 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Niin, ovatko kapitalismi ja sosialismi toistensa vastakohtia, vai rinnakkaisia ideologioita, jotka pyrkivät samaan päämäärään erilaisin keinoin?
Siinä olen samaa mieltä, että aatteena sosialismi on monilta osin jopa ihanteellinen yhteiskunnallisena toimintamallina, mutta vain aatteena. Toimivaa sosialistista mallia ei kai ole pystytty missään toteuttamaan. Ei edes pohjoiskoreassa. Luultavasti ei myöskään toimivaa kapitalistista järjestelmää ole missään päin onnistuttu luomaan. Syynä ovat kaksi inhimillistä osatekijää, jotka estävät molempien ideologioiden toimimisen: vallanhimo ja ahneus.
Demokratia ja tasa-arvo: Kaksi yhteiskunnallista käsitettä, joita varsin yleisesti suitsutetaan länsimaisian arvoina, mutta kovin on suhteellista niiden esiintyminen kansalaisen arkisessa elämässä. Orjuuden poistaminen oli aikoinaan kovin merkittävä tasa-arvoteko, mutta asiaa voi myös katsoa niin, että entiset orjien omistajat saatiin oivaltamaan se seikka, ettei orjien omistaminen suinkaan ollut tuotannollisessa mielessä kannattavin vaihtoehto. Olihan orjista toki myös kustannuksia. Ruoka, vaatetus, asuminen, terveudenhuolto, jne..Nämä kustannukset voitiin kattaa edullisemmin vapauttamalla orjat, ja maksamalla heille sen verran palkkaa, että he sillä saattoivat itse kattaa nuo menot. Kysymys oli vain siitä, että palkkataso mitoitettiin sopivaksi. Sen sijaan, että piiskan pakottamina orjat olivat tekevinään ahkerasti työtä, pakotti toimeentulon varmistaminen heidät todella raatamaan leipänsä eteen. Tämä perinne jatkuu yhä, ja kuvastuu nyky-yhteiskunnassa ns. tuloeroina. Omistava taho, eli yhteiskunnallinen eliitti kuorii yhä suurenevan osan kansantuotteesta itselleen, ja tekee sen häikäilemättömästi demokraattisesti valitun valtiovallan suosiollisella siunauksella.
Miksi näin on? Asia voidaan perustella niin, ettei pelkkä rahan omistaminen kapitalistisessakaan järjestelmässä ole itsetarkoitus, vaan se pitää kierrättää sijoituksiin, ja näin saada lisäarvoa pääomalle laittamalla se uudelleen tuotantokiertoon.
Oliko rahan keksiminen sitten se asia, joka maailman tuhosi. Mielestäni ei: ensinnäkin maailma ei ole tuhoutunut, ja kehitys kulkee eteenpäin pitkälti juuri sen vuoksi, että raha on vaihdon välineenä niin joustava ja helposti mitattava. Otetaan esimerkki vaikka näin: Mies menee ostamaan autoa, jonka hinta on neljä tonnia perunoita. Hän on kassvattanut peltotilkullaan perunaa viiden vuoden ajan saadakseen riittävästi siemenperunaa neljän perunatonnin tuottamiseen. Autokauppa on kuitenkin myynyt samana syksynä jo kaksikymmentä samanlaista autoa, ja kaikki varastot ovat perunaa täynnä. On helppo ymmärtää, että autokaupan pitää saada perunat myytyä eteenpäin, joten se ei voi jatkuvasti myydä autojaan, ellei myy myös perunoitaan eteenpäin. Ongelmaksi nousee se, mitä vastiketta perunoista voi ottaa, kun sekin pitää jälleen kaupata edelleen. Luultavasti mies ei saa ostettua perunatonneilleen autoa, joten myös hänellä on perunaa myytäväksi oikein kunnolla.
Esimerkissä käytetään perunaa, mutta ellei vaihtoehtona ole helposti uudelleen käytettävää välinettä, niin ongelma pysyy. Oikeastaan raha taitaa olla aika hyväkin vaihtoväline.
Ongelma ei mielestäni ole raha, vaan ahneus.
Vallanhimo ja ahneus, ehkä myös pelko ovat ne tekijät, joista kumpuaa ihmiskunnan suurimmat ongelmat. Näin ainakin itse olen asiaa miettinyt. Jos noiden asioiden perimmäisiä syitä lähtee perkaamaan, niin on palattava ajassa taaksepäin siihen päivään, kun ihminen laskeutui puusta, ja päätti lähteä maailmaa valloittamaan.
Mutta...minkäs me itsellemme voimme?
