 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Aivan mahtava tarina. Ensimmäisn kappaleen kieliasu on todella osuvasti toteutettu ja se vie lukijan heti sisälle kerrontaan.
Toinen jatkaa vielä samaa rataa, mutta kolmannen alkuosa on jotenkin erilaista, ja siinä kerronta hieman notkahtaa. Tosin vain hieman ja vain hetkeksi.
Loppuosaan kerronta liittää mukaan syvällisen ajattelukannan, ja tästä pidän erityisen paljon. Vaikka kerronnassa ei keskitytä osoittamaan suoraan luonnon kiertokulun tarkoituksenmukaisuutta, se kuitenkin nousee esiin. Ainakin tälläisen luonnossa liikkuvan tarkkailijan katsannossa. Ihmisillä on taipumus nähdä luonnon kiertokulussa hyvän ja paham elementtejä, koska luonnon armottomuus koetteleen luomakunnan yksilöitä eri tavoin. Yksi selviytyy äärimmäisissä oloissa hengissä tekemiensä oikeiden valintojen, tai sattuman kautta, ja toinen menehtyy. Yksilöt muodostavat lajin, ja lajin kannalta tällä on merkityksensä. Laji säilyy, ja kanta vahvistuu, koska vahvmmat yksilöt ovat aina enemmistönä selviytyneiden joukossa. Luonto on tarkoituksenmukainen, ja siinä tarkoituksenmukaisuudessa ihminen näkee sen kauneuden.
Tarinan kanahaukka oli lajinsa valioita, mutta ei niin taitava metsästäjä, kuin olisi pitänyt olla selviytyäkseen äärimmäisissä oloissa. Ehkä kyse ei ollut kyvystä metsästää, vaan kyvystä hankkia metsästysreviiri saalisvarmemmalta alueelta. Se ei selviytynyt, koska sen perimät geenit eivät olleet riittävän laadukkaita takaamaan sen elämä. Yksilö hävisi, mutta lajille se oli paras vaihtoehto.
Hyvä ja hieman erilainen tarina. Kiitos
