Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka KirjoittajaNevá!

Liian lyhyt. Kirjoitat kivasti, mutta syöt siltä pohjan näin lyhyellä pätkällä.

Vältä sulkeita kaunokirjallisuudessa. Voit korvata ne pilkuilla ja loppuun piste. Monessako kaunokirjallisessa teoksessa olet nähnyt sulkeet? En minäkään.

Tässä olisi mahdollisuudet vaikka mihin, mutta tästä ei nyt kyllä lukija saa kiinni. Tausta ja tapahtumat hosuttu. Miksi olet kiireinen? Missä sitten olet käynyt? Mitä teet? Mistä tunnet Andren ja miksi hän toistelee?

Kiitos

Moikka Napalmikettu!

Oikein mielenkiintoisesti jatkuu! Tätä on mukava lukea ja vaikka tuossa alussa onkin paljon samankaltaisia nimiä ja tarina polkee paikallaan, niin se ei haittaa. Hyvää miljöönmaalaamista ja uskottavaa dialogia!

Mieti konjunktiot ja se, mihin viittaat. On myös tärkeää, että virkkeen asiat liittyvät toisiinsa, erityisesti mutta - konjunktiota käytettäessä.
"Hän ei osannut antaa ystävälleen sellaista vastausta, jota tämä kaipasi, muttei kuitenkaan halunnut olla yksinkään.".
Ajatukseni:
"Hän ei osannut antaa ystävälleen sellaista vastausta, jota tämä kaipasi, muttei halunnut myöskään vältellä ystäväänsä.".
tai
"Hän ei osannut antaa ystävälleen sellaista vastausta, jota tämä kaipasi.".
Eli tuo yksinolo ja vastauksen antaminen eivät liity toisiinsa, jonka mutta ei (muttei) vaatii. Mutta vaatii aina jotain samaan liittyvää, esimerkiksi mies olisi halunnut juosta, mutta hänen jalkansa eivät kantaneet. Ei voi sanoa, että mies olisi halunnut juosta, mutta aurinko vain paistoi.".

Yksikkö vai monikko?
"...heidän jäänteensä riitti kertomaan...".
"...heidän jäänteensä riittivät kertomaan...".
Eli jos monikko, niin myös predikaatille oikea muoto.

Hyvää saagaa, joka tempaa mukaansa! Ei juurikaan kirjoitusvierheitä. Paikoin voisit kirjoittaa yksinkertaisemmin, mutta ne on pikkujuttuja, kunhan vain tarina etenee! :D Pidin noista hääjärjestelyistä ja tavoista, kuten syömättömyys jne. Loit hyvin jännitystä, kun mies jäi pois häistä, sillä nyt peli on auki minkälaisille käänteille tahansa!

Hyvää työtä! Kiitos!

Moikka neito!

Tämä oli kenties runomainen, eli kategoria Runot voisi olla parempi, mutta väliäkös tuolla.
Hieman lyhyt oli. Kivaa tarinaa ja mietteitä, mutta jäin kaipaamaan lisää.

"Hänelle olen nainen
sinulle olen muusa".
Tuo tuo sinulle jälkeinen olen pitäisi olla imperfektissä, eli olin, sillä sinua ei enää ole, ja nyt olen jotain jollekin toiselle.

Miellyttävä aihe ja tuot sen kivasti, pehmoisesti, esiin.

Kiitos!

Moikka Repi!

Mielenkiintoinen ja erikoinen novelli. Hyvää kuvailua ja pidin erityisesti dialogista!

Kappalejaosta. Kun asia on selkeästi samaa, ei enteriä kannata käyttää. Ainakin minua lukijana se ärsyttää.
"En tiennyt kuinka kauan elän, kun heräsin kylmän metallin aiheuttamaan väristykseen. Joku survoi asetta kasvoihini niin kovaa, että kuvittelin saavani reiän poskeen ilman luotia.
Silmiä poltteli ja räpyttelin saadakseni ne pysymään auki. Seinät, taulut, kaikki olivat yhtä kaukana tai lähellä. Yhtä sumua. Puristin käteni nyrkkiin. Nytkähdin ylös ja nousin kyynärpäiden varaan. ".
Vs
"En tiennyt kuinka kauan elän, kun heräsin kylmän metallin aiheuttamaan väristykseen. Joku survoi asetta kasvoihini niin kovaa, että kuvittelin saavani reiän poskeen ilman luotia. Silmiä poltteli ja räpyttelin saadakseni ne pysymään auki. Seinät, taulut, kaikki olivat yhtä kaukana tai lähellä. Yhtä sumua. Puristin käteni nyrkkiin. Nytkähdin ylös ja nousin kyynärpäiden varaan. ".

