Moikka taas Loviisa V!
Jännittävä paikkakuvaus, jonka alkuosiota on hieman vaikea yhdistää tuohon loppuosioon. Pidin! Ahdistava ja synkkä tunnelma.
"ja ikirouta, halla
kylmää, paleltaa.".
Ajatukseni:
"ja ikirouta halla
kylmä paleltaa.".
Eli miksi niin paljon noita välimerkkejä?
Alkua kannattaa miettiä, sillä aina jos on jokin synkempi aihe, alkavat runot sanoilla musta, pimeä tai synkkä. Kenties tähän voisi olla jokin toinen lähestymiskulma?
Kiitos!