Sellaineen yksinpuhelufiilis tässä esiin kohosi. Kieltämättä tekstissä on jotenkin mukaansatempaavan hypnoottinen rytmi, joka ilmeisesti tulee noista lyhyistä lauseista. Sisällöllisesti homma kuitenkin repeilee, ja antaa minulle jopa sekavan vaikutelman.
Omaleimainen ja omintakeinen tyylisi kirjoittaa, luo myös kiehtovan vaikutelman. Minustakin sitä kannattaa vaalia ja jalostaa edelleen.
Kokonaisuudesta jäi jotenkin ristiriitainen fiilis, joka johtunee siitä, että kirjoitustyylisi on mielenkiintoa herättävä, mutta ei luo johdonmukaisuutta itse tarinaan. On tietty makuasia, pitäisikö tässä sitä ollakaan, vai pitäisikö tämä tulkita kuvaukseksi mielen harhailusta.