Arvostelut käyttäjältä Arska

Annoin heti viisi tähteä, vaikka se tietysti on liikaa. Enhän voi kuin aavistella mitä jatkossa on tuleva.
Pidän tavastasi rakentaa lyriikkaa vertauskuvalliseen kerrontaan. Tutkin nämä kaikki runosi, mutta kommentoin vain tähän. Ota tämä keskiarvona arviointiini.
Leikittelet runomuotoisesti ja liität sanomaasi myös upeasti eroottisia värejä. Hienovaraisesti käsittelet ottamaasi aihevalintaa ja luot kokonaisuuteen kepeän ja helposti omaksuttavan tunnelman. Kaunista lyriikkaa.

Valitsin kommentoitavaksi tämän runosi, koska jostakin syystä jäin leikittelemään kahden viimeisen säkeen paikan vaihdolla.

Runosi kertovat, ettet suinkaan aloitteleva kirjoittaja runojen matkassa. Jäin miettimään: Olenko lukenut runojasi jossain toisessa yhteydessä?

Kiitos runohetkestä.

----Arska-----

Löysin tämän runon muutama päivä sitten. Runossa on syvällisessti puhutteleva sanoma, jonka aistin, mutta en silloin vielä lähtenyt kommentoimaan. Tiesin tämän vaativan lukijalta enemmän kuin pintapuolisen lukukerran.

Ja mitä löysin?

Proosan ja lyriikan herkkä yhdistelmä luo mielikuvan runohenkilön mielenmaiseman seestymiseen. Kipeiden elämänvaiheiden ohituksen hetkeen, jolloin mieli vapautuu näkemään lähellä luotettavan ystävän, jolle voi paljastaa todellisen minänsä. Toki runohenkilö voi kuvastaa kirjoittajan omia kokemuksia, mutta jokin saa minut uskomaan toisin. Runohenkilö on kirjoittajan luovuuden hedelmä, vaikka ehkä heijastelee myös kirjoittajan itsensä sisäistä maailmaa.

Runossa tuo runominä avaa sisintään jonkun luotettavan katseelle, mutta samalla tuntuu myös itse etsivän ja löytävän sisälleen piilotettua elämäänsä.

Syvällisesti ja herkällä tunnelmalla avautuva runo, jonka loppu kuvastaa kauniisti sitä kuinka luottamus ja usko tekevät yhdessä lopulta sen, mihin ei väkevinkäävn voima pystyisi.

Mitä muuta tästä runostasi löysin?

Usko pois.

Löysin myös aimo annoksen piilotettua leikkimielisyyttä.

---kiitos runostasi------

Runoon sisältyy tarina ja se on hyvä juttu. Minusta runoissa on oltava sisällä myös tarina, vaikka kuinka pieni, mutta tarina silti.

Tähän runoosi olet laatinut omaperäisen tarinan ja sen sisälle hienovaraisen huumorin. Täydestä tähtitaivaasta peittyy yksi pienen pilven taa ja se pilvi tulee tuosta yhdestä toistosta, jonka koen hieman karahtavan soljuvassa runossasi. Valitse / valitsen sana kahdessa perättäisessä säkeessä nostaa mieleeni toiston vaikutelmaa. Ehkä sujuvan soljuva lyyrisyys etenisi pienellä muokkaamisella ( esim. "itse teen tänään ne parhaat...). Runon laatijalla on oma syynsä käyttää juuri valitsemaansa muotokieltä, joten yksittäisen lukijan näkemykset voi jättää ilman isompaa huomiota.

Erinomainen runo, jonka oivaltava aihevalinta on toteutettu hyvällä maulla. Kiitos Tuija, nautin tuosta kokonaisuudesta.

Tämä on hyvä!

Runomuotoinen symboliikka rakentaa tarinaa herkällä ja varmalla otteella.
Tässä runossa sisällöllinen kertomus luo yhtenäisen ja ehyen kokonaisuuden, joka etenee alkusanoista eteenpäin elävästi ja jopa omalla tavallaan suoraviivaisesti. Näin syntyvä selkeä tarinakulku ottaa lukijansa matkaan ja syntyvien mielikuvien myötä suoraan runon syvimpään olemukseen.

Tämä runo on erinomainen osoitus siitä, kuinka runoon luodaan helppo omaksuttavuus. Ei siihen tarvita monimutkaisia vertauskuvia. Sujuva sisällöllinen ote vie lukijan runoon, ja sen sisäiseen maailmaan.

Tämä on runo, jollaisista minä henkilökohtaisesti pidän.

Kiitos.

Harmaa. Mitä se oikeastaan on? Onko se vaaleanmustaa? Tumman vaaleaa? Joka tapauksessa se on värikoodi, joka on helppo rinnastaa syksysateen apaattiseen olemukseen. Viluiseen tunnelmaan, värien katoamiseen, ja mielialan matalapaineeseen.

Käsittelet omaa harmaatasi runossa lämpimin ajatuksin, luoden harmauden kautta sateenkaaren spektrikirjon hävittämään sitä kylmää kosteutta. Runosi henkii jotain sellaista sisäistä rauhaa ja lempeyttä, jonka optimistinen, luottava elämänasenne rakentaa. Sillä katoavaista on harmaus syksyisistä sadepäivistäkin ja hyvä niin.

