On harmaa päivä
syksyssä sateinen.
Kuin surun häivä
sois' tuuless' huokaisten.
Sadehetkein harmaus
vaihtuu siniseen,
kun illan tunnun armaus
etsiytyy sydämeen.
Varjoissa istun hiljaa,
pian käyn nukkumaan.
Kun huomenpäivä saa,
tuo se valon tullessaan.