Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Tarina jatkuu tässä, mutta aivan kuin tämä olisi kokonaan irrallinen ja eri kertomusta. Se ei tietenkään ole huono asia, ettei prologin ja tämän osan välillä ole suoraan sidettä keskenään, useat tekstit alkavat tällaisella rakenteella, mutta tässä osassa kirjoitustyyli on jollain tapaa erilainen kuin prologissa. Kun prologissa oli hyvin vahva ja selkeä sadunomaisuus, tästä se minusta puuttuu. Onko näiden kahden osan kirjoitusten ajankohdilla ollut pidempi väli? Joka tapauksessa tämä teksti on sinänsä minusta kyllä hyvin kirjoitettu, vähän kirjoituksellisia virheitä, hyvin luotu tunnelma ja henkilökuvaus, miljöö kuvataan hyvin. Tässä mielessä tekstissä kyllä kaikki toimii mukavasti. Hyvä teksti joka tapauksessa! :)

Mukava, sadunomainen tarinan alku. Hyvin kirjoitettua tekstiä, lukija pääsee nopeasti juonesta kiinni ja hahmot on minusta hyvin kuvattuja. Tunnelma on onnistunut. Oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä en juuri huomannut. Oikeastaan ainoa kohta, mitä jäin ihmettelemään, oli kun kettu näkee keijun merkin, missä on joutsenen profiili, minkä jälkeen kettu tunnistaa sen sorsakuningattaren merkiksi? Onko tässä joku virhe, eikö se pitäisi olla joutsenkuningattaren merkki, vai onko sorsa mainittu tässä tahallaan että kettu tavallaan siten solvaa joutsenkuningatarta tms? No, kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno aloitus ja odotan kovasti pääseväni lukemaan jatkoa tälle... :)

Tässä tekstissä oli ahdistava tunnelma, mikä tietenkin oli tarkoituskin. Se toimi hyvin, kuvaukset olivat onnistuneita ja herätti lukijan kiinnostuksen jälleen mystisyydellään. Novelli tämä ei ollut vaan pikemminkin katkelma jostain laajemmasta kokonaisuudesta. Se mikä jäi vaivaamaan oli, että miksi tämä oli scifi kategoriassa? Minusta tämä katkelma olisi sopinut täysin nykyaikaankin sijoittuvaan tarinaan? Oikeinkirjoitus- ja kielioppihaasteita oli tässäkin eli jälleen oikoluku olisi tarpeen.

Muutama lause poimintoina...

"Hapuilin sormenpäilläni käsiäni erilasilla painikkeilla." -> tässä on ilmeisesti ajatus hieman karannut kirjoittaessa?

"Ääni muistuttaa sellaista ääntä, jonka rikkimenevä kone päästäisi." -> tämä on minusta hieman ontuva lause. Muuttaisin muotoon esim. "Ääni muistutti rikkoutuvaa konetta." Tekstissä oli muitakin lauseita, joissa oli ehkä ns. täytesanoja turhan paljon. Tekstiä voisi tiivistää jonkin verran.

Tunnelmaltaan kiinnostava teksti, joka herätti kysymyksiä... :)

Pidin tästä, vaikka hieman vaikeaselkoinen tämä oli. Taruh jo omissa kommenteissaan toi aikalailla samoja ajatuksia, kuin mitä minullekin heräsi. Tarina on jälleen sinänsä hyvin kirjoitettua, osaat hyvin kuvata tunnelman ja luot uskottavia henkilöhahmoja. Käsittelet tekstiä, sanoja ja lauseita hyvin ja osaat hienosti kuljettaa tarinaa eteenpäin. Alun baarikohtaus ei minusta ollut liian hidastempoinen vaan ihan sopiva. Kappalejakokin oli minun mielestäni ihan ok, kuten se nyt on. Oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä löytyy, joten oikolukua lisää.

Juonellisesti tässä sitten on hieman minusta haasteita. Tarinan alku ei täysin tue ajatusta, että nainen on palkkamurhaaja. Alku viittaa siihen, että mies sattumalta löytää naisen baarista, mutta yhtäkkiä naisella onkin tehtävänä tappaa tämä mies? Siinä on minusta jonkinlainen ristiriita. Samoin välillä oleva kuvaus, missä nainen puhuu yhtäkkiä hybrideistä, toi minullekin mieleen, että onko tämä sittenkin scifi tarina, mutta mikään muu tarinassa ei kuitenkaan sellaiseen viittaa, joten tämä kohtaus tarinasta jää irralliseksi. Ehkä päähenkilö on, kuten Taruh epäili, sekaisin päästään ja siksi toimii kuten toimii. Juonta kannattaisi ehkä vielä hioa.

