 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
16.10
Joskus on ihan pakko hypätä runoilijan selkää, jotta saisi oikean runoaterian. Maistele Sinä runoilija vielä katkeraa runomatka, ennen kuin alat ravistella minua selästäsi. On helpotus pudota runoratsun selästä tunkiolle. Mitään ei jäänyt liitteestä maistamatta, kuin suru runoilijan puolesta, että tuota itsensä alas painamista tapahtuu muillakin, kuin omalla kohdalleni. Runossa itse itseään viedään. Runo ja runoilu on parasta lääkettä mielen haavoihin. Siitä lienemme yhtä mieltä. Olet aukaisemista runostasi muuttunut. Sen huomaan lukiessani bussi odotellessa runojasi, toivoa vain sopii, että pääsen bussiin sisälle tällaisena. Jos en ei se ole Sinun syysi, että joudun kävelemään.
Minunhan piitäsi pitäytyä oleellisempaan. Mutta kun en osaa muuta kuin olla oma itseni kirjoittaessani.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tämä vanha runoni on tosiaan aika karu, mutta omasta mielestäni samalla hiukan ja aika paljonkin humoristinen. Runossa on hiukan itseironiaa ja vähän liiotteluakin. Jaoin sen täällä siksi, koska se sai itseni nauramaan (ilmeisesti ei muita?) Nauroin omalle suossa lillumiselle ja lopussa esittämälleni toiveelle nopeasta toivon kuolemisesta. Ilmeisesti runon sisältämä huumori ei tavoita muita, mutta ymmärrän kyllä. :)Ps. Toivottavasti pääsit bussiin sisälle... :D