Havaitsin sinun tuotantoasi myös toisaalla. Etsiskelin jotain toista foorumia, jolle siirtyisin. Sinulla on pidempi kokemus tuolla toisaalla joten haluaisin tiedustlla, voitko suositella tuota käyttämäsi sivustoa?
-----Kiitos runostasi------

Runojen maailmassa ei sanoilla ole merkitystä. Merkityksellä on sanansa sanottavana ja ne se sanoo.

Ei sanoilla, sisällöllä sitäkin enemmän, ja sykkeellä. Sisällöllä ja sykkeellä syntyvät runot, tai sitten ne syntyvät sisällöstä ja sykkeestä.

En näitä runoja ala sen enempiä kehumaan. Ne itsessään kertovat kaiken oleellisen itsestään. Ja se on enemmän kuin tuhat kiiltokuvaa pystyy kertomaan.


Tykkään todella.

Tässä kokoelma runoutta, joka puhuttelee sisällöllisellä mielikuvarakenteellaan. Selkeää ja ilmavaa ilmaisukieltä joka nousee kukkaansa juuri erinomaisella runomaisuudellaan.

Eipä tätä juurikaan tarvitse käydä kommentoimaan laajemmalti. Runot kertovat itse kaiken olennaisen itsesstään. Upean keveyden ja raikkaan ilmaisun taidonnäytteitä ovat kaikki. Toivottaavasti lisää on tulossa ja pian.

Osasipa ottaa lukijansa tämä lyriikka. Kiitos.

Mukava tunnelma runossasi. Jotenkin tuntuisi siltä, että runo on tarkoitettu välittämään hieman haikeaa tunnelmaa, mutta taidan olla väärässä. Itsekin löydän pikemminkin jotain rauhallisuuden ja pysähtyneen ajankuvan välittymistä. Jopa jotain sellaista, mikä liittyy mielihyvään, mutta en pysty määrittelemään sitä.

Tunnelman selkeästä verkkaisuudesta, jopa siitä huolimatta, että kuvaus luo tuon ajanpysähtymisen tunteen, runosi välittää myös hienoista yllätyksellisyyttä, jotain sellaista mikä asettuu vastustamaan ennakkoaavistusta. Pidän tälläisestä.

Kiitos.

Oivallisesti nimikoitu mielipide. Asia on juuri noin, määrähän se saa myrkyn vaikuttamaan.
Sikäli itseäni miellyttää tekstissä esiin tuotu näkemys, että itse olen kulkenut jokseenkin samanlaista polkua. En ole absolutisti, mutta en oikeastaan voisi määritellä itseäni edes kohtuukäyttäjäksi, sillä alkoholin käyttöni on mielestäni jotain siltä väliltä. Tämäkin alkuvuosi on mennyt tipattomasti ilman mitään teema-ajatusta.

Minun nuoruudessani oli ehkä vieläkin haastavampaa olla kupittamatta, sillä se oli hyvin harvinaista, ja siihen kyllä kaveriporukka puuttui hanakalla otteella. Joten kyllä tuo tilanne itsellenikin on tutuksi tullut. Toki kaveritkin oppivat ajan myötä sen, ettei minulle välttämättä kannattanut turhaan tuputtaa. saatoin ottaa yhden, tai kaksi, mutten juurikaan juovuksiin asti.

Hyvä mielipidekirjoitus, joka saa pohtimaan, kuinkahan moni lähtee vastentahtoisestikin virran mukaan, kun ei kehtaa hannata vastaankaan. Kaveriporukassa sosiaalinen paine vie helposti mukanaan. Ja todella: Määrä tekee myrkyn.

Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta mielipiteestäsi.

Nyt tietysti palautteeseeni vaikuttaa se, että olen lukenut tämän runon jälkikeskustelun ja tiedän näin kirjoittajan lähtöajatuksesta.

Runohan avautuu siitä, kun retkahtaja havahtuu livenneensä itselleen asettamastaan päätöksestä.
Pettymyksen painolasti tuntuu istuvan niskanpäällä kuin betoniporsas. Se painaa mieltä ja tekemistä, kivireen tavoin. Säkeistö kuvaa pettymyksen taakkaa ja sen suuruutta.

Tunnelma runossa kuvaa juuri pettymystä itseen ja siihen, ettei ole pystynyt pysymään tavoittelemassan.

Runo todella välittää tunnelman, ja sehän lienee runojen tarkoituskin on.

Runojen rakenteella voi vaikuttaa tuohon kuvaillun välittymiseen, ja siihen kuinka se, mitä rivien väliin on kätketty, heijastuu tavoitettavaksi. Sen määrittelee kirjoittaja luodessaan tekstiään.

Näkemyksiä voi toki avata erilaisin variaatioin ja mietin itsekseni tuota viimeistä säkeistöä, johon aiempikin palaute osittain keskittyi. Muuttaisiko sisällön avautumista versio:

Nyt olemukseni,

katuojan kuningattaren kaltainen.

Kruununa pahvikuoret,

ylläni punaviinin punasteleva tahrapuku.


Versio avaisi runoa ehkä hieman toisella valotuksella, mutta jättäisi pois myös jotain alkuperäisestä tunnelmasta ja sen rivien välissä siintävästä tulkinnasta.
Oikeastaan en muuttaisi mitään alkuperäisestä, vaan lukisin sitä etsien juuri sitä kirjoittajan hakemaa sisällöllistä tunnetta. Samana en sitä tietenkään löytäisi, mutta soveltuvana niihin omien lähtökohtieni antamiin viitteisiin uskon löytäväni jotain sen läheltä.

Kiitos runostasi.