Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Ihan kiva, mystinen satumainen tunnelma tässä. Tuo alkuperäisteos johon tämä pohjautuu ei ollut entuudestaan tuttu, mutta ihan kiintoisan oloinen vanha tarina sekin. En osaa nyt sanoa mikä tässä on suoraan siitä, paitsi perus-juoni (lukaisin tiivistelmän aiheesta Wikipediasta) ja mikä omaa muunnelmaasi, joten arvostelen vain suoraan tekstin sellaisena kuin se täällä on.

Omaan makuuni tämä oli vähän turhan yksinkertainen, varmasti vaikka pienille lapsille sopiva satu, mutta itse tykkäisin jos olisi vähän enemmänkin sisältöä. Ajatus laaksosta, jossa on toisella puolella kevät ja toisella syksy, oli mielenkiintoinen. Sitä olisi voinut tutkia enemmänkin, vaikka toki tämä sadunomainen tunnelma putoaa jos aletaan liian syvällisesti paneutua tuollaisiin yksityiskohtiin.

Oliko tarpeen mainita vaimon alkemistisista harrastuksista? En ihan tiedä mihin se tässä kontekstissa viittaa, eikä sillä tunnu olevan juonen kannalta merkitystä, niin mielestäni sen olisi voinut jättää mainitsematta.

En ole ihan varma myöskään tuosta runosta. Tavallaan ihan kiva, mutta ehkä tämä olisi sittenkin ollut sujuvammin luettavissa jos olisi vain sanottu että kalastaja nyt kirjoitti runon, ilman että koko runo liitetään mukaan. Nojaa, varmaan joku tykkää, itse en ole hirveän runo-ihmisiä. Mutta tätä en tajunnut:

KRYSANTEEMI

(luritus, yötunnelma. )

Mutta ihan kiva satu tuollaisesta salaperäisestä paratiisilaaksosta.

Hyvää tekstiä! Hyvin pääsee sisään tähän pieneen episodiin tuossa kyseisessä firmassa. Hahmoilla on selkeät, omanlaisensa, joskin aika karikatyyriset, persoonallisuudet. Tällaiseen lyhyttarinaan nyt ei tietenkään mitään moniulotteisempia hahmoja varsinaisesti tarvitakaan. Erityisesti Veikon tympääntyneisyys kyllä huvitti. Myös Tuuren pomovastainen asenne oli huvittava, ja tuli tuon lakkoilun yhteydessä esiin, vaikka ehkä sitä olisi jotenkin selkeämminkin vielä voinut näyttää, että miten tämä asenne käytännössä näkyy. Aimo ehkä jäi vähän turhan ohueksi hahmoksi, jotenkin olisi voinut perustella hänen motiivejaan enemmän, ja miksi Aimo & Veikko olivat niin niitä vastaan. Mutta oikein hyvä tarina.

Joo, hyvää kuvailua tässä on. Sujuvaa tekstiä, joka imaisee mukaansa.

Itse olisin kuitenkin halunnut tietää vähän enemmän taustoja. Minkälainen tuo ystäväporukka on, josta tämä hahmo kokee jääneensä ulos? Millainen se tie on ollut, jota on kuljettu tähän hetkeen? Kun loppuun todetaan, että on viety tuhkatkin pesästä, niin se tuntuu mielestäni kuitenkin vähän liioitellulta. Jos lukija olisi kulkenut pitemmän matkan hahmon kanssa tähän pisteeseen, niin senkin voisi ymmärtää paremmin. Vaikka kai tämä oli enemmän tällainen hetkellisen olotilan kuvailu kuin varsinainen juonellinen kertomus.

Sujuvaa tekstiä, jota on helppo ja mukava lukea. Siitä pisteitä.

Aihevalinta ei kuitenkaan ollut (itselleni) kovin kiinnostava. Mutta ihan kiva kuvailu henkilöstä, jolle tämä tatuoinnin ottaminen selvästi on iso juttu. Ja ilmeisesti toi käpykuvio kätkee sisälleen jonkun tarinankin, tai muistoja ainakin, sitä olisi ehkä voinut avata vähän enemmänkin.

Täytyipä lukea nämä osat heti kun näin ne täällä.

Annan yksityiskohtaisempaa palautetta sitten kun koko tarina on valmis, mutta sanon tässä välissä että hyvin pidät jännitystä yllä, ja itse ainakin malttamattomana odotan jatkoa. :)

Olipas kiva!

Eniten tykkäsin alusta, kun tutti vaihdettiin kukkopilliin. Mutta hyvin se jatkui siitäkin, ja kertoi mukavan tarinan Pietarin elämästä, jossa kukkopilli pysyi oleellisena osana, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän läsnä. Pipsa oli myös kiva, ja keskustelut äidin kanssa toi sopivasti pientä kränää mukaan, vaikka asiallisesti äiti taisikin sitten lopulta hyväksyä Pietarin valinnan.

Yksi hauska juttu. Kun Pietari nosti järvestä taimenen, hän pyytää Pipsaa valmistamaan uunilohta. Oliko tämä virhe vai hienovarainen vitsi? Ihan hauska, mutta jäi mietityttämään että oliko tarkoituksella mukana.

Tämä oli vähän raskasta luettavaa. Kappalejaot olisi helpottanut paljon.

