Hanget puhtaat säihkyy,
kun pilvet harmajat
auringon tieltä väistyy
mustanpuhuvat.
Jääpuikot räystähissä
hohtaa kirkkaina
kuin aarre syvyyksissä
jäämeren, valkeina.
Auringon sädekimppu
kuin hyinen vesi on,
hohtaa kuin kultahippu,
kalleus vastustamaton.
Puut pukenut on ylleen
kuurahuntunsa,
jotka tänään jälleen
näyttää loistonsa.
Sinitaivas kaareutuu
holviks' tämän maan,
oksat puiden haarautuu
ammentelemaan
sineä jäistä taivaan
kuin kädet ryhmyiset,
sen avaruuden juomaa
kuihtuneet, lumiset.
Kuura hengityksellään
on jälleen piirtänyt
jääkukat jääkielellään
ikkunoihin siirtänyt.
Varjot alla puiden
kuin sinilammet on,
hanki marmorinen
valkopeitto tahraton.
Kirpeä on pakkanen
kuin villiviinimarja,
se puree posket lapsien
punaisiks' kuin ruusunmarja.
Talvipäivän kauneutta
sen muistella saan ain,
autiutta ja valkeutta
jäisten maisemain.
