Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Nojaa, kai tämä on tekstinä ihan hyvin kirjoitettua, mutta itseäni ei ainakaan jaksa kiinnostaa tällainen pelkistetty seksifantasiointi jossa ei ainakaan nopeasti läpi käytynä tunnu olevaan mitään varsinaista sisältöä.

Joo, sujuvaa kerrontaa tämä on. Kerrot tosiaan aika paljon yksityiskohtia, mutta ei se välttämättä ole huono asia, ei ne tässä ainakaan erityisempää sekavuutta aiheuttaneet.

Kieliopillisesti tuon haavanlehden osoittaman kohdan lisäksi, niin jotain yhdyssanavirheitä taisi olla, esimerkiksi: "yksinkertaisessa pellava vaatteissa" pitäisi kai oikeaoppisesti olla "yksinkertaisessa/yksinkertaisissa pellavavaatteessa/pellavavaatteissa" (tuossa on siis myös yksikkö ja monikko sekaisin). Mutta ei näistä siis merkittävää haittaa ole, tällaisia pikkujuttuja.

Juonesta en vielä sano mitään kun tässä ei vielä hirveästi selviä mistä on kyse. Täytyy kuitenkin mainita, että oletko lukenut kirjan "Viimeinen haltia"? Kirjoittaja taitaa olla italialainen, Silvana De Mari. Tuli vain mieleen tuosta kun isoäiti oli pelotellut haltialasta ihmisillä, tässä kirjassa tuon viimeisen haltian isoäiti oli tehnyt juuri samaa, ja samoin ihmiset kohteli haltioita aika huonosti.

Hauska tarina tämä on. Ouvaka on kyllä huvittavan itsekäs ja typerä hallitsija, mutta sitten lopulta tosi surkuteltava olento. Kunnon pikkulapsen mielellä varustettu kaveri jolla on ihan liikaa valtaa. Fran-rotta oli myös hyvä lisä, ja Ouvakan ja Franin side sai minut välittämään Ouvakasta kaikesta huolimatta.

Tuosta ekasta osasta tykkäsin enemmän. Ihan hyvin tarina tässäkin jatkui, mutta ei ollut ihan yhtä mielenkiintoista enää kun Ouvaka vain matkasi tuon "noidan" kanssa.

Kirjoitusasua olisi voinut vielä vähän hioa. Paljon vähän keskeneräisen oloisia lauseita.

Ihan mielenkiintoinen alkuasetelma tarinalle. Hyvään jamaan on maailma joutunut reilussa vuosisadassa. Tuo mennyt historia olikin oikeastaan mielenkiintoisinta tässä. Kolmas ja neljäs maailmansota omine teknologioineen. Vaikka vähän ehkä uuvuttavan tuhtina infopläjäyksenä esitettiin tuo, sen olisi voinut myös kertoa vähän kerrassaan tarinan aikana. Itse olisin oikeastaan mielelläni lukenut noihin maailmansotiinkin sijoittuvaa tarinaa, mutta olkoon nyt sitten siellä menneisyydessä. :D

Tämän tarinan aikaisesta maailmasta ei vielä selviä niin paljon, mutta pohjustus on ainakin hyvä. Samoin Nemolla on ainakin ihan mielenkiintoisia vaiheita takanaan rintamakarkurina. Hirveästi muuta hänen hahmostaan en osaa vielä sanoa. Ehkä nämäkin olisi voinut esitellä jotenkin kuvaamalla enemmän Nemon omia ajatuksia, nyt ne on vähän niinkuin lueteltu aiemmat tapahtumat vain jotta ne saadaan käsiteltyä nopeasti pois alta.

Juoni, siltä osin kuin siitä nyt voi vielä mitään sanoa, vaikuttaa aika peruskamalta. Muistan jonkin aika samanlaisen kohtauksen jostain muustakin tarinastasi, missä tällainen mystinen nainen auttaa päähenkilöä pakenemaan tappelusta. Olisikohan ollut Alkemistiruhtinas. Mutta tämähän on vasta alkanut, niin ei siitä sen enempää.