Ilmaisusta.
"Kallistin päätä nähdäkseni Isän ohi, kenelle ääni kuului.".
Ajatukseni:
"Kallistin päätä nähdäkseni Isän ohi kuka puhui.".
Eli selkeitä ja yksinkertaisia lauseita.

Tuo selkeä alku menee jotenkin omituisen nopealla hyppäyksellä henkivartioihin ja muihin. Siinä tipahdin hieman kärryiltä. Eli pidä kiinni myös selkeästä ja johdonmukaisesta juonen kuljetuksesta.

Mielenkiintoinen aihe ja taistelu uskottavuuden ja epäuskon välillä! Tykkäsin! Hyvä!

Kiitos!

Moikka Kirjoitan!

En oikein pysynyt tässä kärryillä, mutta ajatuksia herättävä! :D Pohdin pitkään, että kuinka tuo otsikko liittyy tähän, enkä oikein keksinyt. Se ei kuitenkaan haitannut liikaa. Mielestäni tämä oli enemmänkin otsikolle Kalastaja :D

Mukavaa sanojen käyttöä, mutta lyhyeksi jää. Jotain enemmän. Siis sisältöä. Jotain sellaista, johon lukijan olisi helppo tarttua ja luoda ajatuksissaan tarinaa.

Kiitos!

Moikka Nenne!

Mielenkiintoinen ja mukaansatempaava teksti! Kirjoitat hyvin!

Aloitus ja lauserakenne.
"Pimeys väistyi avonaisesta ovesta langenneen valon tieltä. Kattolampun sytyttyä askelet lähestyivät lasikaappia,...".
Ajatukseni:
"Pimeys väistyi avonaisesta ovesta langenneen valon tieltä. Kattolamppu syttyi, ja askelet lähestyivät lasikaappia,...".
Eli kun ensimmäinen lause on selkeä imperfekti, niin jatka samalla linjalla.

Paikoin sorrut turhaan selittelyyn, kuten tuossa vartioiden kanssa, jotka ulkoiluttavat Ragnaria. Ajatus tulee selväksi ilman selvitystä siitä, mitä vartijat ovatkaan kaikkea tehneet.

Kankeudesta.
"Samassa huone täyttyi viidestä valkotakkisesta naisesta ja kahdesta voimakasrakenteisesta miehestä.".
Ajatukseni:
"Huoneeseen saapui viisi valkotakkista naista ja kaksi voimakasrakenteisesta miestä.".
Eli yksinkertaisia peruslauseita. Älä turhaan leikittele peruskerronnassa, vaan säästä taiteellisuus merkittäviin ja nopeatempoisiin kohtiin.

Hyvä miljöö ja hyvää selvennystä elementaaleista. Dialogi on sujuvaa ja uskottavaa! Hyvää työtä!

Kiitos!

Moikka nick53!

Leppoisa ja helppolukuinen runo. Ei kenties syvällisin ikinä, mutta kertoo hyvin aiheestaan.

Jännä tapa tuo, että samassa säkeessä on kaksi eri aihetta, esimerkiksi puro ja jänis. Niillä ei ole juuri yhteyttä. Kiva poljento ja hyvä rytmi.

Kiitos!

Moikka Loviisa V!

Sanon tähän samaa kuin aikaisempiin lyhyisiin. Niputa näitä enemmän yhteen julkaisuun.

Mietin miten vesipisara helisee...en keksinyt.

Joka tapauksessa ihan kivaa sanankäyttöä ja mukava tunnelma.

Kiitos!

Moikka taas Loviisa V!

Jännittävä paikkakuvaus, jonka alkuosiota on hieman vaikea yhdistää tuohon loppuosioon. Pidin! Ahdistava ja synkkä tunnelma.

"ja ikirouta, halla
kylmää, paleltaa.".
Ajatukseni:
"ja ikirouta halla
kylmä paleltaa.".
Eli miksi niin paljon noita välimerkkejä?

Alkua kannattaa miettiä, sillä aina jos on jokin synkempi aihe, alkavat runot sanoilla musta, pimeä tai synkkä. Kenties tähän voisi olla jokin toinen lähestymiskulma?

Kiitos!

Moikka Loviisa V!

Mukava talvikuvaus, mutta mielestäni tämän riimit ja rytmitys ovat jotenkin kankeat ja vaikealukuiset. Tästä ei saa aivan niin hyvin kiinni, kuin edellisestä.

Tuo jääpuikot ja meren aarre vertaus jäi jotenkin epäselväksi.

Kiitos!