En oikein päässyt sisään tähän tarinaan. Tässä mentiin hyvin suoraan asiaan, mutta taustat skipattiin oikeastaan täysin. Hahmoista ei kerrota kovin paljon, vain se mikä on tämän juonen kannalta oleellista, niin lukija ei kummemmin kiinny heihin. Jos juoni on hyvä niin tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta tässä olisin kaivannut sitä. Juoni oli nimittäin suoraan sanoen aika tylsä. Petu oli joutunut vankilaan ja puhui kerran päivässä jollekin naiselle, jotta saisi tietää miksi. Mitään muuta ei oikeastaan tapahtunut. Tämäkin olisi vielä voinut olla ihan kiinnostavaa, jos olisi paljastunut joku hirveä salajuoni Petun menneisyydestä tai jotain, mutta eipä tätä hirveästi käsitelty. Epikrates nyt oli kai vähän salajuonitellut, mutta tämä kerrottiin ehkä kahdessa lauseessa. Ei minusta hirveän kiinnostavaa.

Minua häiritsi myös se etten saanut kiinni siitä että missä tämä tapahtui. Vähän suomalaismaisen nimen takia ajattelin ensin että Petu on suomalainen, mutta ei. Itse asiassa en vieläkään tiedä mistä Petu oli kotoisin. Jostain idästä. Lopulta mainittiin että tässä ollaan Kreikassa. Mutta ilmeisesti ei kuitenkaan nyky-Kreikassa. Vaan joskus aikoja sitten. Paljon tässä mainittiin eri kansalaisuuksia, mutta kun en ole niihin sen kummemmin perehtynyt, niin en oikein pysynyt mukana siinä, kun en jaksanut alkaa jokaista niistä erikseen tarkistamaan wikipediasta. Ehkä joku historiantuntija olisi tykännyt enemmän, itselle kaikessa mukana pysyminen kävi mahdottomaksi.

Tässä käsiteltiin myös ainakin epäsuorasti naisten asemaa eri kulttuureissa, mikä olisi voinut tuoda jotain kiinnostavaa teemaa tähän. Mutta sekin jäi vain Petun epämääräiseksi pohdinnaksi ja muutamaksi hahmojen väliseksi nopeaksi heitoksi, niin en tiedä haluttiinko tässä sanoa aiheesta oikeasti mitään.

Kirjoittaminen näkyisi kuitenkin olevan hyvin hanskassa, virheitä ei sattunut silmään yhtäkään. Mutta tarinan kerronnassa olisi parannettavaa.

Mukava joulutarina tosiaan, kiitos siitä. Ihan kiva että tännekin tulee luettavaksi vähän joulutunnelmaa, mihin nyt juuri tänä koronajouluna saattaa muuten olla vähän hankala päästä.

Kuten haavanlehti sanoikin, niin tavallaanhan tämä oli hyvinkin ennalta-arvattava, mutta niinhän nämä joulutarinat tuppaa olemaan. Hyvin se sopi tämän henkeen. Ja Elinan kirje oli koskettava.

Johan on mielikuvituksellista meininkiä! Hienoa!

En ihan pysty näkemään mielessäni millaisia otuksia nuo päänpudistelijat ovat, mutta kerronta on kuitenkin niin sujuvaa että se ei sinänsä haittaa, ne tuntuvat kuitenkin luonnollisilta olennoilta, vaikka aika paljon jätetäänkin kertomatta. Hauska maailma heillä, apurahoineen ihmisten ja toisten outojen olentojen, Pakkojen, tutkimiseen. Hauska myös lukea miten he keskustelevat lautakunnan edessä datan julkistamisesta ja vertaisarvioinnista. Hieno, omaperäinen ja virkistävä tekstinpätkä!

Vain kaksi pientä juttua joista haluan huomauttaa:

"Päänpudistajat pitivät itseään jalona kansana, jolla vain esiintyi aivoajatuksia." - Tämä lause olisi selkeämpi jos olisi tyyliin "...ainoana jolla esiintyi aivoajatuksia." Sehän tuossa kai oli pointtina?

Tähän olisi mielestäni voinut keksiä vielä jonkun paremman lopetuksen. Nyt se loppuu jotenkin vähän kesken kaiken. Vähän vaikka jotain että mihin tuo kaaos auditoriassa sitten lopulta johti, tms.

Yllättävän tarkkaa kuvailua alussa Ailanan näkökulmasta, ottaen huomioon että tämä kuolee heti pois. Tulee mieleen Ned Stark Game of Thronesin ekalla kaudella/ekassa kirjassa. Siinä se toimi hyvin, kun "päähenkilö" sitten yllättäen kuolikin nopeasti pois. Tässä näkisin sen ehkä vähän turhana, olisin siis leikannut hänen näkökulmaansa enemmän pois alusta.

Kun myöskin Sandon kuolee pois, niin Dorrenista ilmeisesti on tulossa päähenkilö. Olisin halunnut tietää hänestä paljon enemmän, nyt Dorreniin ei pääse syntymään minkäänlaista tunnesidettä. Toivottavasti syntyy myöhemmissä osissa.

Noitakuningas varjohenkineen oli selvästi mielenkiintoisin asia tässä. Olet selvästi hyvä keksimään kiinnostavia pahiksia, olen huomannut aiemmistakin tarinoistasi. Vaikka nimen takia tätä vertaa pakostakin Angmarin Noitakuninkaaseen. :D

Virkistävää kuitenkin että välillä tällaisessa aika perinteisen oloisessa fantasiatarinassa pahis saa näinkin täydellisen voiton. Ainakin alkuun. Ovelasti Noitakuningas junaili Sandonin hukkaamaan tuon miekkansa voiman. Eikä nyt ole mitenkään ihan ilmeistä että miten Dorren & co nyt tämän tilanteen voitoksi kääntäisivät. Jäämme odottamaan.

Jos haluat tuon toisen identtisen kirjoituksesi poistaa täältä, niin käsittääkseni se onnistuu laittamalla ylläpidolle viestiä ja pyytämällä poistamaan.