Arvostelut käyttäjältä hansson

Kiitos taas illuusia tarinan jatkosta. Huh huh, heti aloitettiin suolihipalla :D

Poimin tämän lauseen:

Sitten hän kasteli esiliinansa lammessa ja alkoi puhdistaa Jaakon kasvoja verestä jotenkin äidillisillä eleillä.

Jos kertoja olisi esimerkiksi Matti, hän voisi mielestäni kuvailla, että Sini puhdisti Jaakon kasvoja "jotenkin äidillisillä eleillä". Tässä tapauksessa muuttaisin kuitenkin tuota lausetta seuraavasti: ...ja alkoi puhdistaa Jaakon kasvoja. Eleissä oli jotakin äidillistä.

En tiedä, osasinko selittää mitä hain tällä!


Sitten:
He tunsivat toistensa salaisuuksien taakan, eivätkä tienneet mitä olisivat niillä tehneet.

Tämän lauseen ajatus on minusta pysäyttävä, mutta se vaatii vähän muokkausta. Virkkeen jälkimmäisessä lauseessa tarkoitetaan varmaankin viitata salaisuuksiin, mutta nyt siinä viitataan taakkaan. Näin ollen tuo "niillä" ei sovi. Sille-sana viittaisi tuohon taakkaan, eli "...eivätkä tienneet, mitä olisivat sille (taakalle) tehneet." Joka tapauksessa se, mitä tuolla lauseella haet, kuvastaa hienosti kolmikon avuttomia tuntemuksia.


Jotkut neuvovat, että tekstistä pitää karsia kaikki ylimääräinen. Itse en ehkä ole ihan täysin sen kannalla, (

Mielenkiintoisia uusia hahmoja tuli tässä osassa, ja kerroit hyvin, miten kolmikko on hitsautunut yhteen. Kun Matti näkee ensirakkautensa ja toisen ystävänsä kirkossa, minä haluaisin tietää, millaisia tunteita se herättää Matissa. Hän muistelee kyseisiä henkilöitä, mutta onko hän ikävöinyt heitä ja tekisikö hänen esimerkiksi mieli puulata heti heidän luokseen, vaikka kuolleita ovatkin? Vai löytyykö syy Matin etäiseen suhtautumiseen sitten menneisyydestä, tai onko hän yksinkertaisesti niin kauhuissaan, että ei tunteile. Ehkä käsittelet asiaa myöhemmin, en tiedä, mutta tuollainen ajatus minulla putkahti mieleen.

Kaunis satukin siellä oli menninkäisestä ja keijukaisesta!

Kun kerrot, millainen esimerkiksi Sini on luonteeltaan, niin senhän voisi kertoa myös jonkin esimerkin kautta. "Näytä, älä kerro", on ohje, josta kirjoittajia usein muistutetaan.

Tekstiäsi on helppo lukea, mutta tartun pariin pieneen virheeseen.
Numerot tulisi kirjoittaa kirjaimin (5-vuotias -> viisivuotias). Kysymys- ja huutomerkin käyttö yhdessä ei ole tarpeen(!?), valitset vaan toisen.

Haluan ehdottomasti tietää, miten Sini ja Jaakko ovat päätyneet vainajien messuun, ja jatkan lukemista, mutta nyt ruoka jäähtyy joten palaan asiaan! :)

Pieniä valkoisia matoja, yööök.
Oikeastaan minusta sanaa "ällöttävä" ei edes tarvitse erikseen käyttää kuvaamaan kuolleen vihertävää ihoa tai muuta vastaavaa.

Hyviä oivalluksia, että kun kirkkoväki on kuollutta, niin ei kuulu niitä tavanomaisia niiskutteluita tai yskähdyksiä.

Minua kiinnostaa, miten tarina jatkuu!

Menee kiinnostavammaksi.
Muuttaisin ehkä tuon "Sanna astui askeleen lähemmäksi häntä" muotoon Sanna astui askeleen lähemmäs. Mielestäni siitä ymmärtää kuitenkin, että sisko lähestyy Mattia.

Pidän tästä kalmantuoksuisesta kertomuksesta :) Mielestäni avaat päähenkilön taustoja sopivasti näin alkuun, mutta et kerro heti kaikkea. Jatkan lukemista.

Uskottavan tuntuinen pätkä. Aavistelinkin, että Rickyllä on sivupersoonia, mutta totuus tohtori Garvestonista pääsi yllättämään minut! Vedit minulta totaalisesti maton jalkojen alta! Ja sehän on aina tervetullutta :)

Tykkäsin tästä! En tiedä olenko outo, mutta mieleeni tuli Salaiset Kansiot. Varmaankin nyrpykkä voisi olla "x file". Olento, joka lymyää katonrajassa... Sinulla on persoonallisia ilmaisuja, ja niiden kautta osoitat, miten nyrpykkä kokee maailman. Sääli, että suklaanmurut menivät sivu suun!

Tykkäsin tästä tosi paljon! Kuvasit hienosti päähenkilön rehellisiä ajatuksia, häntä ei elämä ollut aina kohdellut silkkihansikkain, eikä hän tuominnut elämässään kompuroivia kanssaihmisiä. Minusta tämä oli karhean kaunis tarina, tuo loppuosa kertojan viimeisestä matkasta aiheutti liikutusta.
Marrasenkeli on hahmona kiinnostava ja vaikka kuvasit sen hymyn ivallisena, niin silti se oli ylpeä lapsikuorostaan... Ihanaa.

"Taivas valui lämpimiä pisaroita", "melankolian nuolema kuppila". Hienoja ilmaisuja, vain pari mainitakseni. Kiitos!