Pimeys musta taivaan alla
syvä ahdistaa,
ja ikirouta, halla
kylmää, paleltaa.
Niin valjut, vajavaiset
sammumaisillaan
ovat maailman tään tähdet
kuolemaisillaan.
Kirous matkalaista painaa,
toivon kadottaa,
kun tämä, melkein vainaa
kulkee, vaeltaa.
Vaikka maa on kuollut, musta,
olennot ei sen
koskaan tunne katumusta
kaikki surmaten.
Vuoret rikkonaiset, jyrkät
maasta kohoaa,
vartijat nuo jylhät
aina paikoillaan.
Ja maan syvyyksistä
demonit nousevat,
saleistansa kivisistä
ylös kapuavat.
On valtakunta niiden
Demonien maa,
joka pahuuksineen
lähell' on kuolemaa.
