Omahyväisen kuva piirrät tietämisen todellisena niin selkeänä, että kuule tämä tynnyreiden kalistelija takinnappien irtoavan kuvassa ja alla ei ole mitään vain kylmä kädenpuristus. Lähempi tarkastelu kiistatta osoittaa ei ne ole nappeja vaan reiätöntä rahaa.
VALTA aseman hän on saanut, uskolla yhden suuren muuttumattoman todellisuutta koskevan elämää määrittelevän lauseen: vallan ja aineellisuuden haltuun ottaminen on rikkaan elämän peruste.
Hänessä ei koskaan ole ollut totuuden etsivän vimmaa. Hänelle riittää se, että hän saa rahalla korvatuksi elämyksiä kuten äänen, joka syntyy tyynyreiden kolistajan rummuttaessa. Lopuksi, tynnyrit tyhjää kolisevat. Kuulemmeko?
Ajatuksia herättävä runo. Kiitos.
PS. Emme tiedä kuinka onnellinen hän on?