Alussa oli tällainen virhe: "Joka vielä hieman yli yhdeksänkymmentä kymmentä vuotta sitten tunnettiin Yhdydvaltoina. Noin yhdeksänkymmentä vuotta sitten sisällisota oli hajottanut Yhdysvallat Pohjois-Valtoihin ja Etelä-Valtoihin."

Yhdeksänkymmentä kymmentä, eli 900? Myöskin, tuossa toistetaan yhdeksänkymmentä vuotta heti perään, niin tällaisissa voisi sanoa vaikka "Noihin aikoihin sisällissota oli hajottanut..."

Mutta kyllä tässä on potentiaalia ihan mielenkiintoiseksi tarinaksi.

Ja loppukommentiksi vielä, niin hauskaa että edelleen tuossa post-apokalyptisessa maailmassa vadelmaolut pitää pintansa! :P

Luin tämän läpi jo joskus aiemmin mutta en silloin oikein keksinyt mitään kommentoitavaa. No, lukaisin nyt uudestaan, ja koitan jotain palautetta antaa.

Tämä oli aika haastavaa luettavaa tosiaan. Miten tätä nyt kuvailisi, niin kuin taiteellista, selvästi pyritty kertomaan paljon kirjoittamalla vähän. Varmasti tällaisellekin löytyy lukijakuntansa. Olet ilman muuta taitavimpia kirjoittajia mitä tältä sivustolta löytyy, vaikka omat mieltymykseni vähän eroavatkin tyylistäsi.

Tarinoistasi joita olen lukenut oli Mammanpoika selvästi paras. Jos koitan verrata näitä, niin siinä oli samaa hienoa kirjoitustyyliä, mutta kuitenkin selkeä juoni jossa pysyi mukana. Tässä en saa hirveän hyvin juonesta kiinni, enkä osaa sanoa juurikaan vaikkapa mikä Veetin motiivi oli Ahdin pahoinpitelyyn. Ehkä se oli tuonne tekstiin kätketty, mutta itse en onnistunut sitä oikein esiin nyhtämään.

Taattua laatua. Taas kerran mukava sadunomainen tunnelma tässä.

Alusta tykkäsin eniten. Kun olio katsoo kaivoon ja kysyy oletko sinä minä. Loppu oli ihan kivaa luettavaa, mutta ei sillä lailla tuollaista erityistä hetkeä.

Siinä tämä erosi vähän aiemmista teksteistäsi, että tässä selvisi että olio oli peura. Ihan mukavaa vaihtelua, vaikka ehkä kuitenkin tykkäsin enemmän siitä kun tarinoissasi pyörii näitä mystisiä selittämättömiä asioita ja olioita. :D

En tiedä olisiko tässä ollut mitään erityistä parannettavaa. Ei ollut ehkä kaikista paras tarinasi, mutta hyvä kuitenkin ja selkeästi tunnistettavissa saman kirjoittajan kädenjäljeksi.

Olipas hauska! Hyvin lähtee tilanne eskaloitumaan, ja koko ajan vain karkaa pahemmin käsistä. Kukaan hahmoista ei oikein tunnu olevan tilanteen tasalla, kaikki vain omalta pieneltä osaltaan tietämättään pahentavat asioiden kulkua.

Sulla on selkeä, oma tyylisi tehdä näitä tarinoita. Itse tykkään enemmän vähän vähemmän arkisista kuvioista, mutta tarinasi kyllä tekevät hyvin sen mihin ne pyrkivät, tai ainakin se tunne niistä tulee.

