Arvostelut käyttäjältä hansson

Runosi ei ole minusta helppo, luin sen ajatuksella useampaan otteeseen.


Tuossa "sanottiin, että erilaisuutta ei kannata paeta.." kohdassa jäin miettimään että keneen siinä viittaat. Toki runossa voi jättää tulkinnan varaa, ehkä jokainen päättelee itse.

Upeaa, että jo nuorena olet ymmärtänyt meidän kaikkien olevan erilaisia. Jotkut ovat vielä aikuisinakin tiukasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, ja että ne erilaiset ovat viallisia. Sinä olet monta askelta edellä.
Ihmisten erilaiset luonteenpiirteet ovat todellakin lahja. Miten tylsää olisi, jos kaikki olisivat toistensa klooneja, emmekä koskaan voisi inspiroitua jonkun toisen ajatuksista tai tavasta toimia.

"Kaikki ovat omia persoonia, joka tekee meistä kaikista erilaisia."
Tätä lausetta voisi muokata, ehkä riittäisi pelkästään tuo "kaikki ovat omia persoonia", koska sivulause toistaa tätä. Myös runon alussa on mainittu, että olemme erilaisia. Toki runossa voi toistaa asioita, tämä oli vain meikäläisen ehdotus.

Toiseksi viimeinen lause sisältää paljon viisautta.

Ensimmäinen lause herätti kiinnostukseni. Kyllä kirotuista nukeista aina jaksaa lukea! Tarina jatkui mielenkiintoisena ja hyvällä tahdilla. Monta kertaa naurahdin ääneen. Huvittavaa oli esimerkiksi se, että päähenkilö oli "hieman suivaantunut" kun kirottu nukke pälpätti pitkin yötä. Ihailtavan rauhallista suhtautumista! Muutenkin päähenkilö otti lunkisti kirotun nukkensa kanssa ja yritti löytää sille uutta kotia kuin lemmikkikoiralle konsanaan. Omatapa tuollainen asenne, tuli vastaan mitä tuli! Toisaalta kun miettii miten tyypille lopulta kävi...

Max Fucktor-nimi sai myös ansaitut naurut.
Muutamia yhdyssanavirheitä oli joukossa, mutta muuten teksti oli helppolukuista.

Kiva, napakka tarina, ilo oli lukea.

Heippa illuusia!

Tämä oli hyvä, oli myös toimintaa puheen rinnalla. Sini suhtautui jäätävästi lapseen, mikä ei sinänsä järkytä minua, mutta tuntui jopa yllättävän kylmältä kohtelulta.

Matin äidistähän paljastui hurja kostajapuoli. Tässä osiossa pidin muuten eniten tuosta Matin isän tarinasta, kun hän kertoo mitä Sannan kanssa tapahtui. Todella karua ja hyvin keksitty.

Samoin pidin Jaakon ja Sinin romanttisesta kohtauksesta :)

Tuli vaan näin yhtäkkiä mieleen, että jos kaikki pahaa tehneet istuu tuolla messussa, niin onko Sinin ja Juhan lapsi myös syntinen, vai miten sen tuolla olo on perusteltua? En eka lukiessani tuota tullut ajatelleeksi.

Hyvä että Matti vähän konahti Jaakolle ja Sinille. Erikoista, että huoraksi leimautumisen pelossa estää luut murskana viruvalta kaveriltakin avun saamisen...

Tosiaan lauseet on selkeitä.

Olen samaa mieltä Alapon kanssa, eli raiskauskohtaus toimi ja minua myös tuo luiden murskaaminen iljetti. Mikä oikeastaan voisi tuottaa suurempaa fyysistä tuskaa!

