Arvostelut käyttäjältä Arska

Tästä on mitä ilmeisimmin tulossa kauhutarina. En tiedä, mistä johtuu, mutta kerronnassa on myös jotain, mikä mielestäni liittää siihen huumoria. Tässä on aiheesta, ja tapahtumista huolimatta jotain humoristista. Se ei missään mielessä ole huono asia, ja vielä peremmaksi sen tekee, jos se ei ole tarkoitushakuisesti tekstiin laadittu, vaan kirjoittajalle tyypillistä ilmaisukieltä.
Noin lyhyestä aloituspätkästä ei vielä oikein osaa lähteä laajalti arvostelua laatimaan. antaa aiheen edetä, ja tarinan muokkaantua uusien jaksojan myötä, ja palataan aiheeseen.

Tuosta alusta voi kehittyä vaikka mitä. Odotellaan jännityksellä uusia jaksoja.

Puhut todella merkittävästä asiasta.

Kiusaaminen on todella tuomittava ilmiö, mutta kuten olet itsekin huomannut, se on asia, joka on todella vaikea ratkaista. Asian ratkaiseminen onnistuu vain, jos siihen puututaan, ja puuttuja on asian ulkopuolinen, jolla on riittävä auktoriteetti. Valitettavan usein vain asiaa vähätellään, eikä siihen puututa, ainakaan riittävällä vakavuudella.

Kiusaamisessa on kyse vallankäytöstä. Ei välttämättä suorasta vallankäytöstä kiusattua kohtaan, vaan valtaa käytetään oman aseman korostamiseen ryhmässä, jonka ulkopuoliseksi kiusattua samalla ajetaan. Kiusaamisen syistä voi esittää omat arvionsa. Ehkä kyseessä on kateus, ehkä kuviteltu koston tarve, ehkä kiusatun persoonassa, tai luonteessa esiintyvä aihe.

"Ei kuisaajia voi rankaista, ei se heidän vikansa ole." ??? Sanot ymmärtäväsi pointin?
Kyllä!juuri heidän vikansa se on. Kyllä kiusaaja on itse vastuussaa tekemisistään. Pitää olla.
Olet aivan oikeassa sanoessasi, että monet kiusatut ovat päätyneet itsemurhaan. Fyysinen-, tai henkinen väkivalta, tai nämä yhdistettynä, kuten kuisaamisessa lähes aina, ovat todella rankkaa kestettävää jatkuessaan. Siksi kiusaaminen pitäisi saada loppumaan aina heti, kun sellaista alkaa ilmetä.

Siksi pyydänkin kaikkia nuoria, jotka havaitsette lähipiirissänne kiusaamista. Menkää rohkeasti kiusatun tueksi. Ystävää hän tarvitsee silloin kaikkein eniten. Ystävää,joka tukee vaikeana hetkenä. Monelle se on vaikeaa, koska mielessä piilee pelko joutumista saman kiusaajan silmätikuksi ja saman kohtalon uhriksi.

Pian tulee kolme vuotta kuluneeksi siitä, kun olin erään kiusatun lapsen hautajaisissa.

Tuskin nämä kiusaajat ajattelevat, kuinka pitkälle kantaa heidän mielestään " tsoukkiahan tää vaan on" toimintansa. Tuskin he mieltävät, kuinka suurelle ihmisjoukolle tuollainen itsensä korostaminen saattaa tuoda äärimmäsitä surua ja tuskaa.

Mikä saa jonkun ryhtymään kiusaajaksi? Asia, jota en pysty ymmärtämään.

Ulkoavaruushirviöiden hyökkäys! Jo tuo nimike nostatti hymynkareen huulille. Onhan tuo naivistisuuteen viittaava nimivalinta omalla tavallaan rohkea, mutta myös kokonaisuuteen hyvin soveltuva.

Nokkela ja rento huumori kerronnassa vetää tarinaa mukavalla sykkeellä eteenpäin. Jo tuo alun esittely osuus antaa ymmärtää, kuinka vakavassa mielessä tarinaa on lähdetty laatimaan.
Sutjakkaasti etenevä kerronta heijastelee jollakin tapaa niitä vanhoja avaruusfilmejä ajalta ennen tähtien sotaa.

Letkeää luettavaa lepopäiväksi.

Tässkin tarinassa on läsnä tuo voimakas kuvailevuus. Pidin siitä, kuinka sillä maalattiin maisemia ja henkilökuvia.

Kerronta tarinan sisällä etenee miellyttävästi ja mielenkiintoisesti, joten se on helppo ja kiinnostava luettava, ja antaa lukijalleen tunnelmallisen lukukokemuksen.

Kerronnan ja kuvailun kokonaisuudessa on todella jotain elokuvamaisuutta, jota en tarkemmin pysty määrittelemään. Siitä vain jää jotenkin tuollainen jälkimaku.

Hyvää ja miellyttävää luettavaa.

Niinpä. Kyllä tätä olisi halunnut lukea lisää.

