Arvostelut käyttäjältä Versilius

Tässä on ainakin tiivistä sanomista! Minua jäi vähän ihmetyttämään tekstin rakenne: Jos alussa tuo välittämisen teema olis A-osa, niin sitten mennään vähän toisaalle (suunta, päämäärä, jolle uhrata), mutta tuo jää minulle vähän irralliseksi. Ehkä toimisi paremmin ilman sitä. Selkeä vasta-aihe tai B-osa on sitten tuo 'suunta hukassa, valinnat raskaita, kukaan ei välitä' ja se tuo hyvin jännitettä tai dramatiikkaa muuten vähän staattisen toteavaan fiilikseen. Selvästi A-osan toistoa on 'ajattelen, välitän, pidän kädestä'. 'Olit jo perillä' kääntää vielä vähän uuteen suuntaan ja siinä on ainesta finaaliksi, mutta imperfekti jotenkin särähtää. Tavallaan terävämpi kuin hieman väsähtänyt 'olet jo perillä', mutta kaipaisi vähän pohjustamista tai perustelua. Ehkä 'muista', 'tiedä silloin' ja 'toivon että huomaat' on lähinnä tyhjäkäyntiä? Ja teemahan on hieno ja arvokas

Hyvin kaukana minun suosimasta vapaammasta kirjoitustavasta, mutta erittäin hallittu vaikutelma jää. Loppusointuja (kerrrankin) johdonmukaisesti. Osa hyvinkin toimivia, mutta nuo tavun mittaiset ei ehkä ihan korkeimpia kriteerejä täytä. Mutta tärkeintä tietysti se että ne on saatu luontevaksi osaksi tekstiä, ei liian ahdasta karsinaa tai väkisin väkertämistä. Ehkä hieman pastissimainen eli sellaista dynamiikkaa tai näkökulman muutosta jäin kaipaamaan, mutta kaiken kaikkiaan oikein varman tuntuista tekstiä.

Sellainen ex tempore -fiilis vähän jää. Jotenkin teksti ei oikein etene eikä rakenne ihan avaudu. Minusta hyvässä runossa on pitää olla selkeä B-osa ihan niin kuin biisissäkin eli alkutilanteen pitää muuttua ja siihen pitää tuoda uusi näkökluma. Toinen osa toimii tässä mielessä ('olen menettänyt kaiken' on vahva kontrasti alun hempeään lempeen), mutta sitten se jotenkin hajoaa moneen suuntaan ('köyhä, alaston' vielä liittyy tuohon menetykseen, mutta sitten 'tänään sanoin tahdon' hyppääkin ihan toiseen tilanteeseen). Rakkaus on niin perinteinen aihe että se vaatii vähän perinteiden ravistelua. Usko-toivo-rakkaus menee väistämättä kliseen puolelle, samoin 'sinua ain, sydämellä vain'. Loppusoinnut on vähän horjuvia eikä varmaan oikein tuo mitään lisää. Mutta karsimalla ja työstämällä nuo hyvät aihiot nousis ihan eri tavalla esiin.

Täsäa on idea ja se on kaikkien tärkeintä. Minusta se kaipaa silti tiivistämistä. Jos saisit puristettua sen puoleen nykyisestä, niin ihan varmasti se kantaisi paremmin. Nyt nuo säeparit jää monta kertaa hiukka ontoiksi eli ei tuo tarpeeksi uutta, vaan tulee vähän sellainen tyhjäkäynnin tunne.

Miltä tuntuisi: Haluaisin antaa käsien puhua saven kieltä/laittaa laivan soutuveneen tai kukkasen/ilman airoja purjeita terälehtiä/minunlaisen epämuotoisen/erikoisen/josta kukaan ei tiedä mikä se on

Minusta tuo alku on oikein hyvä, juttu ottaa kyllä lukijan mukaan, mutta sitten tuossa 'ilmaa virtasi/yhtäaikaa' kohdassa minä ainakin putosin kokonaan kärryiltä. Mutta toisaalta sitten tuo viimeinen rivi on pirteän yllättävä, tuo vähän uudenlaista absurdin oloista näkökulmaa, kääntää asioita uusiksi niin kuin hyvän lopun pitää

Sopivasti leikkisä, ilmavan tuntuinen, tunneskaala sekoittaa mukavasti kepeää ja raskasta. Hallitun tuntuinen, pysyy hyvin kasassa.