Otan vielä esille tämän kohdan: "Silläkin uhalla, että kirjoittaja leimautuu sosiaalisesti osittain epäsopivan yksilön suojelijaksi, on pakko jälleen todeta, että Aamos oli tässäkin tilanteessa kohtalon ja epäonnekkaiden sattumien uhri." Onko tämä nyt neljännen seinän rikkomista vai mitä, kun viitataan suoraan kirjoittajaan. En ole ihan varma mitä mieltä olen siitä, sinänsä ihan sujuvasti toteutettu, mutta pistää kuitenkin silmään. Joo, ei varsinaista mielipidettä siitä, mutta se jäi ainakin jotenkin mieleen.

Ihan kiva, mystinen satumainen tunnelma tässä. Tuo alkuperäisteos johon tämä pohjautuu ei ollut entuudestaan tuttu, mutta ihan kiintoisan oloinen vanha tarina sekin. En osaa nyt sanoa mikä tässä on suoraan siitä, paitsi perus-juoni (lukaisin tiivistelmän aiheesta Wikipediasta) ja mikä omaa muunnelmaasi, joten arvostelen vain suoraan tekstin sellaisena kuin se täällä on.

Omaan makuuni tämä oli vähän turhan yksinkertainen, varmasti vaikka pienille lapsille sopiva satu, mutta itse tykkäisin jos olisi vähän enemmänkin sisältöä. Ajatus laaksosta, jossa on toisella puolella kevät ja toisella syksy, oli mielenkiintoinen. Sitä olisi voinut tutkia enemmänkin, vaikka toki tämä sadunomainen tunnelma putoaa jos aletaan liian syvällisesti paneutua tuollaisiin yksityiskohtiin.

Oliko tarpeen mainita vaimon alkemistisista harrastuksista? En ihan tiedä mihin se tässä kontekstissa viittaa, eikä sillä tunnu olevan juonen kannalta merkitystä, niin mielestäni sen olisi voinut jättää mainitsematta.

En ole ihan varma myöskään tuosta runosta. Tavallaan ihan kiva, mutta ehkä tämä olisi sittenkin ollut sujuvammin luettavissa jos olisi vain sanottu että kalastaja nyt kirjoitti runon, ilman että koko runo liitetään mukaan. Nojaa, varmaan joku tykkää, itse en ole hirveän runo-ihmisiä. Mutta tätä en tajunnut:

KRYSANTEEMI

(luritus, yötunnelma. )

Mutta ihan kiva satu tuollaisesta salaperäisestä paratiisilaaksosta.

Hyvää tekstiä! Hyvin pääsee sisään tähän pieneen episodiin tuossa kyseisessä firmassa. Hahmoilla on selkeät, omanlaisensa, joskin aika karikatyyriset, persoonallisuudet. Tällaiseen lyhyttarinaan nyt ei tietenkään mitään moniulotteisempia hahmoja varsinaisesti tarvitakaan. Erityisesti Veikon tympääntyneisyys kyllä huvitti. Myös Tuuren pomovastainen asenne oli huvittava, ja tuli tuon lakkoilun yhteydessä esiin, vaikka ehkä sitä olisi jotenkin selkeämminkin vielä voinut näyttää, että miten tämä asenne käytännössä näkyy. Aimo ehkä jäi vähän turhan ohueksi hahmoksi, jotenkin olisi voinut perustella hänen motiivejaan enemmän, ja miksi Aimo & Veikko olivat niin niitä vastaan. Mutta oikein hyvä tarina.

Joo, hyvää kuvailua tässä on. Sujuvaa tekstiä, joka imaisee mukaansa.

Itse olisin kuitenkin halunnut tietää vähän enemmän taustoja. Minkälainen tuo ystäväporukka on, josta tämä hahmo kokee jääneensä ulos? Millainen se tie on ollut, jota on kuljettu tähän hetkeen? Kun loppuun todetaan, että on viety tuhkatkin pesästä, niin se tuntuu mielestäni kuitenkin vähän liioitellulta. Jos lukija olisi kulkenut pitemmän matkan hahmon kanssa tähän pisteeseen, niin senkin voisi ymmärtää paremmin. Vaikka kai tämä oli enemmän tällainen hetkellisen olotilan kuvailu kuin varsinainen juonellinen kertomus.