä -> Clary teki sitä... Cecilia teki tätä... Tekstistä tulee puuduttavaa luettavaa, jos lauseet alkavat usein näin, joten vältä tätä. Asian voi kiertää esimerkiksi yhdistämällä lauseita, muuttamalla sivu- ja päälauseen järjestystä ja edellä mainituilla pronomien käytöllä.
- Esim. "Clary peilasi lainehtevia hiuksiaan. Cecilia lähti eteiseen. Clary tuli hetken päästä perässä." Tämän muuttaisin muotoon: "Kun Clary oli peilannut lainehtelevia hiuksiaan, hän seurasi siskoaan eteiseen."

Jatka ihmeessä kirjoittamista. Osaat selvästi keksiä tarinoita ja tämä genre on ilmeisesti lähellä sydäntäsi, joten kirjoita jatkoa tälle. Kiitoksia!

Pidin tästä tekstistä. Kirjoitus on varsin synkkä lähes loppuun asti, mutta tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Se on enemmän minusta kuin pelkkä auringonpilkahdus, koska päähenkilö oivaltaa tärkeän asian ja päättää korjata tilanteensa. Sanoma on selvä. Epätoivoisimmassakin tilanteessa on vielä toivoa. Pääosin teksti on hyvin kirjoitettua ja melkein virheetöntä. Joitain pieniä juttuja kuitenkin huomasin, kuten siellä täällä oli mielestäni turhia täytesanoja "siitä", "sillä" jne. joita voisi karsia pois.

Parin lauseen osalta muutama huomio:

"Se oli sateinen syyskuun päivä, kun olen kävelemässä koulusta kotiin.". "Se" sanan käyttö alussa on svetisismiä eli jätä "se" sana kokonaan pois -> "Oli sateinen...". Päälause ja sivulause ovat eri aikamuodoissa eli tulisi korjata samaan aikamuotoon -> vrt. "oli" ja "olen".

"Kaivan tutusta kivenkolosta sen pienen esineen, joka on ulospääsytie omista ajatuksistani." -> sana "ulospääsytie" kuulostaa korvaani jotenkin hassulta, ehkä pelkkä "ulospääsy" riittäisi?

Kokonaisuutena hyvä ja ehyt teksti, joka kiinnitti minun mielenkiintoni. Tärkeä aihe ja tässä tapauksessa minusta hyvin käsiteltynä. Kiitoksia!

Tässä oli imua! Hyvin elokuvamainen rakenne kuvauksessa, paljon yksityiskohtia, mutta ei mielestäni liikaa kuitenkaan. Juoni oli tiivis ja piti lukijan otteessaan. Tietenkin, kun tämä oli osa laajempaa kokonaisuutta, jäi paljon kysymyksiä auki, mutta oletan, että myöhemmin saan lukea vastauksia jatko-osien muodossa. Hyvin kirjoitettua tekstiä, enkä huomannut mitään kirjoitus- tai kielioppivirheitäkään. Pidin kovasti tästä ja jännityksellä odotan jatkoa... :)

Hyvää työtä edelleen. Mielenkiinto säilyy. Tekstissä kuvattu yhteiskunta alkaa hahmottua yhä paremmin ja henkilökuvaukset vahvistuvat hiljalleen. Edelleen kuitenkin tapahtumat ovat ainakin minulle hieman vielä etäisiä, vaikea saada kokonaisuudesta kiinni, mutta tässä mielessä tarina alkaa jo tiivistyä. Tietenkin tämä on edelleen vain osa suurempaa kokonaisuutta, joten tästä syystä ei kokonaisuuden näkökulmasta pysty vielä arvioimaan.

Hyvää pohdiskelua ja mielipiteesi tulee esille. Olen pitkälle samaa mieltä kanssasi ja huomaan nauravani osittain samoille asioille kuin sinäkin.

Nyt tarttuisin tuohon, mitä kirjoitit siitä tarvitseeko lukijalle kertoa kaiken ja voiko lukijalta odottaa syvällisempää pohdiskelua. Minusta vastaus riippuu täysin siitä kenelle kirjoitat ja miksi. Mikäli kirjoittaminen on tavoitteellista, silloin olennaista on ymmärtää mikä on kohderyhmä ja sen mukaan sitten sovittaa teksti.

Minusta lukijalle ei aina tarvitse kertoa kaikkea. Jotain voi jättää lukijan oman pähkäilyn varaan, mutta siihen sisältyy aina riski. Lukija ei ehkä kuitenkaan tulkitse asioita samoin kuin kirjoittaja olettaa, mutta joskus sellainen riski on hyvä ottaa.

Minusta on hienoa, että olet uskaltautunut raottamaan täällä pöytälaatikkoasi. Tee sitä lisää. Kirjoittajalla, joka haluaa julkaista tuotoksiaan, täytyy olla rohkeutta asettua alttiiksi kritiikille. Joskus kritiikki voi olla asiatonta, tarpeettoman tylyä, mutta parhaimmilaan se on kuin puhdistava sade, joka raikastaa.

En tiedä vastasinko oikeastaan mihinkään ja oliko varsinaisesti edes kysymystäkään esitetty. Tämä oli minun mielipiteeni... :)

Tarina oli minusta hyvä. Siinä oli hienoja oivalluksia ja aikasiirtymiä. Osasit kuvata tapahtumia hyvin. Teksti oli lähes virheetöntä ja sujuvaa. Se miksi annoin vain 3,5 tähteä johtui siitä, että tarina oli minun mielestäni hieman vajaa. Olisin kaivannut enemmän kuvausta Birgitistä ja siitä miksi hän oli niin ilkeä. Tarinassa toki viitattiin sairauteen, mutta jostain syystä se ei oikein minusta toiminut. Se mainittiin ikään kuin tekosyynä, vaikka sitä ei ehkä kuitenkaan tarkoitettu? Joka tapauksessa kokonaisuus on kuitenkin hyvä. Sinulla on selvästi kirjoittamisen lahja.

Tästä tekstistä sai sellaisen vaikutelman, kuin tämä olisi hyvin kiireessä kirjoitettu. Tekstissä oli huomattavan paljon kirjoitusvirheitä, mikä viittaa hätäilyyn. Ole huolellisempi ja tarkista teksti pariin kertaan, kun olet sen kirjoittanut. Kielioppivirheitä oli myös jonkin verran, ainakin pilkkujen osalta kannattaa kerrata säännöt.

Tarina ja juoni jäivät hieman etäiseksi, koska tässä ei vielä kovin paljoa ehtinyt tapahtua. Sain sen käsityksen, että ikään kuin tämä olisi osa jostain laajemmasta tekstistä. Jos näin on, on tietenkin siinä tapauksessa ymmärrettävää, ettei tarina ihan vielä tällä aukea. Jos kuitenkin tarkoitus oli, että koko konaisuus oli tässä, jää se melko päämäärättömäksi näin ja siinä mielessä tarinaa olisi syytä kirjoittaa enemmän auki. Tarinan henkilöt kovasti ovat huolissaan jostain, mutta mistä, se ei selviä. Henkilöillä on jokin salaisuus, mistä ei Emilylle kerrota, mutta ei kerrota lukijallekaan. Jostain syystä mieleeni tulee nämä viime aikaiset vampyyrisarjat ja -tarinat. Ehkä kyse on ihmissusista, mihin otsikon kuu voisi viitata...

Tarinassa luodaan kuitenkin koukku lukijalle, joka saa mielenkiinnon heräämään ja sitä kautta kiinnostus jatkolle säilyy.