Arvostelut käyttäjältä lentokykysi

Olisi ollut hauska tietää mikä sammakko.R upikonna... Tämä runo mielestäni on oivallettu ja sittn nopasti tehty. Ansiota on. Suodatin ajatus miellytti. Jäämättä sanat kurkuun pyörimään runo suodattemeen.

Ps yksi eli edellinen runosi inpiroi minua kiitos tästä

Sama ongelma se on runossa kuin kaikenlaisessa vuorovaikutussuhteessa. Kuten kirjoittaja ja kommentoijan suhde on kuuma tai kylmä palamaan syttyvän ja jäätymisen välillä. Objektinen se ei kuitenkaan ole. Sillä vähän tietoa ei saa oikeaa oli ryhmä kohtuullisen suurikin. Runoilijan osalta informaatio rajoittuu itse runoon.
Tähän väliin arviointiin runosta. 1 aihetta on mielestäni pohjia myöten käsitelty
niin kirjallisesti kuin kotonakin verbaalisesti jätän kohdan 1 pois
2 runo on omaperäinen: kiitos, mutta mutkaton ja suora baana arvattavissa.
Lopuksi kysyn runojalat ja lukijoilta miten karhumies vähäisellä sanavarastolla ja oikeaikaisella puheella saa karhun kätkemään alkuperäisen luontonsa ja syömään kädestä sekä nauttimaan mies ja karhu suhteesta. Olisiko ajattelun paikka?

16.10

Joskus on ihan pakko hypätä runoilijan selkää, jotta saisi oikean runoaterian. Maistele Sinä runoilija vielä katkeraa runomatka, ennen kuin alat ravistella minua selästäsi. On helpotus pudota runoratsun selästä tunkiolle. Mitään ei jäänyt liitteestä maistamatta, kuin suru runoilijan puolesta, että tuota itsensä alas painamista tapahtuu muillakin, kuin omalla kohdalleni. Runossa itse itseään viedään. Runo ja runoilu on parasta lääkettä mielen haavoihin. Siitä lienemme yhtä mieltä. Olet aukaisemista runostasi muuttunut. Sen huomaan lukiessani bussi odotellessa runojasi, toivoa vain sopii, että pääsen bussiin sisälle tällaisena. Jos en ei se ole Sinun syysi, että joudun kävelemään.
Minunhan piitäsi pitäytyä oleellisempaan. Mutta kun en osaa muuta kuin olla oma itseni kirjoittaessani.

Hyvä kuva suomalaisesta todellisuudesta. Ei ole hajuakkaan USA unelmasta, jota jokaisen pitäisi seurata. Unelma paremmasta ja suuremmasta on USA äidin maidossa saatua. Tätä kuiva maitoa on meillekin tuotu. Vanhempi näkee toisin ja pitäytyy vanhassa. Tämän kuvan me viemme vielä maailmalle. Hienosti sanat valitset

Omahyväisen kuva piirrät tietämisen todellisena niin selkeänä, että kuule tämä tynnyreiden kalistelija takinnappien irtoavan kuvassa ja alla ei ole mitään vain kylmä kädenpuristus. Lähempi tarkastelu kiistatta osoittaa ei ne ole nappeja vaan reiätöntä rahaa.
VALTA aseman hän on saanut, uskolla yhden suuren muuttumattoman todellisuutta koskevan elämää määrittelevän lauseen: vallan ja aineellisuuden haltuun ottaminen on rikkaan elämän peruste.
Hänessä ei koskaan ole ollut totuuden etsivän vimmaa. Hänelle riittää se, että hän saa rahalla korvatuksi elämyksiä kuten äänen, joka syntyy tyynyreiden kolistajan rummuttaessa. Lopuksi, tynnyrit tyhjää kolisevat. Kuulemmeko?
Ajatuksia herättävä runo. Kiitos.

PS. Emme tiedä kuinka onnellinen hän on?

Runo nyökkää minulle ja samalla lumilla hyökkää kuin ampumahiihtäjä nousuun ja sitten laskeutuu kohti penkaa. Kun hän saa ottaa aseen selästään hänestä on tullut saalISTAJA eli kilpailija henkeen ja vereen pudottamalla kohteet alas hän on voittanut aika ja kohoten listalla ylemmäs. Hiihtämällä hän ei pääsi samaan kuin ampumalla. Yksi huomio vielä. Tasaisella ammumisella, vaikka aina ei ole paras voi olla kärjessä. Tämä on kohtuullisen terve tapa saada selkään taputuksia.
Jotenkin kääntäen tämä kuvaa runoa tai siten ei. Kuvien runsaus sekoitti pääni. Annan viisi tähteä. Pudotellaan me sormia näppäimille ja sitten laukaistaan
.

KKiva tarina. Petrolin kaipuinen. Pisteitä vie pois minulle vieras rivijako. ELI voisi olla kirjotettu novelliksi. MAKU joka jäi ei ole polttoaneen vaan yhteisöllinen lapsuuteni maisema. Samoja polkuja tallaan.

jo SE on nähty, huonosti ihminen huolehtii itsestään, narisee ja valittaa näkemättä todellista aihetta. EI puhua paljosta menettämisestä esimerkiksi, kaunista meristä jossa on tullut kaatopaikka. Kuka ei haluaisi asua meren äärellä. Emme pääse tekojamme pakoon emme pääse pakoon vaikka omistaa kaksi jalkaa. Paljon voisi aiheesta kirjoittaa ihmisen omatunto.
Menköön runo ihmisen hallintakeskukseen ja pudottaa kivi varpaille tunteakseen mitä on todellinen kipu, ja että meidän on luovuttava jostakin - paljostakin - saadaksemme paremman maailman
Ihmisyyden syllin tietääksemme todellisesta kivusta ja huomata sitä voimme yhdessä hoitaa. Että me enemmän voisimme nauraa yhteisellä maapallolla. Kiitos runosta.

Ensivaikutelma oli tämä runo on on niitä runoja, jotka vatsahappojen kerran nousevat kielelle ja pirskautetaan lukijan päälle. Ei tunnu mukavalta vai mitä? Vaivasi sen verran kuitenkin, että luin toisen kerran ja runo avautui kuin simpukka. Tällä kertaa ei ollut helmeä sisälle, mutta kuitenkin kehittymässä. Runo jossa oli älliä, rakkaudesta joka oli kaunis ja väärässä rytmissä ja rakkaus joka on mahdollisuus, pieni kuolema. pidin

Minä olen, tuntuu vanhahtavalta. Mennee lukeminen niinkin, että pyyhkii pölyjä pois. Yhtä kuvaa liikuttamalla liikkuu koko rakennelma. Se on mielestäni hyvä saavutus. Kylmä on matka taivaassa, kaukana ajan valovuoden päässä maan pölystä. Mielestäni kirjoitat omaperäisesti, mutta kuitenkin niin että siinä on ymmärrettävää ja ajateltua tai ainakin alku ja loppu... Erikseen on mainittava otsake. On hyvä. Elämä jatkuu huomenna merellä.