Ymmärsin, että pyrit kirjoittamaan hetkestä tai tunnelmasta. Sain mukavasti kiinni hautausmaan pysähtyneestä tunnelmasta, vaikka alussa kiinnostukseni herpaantui, kun nainen (olettaen, että miehet eivät käytä ballerinoja) vain tuntui kävelevän ja kävelevän.
On aina mukava lukea kuolleista, olivat ne sitten öriseviä zombeja tai tuollaisia rauhallisesti lähestyviä nuoria miehiä :)


Päähenkilöstä minulle tulee hieman ynseä kuva, ehkä siksi että hän lopuksi painelee pois paikalta eikä tunnu tuntevan myötätuntoa kuollutta kohtaan, vaikka tämä on sentään nuori mies, jonka olettaisi vielä tepsuttelevan ihan elävien kirjoissa. Voihan se hätkäyttää, jos juttelee haamulle, mutta jokin päähenkilön käytöksessä on minun silmiini kovaa. Tämä nyt ei varsinaisesti liity siihen, onko teksti hyvä, koska eiväthän kaikki hahmot ole aina kivoja :)

Luin aiempia kommentteja ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikesta on jo kirjoitettu ja kaikki on jo nähty, ja väkisinkin joku on kirjoittanut tai tehnyt elokuvan samantyyppisestä aiheesta. Olisi kuitenkin aika tylsää, jos kaikista aiheista saisi tehdä vain yhden kirjan, yhden elokuvan jne. Jokainen tekee aiheella mitä parhaaksi näkee ja vääntelee siitä omannäköisensä.

Tunnelmasta pointsit, itse kaipaisin vielä lisää jahinaa siihen kylkeen :)

Hei taas. Oli ihan karmivaa menoa lihakimpaleiden lennellessä, mutta itseäni kammottaa ehkä eniten kaikki eläintenteurastusjutut, ei niinkään ihmisten ;)
Jaakon kohtalo siis selvisi, tyly loppuhan tuo oli, vaikka hän ei vastaan taistellut. Oli jotenkin hienoa, kun Jaakko kielsi tehneensä syntiä ja tekisi saman uudestaan. Sellainen uho, kun tuntee olevansa oikeassa ja saatanaako te siitä tajuatte! :)

Tuntui ihan ymmärrettävältä, että tyyppi halusi kostonsa, vaikka tässä vaiheessa ei olekaan vielä tiedossa sitä tekoa, joka lopulta sai Jaakon kilahtamaan.

En oikein osaa sanoa mitä aavistelin tässä vaiheessa, Juha oli tehnyt jotakin, mutta mitä tarkalleen... ja ajattelin että ehkä Sinillä oli tunteita Jaakkoa kohtaan ja oliko hän ehkä pieniin päin kun piti suuria vaatteita...

Minuun vetosi ehkä eniten jostain syystä tuo kohta, jossa Matti muistelee käyneensä hirsipuun edessä katsomassa ystävänsä mätänevää ruumista. Itse varmaan fiilistelisin siihen vielä jotain tunteellista, miten yksinäiseltä Matista tuntuu kun kaveri antoi hirttää itsensä.

Hyvin jatkuu. Nuo vanhat laulut olivat huippuja, ja koko homma toimi muutenkin. Vähän kuin olisin itse ollut mukana, hämmästyin niin kuin Matti, joka ei tajunnut, että tanssiva nainen oli Sini.

Täytyy sanoa, että minusta tämä vain paranee koko ajan! Minusta tämä osio oli erityisen mielenkiintoinen. En kokenut sitä minkäänlaisena muniinpuhalteluna niin kuin tunnuit pelkäävän, päinvastoin. Dialogia on minusta sopivasti ja se pitää tarinan elävänä.

Sinin tarina isännän kuolemasta oli todella jännä ja odotan mielenkiinnolla, että kerkeän lukemaan lisää!

Ihanaa, miten äitivainaa jaksaa huolehtia poikansa naisasioista :) Tykkäsin paljon tuosta Matin ja äidin keskustelusta.

Pidän kaikista noista erilaisista sanoista kuten mielistynyt, mielihalla ja mielikarvaus!

Alan tottua tuohon murteeseen, se tuo oman juttunsa dialogeihin. Nyt jos yrittää ajatella noita kirjakielelle, se ei tunnu samalta.