 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sellainen ex tempore -fiilis vähän jää. Jotenkin teksti ei oikein etene eikä rakenne ihan avaudu. Minusta hyvässä runossa on pitää olla selkeä B-osa ihan niin kuin biisissäkin eli alkutilanteen pitää muuttua ja siihen pitää tuoda uusi näkökluma. Toinen osa toimii tässä mielessä ('olen menettänyt kaiken' on vahva kontrasti alun hempeään lempeen), mutta sitten se jotenkin hajoaa moneen suuntaan ('köyhä, alaston' vielä liittyy tuohon menetykseen, mutta sitten 'tänään sanoin tahdon' hyppääkin ihan toiseen tilanteeseen). Rakkaus on niin perinteinen aihe että se vaatii vähän perinteiden ravistelua. Usko-toivo-rakkaus menee väistämättä kliseen puolelle, samoin 'sinua ain, sydämellä vain'. Loppusoinnut on vähän horjuvia eikä varmaan oikein tuo mitään lisää. Mutta karsimalla ja työstämällä nuo hyvät aihiot nousis ihan eri tavalla esiin.
