Pieksut vievät minut lähemmäksi herraa
puuttui vain aikamuoto ja lahja
joiden kera häntä lähestyisin
Ruukku puolillaan multaa ja hedelmiä
ontuvat kuu, taivas ja tähdet
totuus on sakramenteista matemaattisin
pilkkalaulu pilkkakirveelle
huone jossa kastelematon puu
seinät oksia, oksastot epämääräisessä järjestyksessä
älä luota reflektioosi — se tietää kaiken
polta se ennemmin — tee siitä kokko jossa poltat myös kielletyt kirjastosi
Tiedän erään jolle sanat ovat haureutta
salaisuuksia joita ei kuulu lukea julkisesti
pohjalla muste, sisällä musta magia
kevät jolle ei näy loppua
liika on liikaa mutta liian vähän on sopivasti
tiedonhuurteiset lasit kasvoillansa
Hän ja Se
matelevat eteenpäin.
