Mitä ihmettä?
Miksi minulle nousee tässä runossa esiin sellainen surumielinen, jopa apaattinen maku? Onko runoilijalla nousut esiin kevätmasennus? Tulkitsenko väärin runosi sanomaa?
Vai onko niin, että haluat tuoda esiin sen käänteisen tulkinnan, joka alkaa hiipiä vastustamaan tuota alavirettä? Nostat lukijan mielikuvat esiin tavallaan vastakkaiseksi tulkinnaksi?
Siinäpä olisi oivallinen veto. Oivallinen ja rohkea koska voiko kirjoittaja olettaa lukijan kääntävän syntyvän mielikuvan tarkoituksen mukaiseksi.
Mitä elämä siis on?
Se on herkkä hymy ja nauravat silmät.
Kujeileva katse ja kepeä askel.
ja
paljon, paljon muuta.
Iloa ja surua suloisessa sekamelskassa ja silti tasapainossa itsensä kanssa.
Eläminenkö kulkemista kohti kuolemaa? Eipä suinkaan niin, vaan eläminen on kulkemista kohti elämää ja kun se matka on kuljettu, se matka päättyy. Elämää ei pidä jättää elämättä siksi, että murehtii ajan rajallisuutta. Eihän?
2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Olen kirjoittanut tämän runon v. 2010 ja voihan olla, että tässä on masennus näppäimillä riehunut. Miksi julkaisin sen nyt? Miksi en ole tullut toisiin aatoksiin? Olisiko niin, että tosiaan taas(...ja taas)olisi kevätmasennusta ilmassa ja siksikin tämä alkoi tuntua älyttömän hyvältä tekstiltä - tavallaan lohduttavalta kaikessa epätietoisuudessaan.
Oikeasti tykkään tästä itse paljon. Tämä on rehellinen näkemys siitä, kun elämä ei oikein avaudu ja tunnu hyvältä. Kun kaikki on vain hyvin turhan oloista. Tämä on kyyninen vuodatus, mutta jotenkin seison täysillä tuon tunteen takana. Miksi yrittää kirjoittaa aina vain positiivisesti, silloinkin kun siltä ei tunnu? Minulla on masennustaipumus, ja se näkyy teksteissäni. Pääosa runoistani on kuitenkin jollain tapaa valoisia ihme kyllä...
Mutta masennus on sairaus, jolloin kaikki näkyy usein hyvin raadollisen totuudellisena ja paljaana. Masentunut ei osaa feikata elämään värejä, jos ei niitä siellä ole nähtävissä. Siksi kai tämäkin runo on syntynyt.
Ymmärrän kyllä, jos tätä on vaikea sulattaa ilman masentunutta tai muuten vaan kyynistä mieltä. :D