Jotenkin tunnelma oli lähes koko ajan, kuin lukisi pitkää johdantoa tulossa olevaan toiminnalliseen tapahtumaan. Mielenkiintoa piti yllä voimakkaasti kuvaileva kerronta, joka jaksoi luoda mielikuvia metsän sisällä tapahtuvista ilmiöistä. Jotenkin pystyin rakentamaan tunnelman, jossa odotin noiden tapahtumien liittyvän myöhemmin esiin tuleviin, ja tapahtumat yhdistäviin tilanteisiin. Näkemystä ruokki vielä kohtaus hieman ennen loppua, kun metsästä ilmestyivät nuo olennot kuljettaen sieppaamaansa miestä suon syövereihin.

Tarina jää kesken, kuten itsekin mainitset. Toivottavasti tianne ei ole lopullinen, vaan saamme lukea jatkoakin tälle.
Hyvää ja mukaansa vievää kerrontaa.

Olipa todella melkoinen kauhukertomus. Selkeä kerronta luo lukjalle hyvän yhteyden tapahtumiin. Mielikuvitus alkoi jo melkoisen varhaisessa vaiheessa rakentaa ratkaisumallejaan tapahtumille, mutta oikeastaan se vain lisää mielenkiintoa siihen, mitä oikeasti onkaan tapahtunut.
Kuokuttava juonenkuljetusta läpi tarinan, ja siihen sisään piilotetut yksityiskohdat, pakottavat epäilemään aiemmin kuviteltuja ratkaisuja. Kuitenkin asioissa on selkeä loogisuus, joten mitään ristiriitaisia tuntemuksia ei esiin kohoa.
Vaikka jo varhaisessa vaiheessa nousee epäily päähenkilön mittavasta osuudesta yön tapahtumiin, niin esimerkiksi tuo veitsen isku tiskipöytään voimalla, johon mies ei ehkä pystyisi, antaa aiheen epäillä jotain ulkopuolista asiaan liittyvää tekijää. Tuo kuvottavalta haiseva märkä ja liukas aine erilaisilla pinnoilla tietysti mielletään heti vereksi, joten selvää on, että veriteko talossa on tapahtunut.

Itse pidin myös siitä, ettei loppuratkaisussa lähdetty liian tarkoin avaamaan tapahtumiaa, ja niiden kulkua. tuollainen puolittaainen avoin loppu mielestäni vain korostaa kertomuksen luonnetta.

On tietty riski, kun alkaa pierusta huumoria repiä. Mielestäni tässä tapauksessa kirjoittaja on hallinnut ottamansaa riskin, ja omaperäisen karulla huumorilla sävyttää kerrontaa onnistuneesti.
On tietysti makuasia, tykkääkö tämänlaatuisesta kielellisestä ilmaisusta, mutta minusta tähän pääsee kiinni hyvin, eikä kerronta aihevalinnasta huolimatta vaikuta kornilta. Tapahtumat lukittuvat toisiinsa tavalla, josta kyllä selviää, ettei tässä pyritä kulttuuritekoon, vaan suoraan ja ytimekkäästi karun sarkastisen huumorin keinoin viihdyttämään lukijaa.

Aika pitkään vaeltelin täydessä kuutamossa, ennen kuin aloin päästä jyvälle siitä, ettei Urho Kivelä ole aivan ajantasahenkilö.
Hienosti tarina kulkee, ja polveilee aiheessaan, ja samalla kiilaa lukijaa nätisti juonen ulkokaarteeseen.
Omalla ominaisella tavallaan vangitseva kerronta luo kiinnostavaa jännitettä läpi kertomuksen kulun, ja jaksaa vielä rakentaa yllättävän loppuratkaisun Urho Kivelän persoonasta, sekä tämän paljonpuhuvasta viimeisestä runosta.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen tunnelmapala

Todella hyvä ja asiallinen kirjoitus.
Lukiessa aistii,kuinka perusteellisesti kirjoittaja on valitsemaansa aiheeseen perehtynyt, ja onnistunut sisäistämään tekstiin asiakokonaisuuden puhtaimmillaan.
Näin perusteellisen sitoutuminen aiheeseen, ja sen selkeä todellisuuteen perustuva esitystapa antaa lukijalle vahvan lukukokemuksen, ja suorastaan pakottaa lukijan samalla myöntämään tekstiin asetetut tosiasiat lujaksi faktaksi.
Vasta luettuani kertomuksen, itsellenikin alkoi selvitä se, milloin tuo oma tietoisuuteni noista elämän tosiseikoista hämärtyi. Senhän on täytynyt tapahtua juuri kerrotun mukaisesti silloin, kun tytöt niitä huuliaan ovat salakavalasti tyrkänneet kiinni. Ne taitavat sen asian, jonka avulla pojilta ymmärrys elämän tosiseikkoihin sekoitetaan.

Mahtavasti kerrottua asiatietoa. Herkullista huumoria sisältävä poikamainen kertomus. Tykkäsin kovasti.

Aivan kelpo tarina. Eipä tainnut Illikaisella aivan normipäivä kohdalle osua. Vaan minkäs teet, kun se ylenaikainen vitutus päälle pukkaa. Seuraamukset sellaisesta ovat moninaisen arvaamattomat. Turpaanhan siinä tulee. Selvähän se.

Kerronnassa on siltikin mukavan letkeä tunnelma, ja tarina sitä kauttakin mukavaa ja viihteellistä luettavaa. Hyvä!