Mielenkiintoinen teksti kaiken kaikkiaan ja pidin kyllä tästä. Tässä oli imua... :)

En ole runojen "ammattilainen", jos nyt muutenkaan mitä kirjoittamiseen tulee... En lähde arvostelemaan tätä runoasi sen kummemmin, kunhan totean, että pidin tästä. Se vetosi minuun ja herätti tunteita. Siksi pidin tästä ja annoin neljä tähteä... :)

Tämä oli hyvä teksti mielestäni, vaikka toki varsin synkkä ja inhorealistinen. Tunnelma tulee hyvin esille ja lukija helposti samaistuu päähenkilöön. Novelliksi tästä ei mielestäni ole, koska tämä on vain ote tapahtumasta, yksittäisen tilanteen kuvaus. Tässä ei ole varsinaista juonta. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvin kirjoitettu.

Ja tässäkin tekstissä on oikeinkirjoitus- ja kielioppihaasteita, joten oikolukua lisää...

Viha sanaa toistettiin ehkä turhan usein, sille voisi keksiä synonyymejä.

Ja tästäkin tekstistä nostaisin muutaman lauseen erityisesti esille...

"Se ei ollut viisasta, sillä löit minua vatsaan." -> Tässä lauseessa yhtäkkiä puhuttelet lukijaa, aivan kuin hän olisi Sami. Muuttaisin tämän muotoon "Se ei ollut viisasta, sillä hän löi minua vatsaan."

"Keuhkoni anoivat minua hengittämään, ja niin hengitinkin, nenäni kautta, mutta se ei riittänyt. " -> Tämä lause on hieman ehkä kömpelösti rakennettu, tuo "ja niin hengitinkin..." ei oikein minusta toimi. Ehkä tämä kannattaisi jakaa kahdeksi päälauseeksi esim. "Keuhkoni anoivat minua hengittämään. Yritin nenäni kautta, mutta se ei riittänyt." tms.?

"Se murjoi sisuskalujani, löi mahalaukkuni kasaan ja sai tuskankyyneleet nousemaan silmiini. " -> Edellisessä lauseessa kerrot lyönnistä ja tässä lauseessa sitten "löi mahalaukkuni...". Minusta tuo löi sana ontuu tässä kohtaa, ehkä sen voisi korvata jollain toiselle esim. puristi?

Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä!

Tämäkin tarina on hyvin kirjoitettu. Osaat käyttää sanoja ja lauseita, kerrot vähällä paljon. Tässä juoni kulkee sujuvasti, mutta loppu jää minusta hieman vajaaksi. Koska olit laittanut tämän Romantiikka -kategoriaan, odotin lopussa jotain paljon suurempaa ja vahvempaa tunnetta tai kohtaamista. Nyt oikeastaan romanttisuus tulee esille mielestäni vain viimeisessä lauseessa ja siinäkin vain pilkkeen osalta. Toki pilke usein riittää ja on se kipinä, joka roihahtaa rakkaudeksi, mutta silti jäin kaipaan jotain vähän enemmän.

Tässäkin oli jonkin verran oikeinkirjoitus- ja kielioppihaasteita eli oikolukua kaipaa tämäkin. Nostan muutaman lauseen erityisesti esille, jotka tarttuivat minun silmääni... :)

"Mitja katsoo peilistä tyttöä, itseään." -> Jättäisin itseään-sanan pois. Lukija varmasti ymmärtää, että Mitja katselee itseään eli itsestäänselvyyksiä ei kannata kirjoittaa.

"Yksi ruumiinosa kerrallaan; hän sulahtaa veteen." -> Vierastan tuota ruumiinosa-termin käyttöä tässä yhteydessä. Minun mielikuvani oli, että ne kädet ja jalata tipahtelivat ruumiista sinne ammeeseen. Ymmärrän kyllä mitä olet tällä lauseella hakenut, mutta muotoilisin tämän jotenkin toisin.

"Jokainen raaja on painoton, vesi hidastaa liikkeitä, painottomia raajoja ja painotonta ajattelua." -> Tässä mielestäni toistetaan liikaa tuota painoton sanaa, kolmasti yhdessä lauseessa. Joskus toisto on hyvä tehokeino, mutta tässä se ei minusta toimi.

Kaiken kaikkiaan hyvä ja kiinnostava teksti. Kiitoksia!

Kiinnostava teksti kaiken kaikkiaan. Hyvää kuvailua ja symboliikkaa. Tarinan kerronta on sujuvaa, lukijakin hengästyy, kun päähenkilöllä on niin vauhti päällä. Teksissä on jonkin verran oikeinkirjoitus- ja kielioppihaasteita, joten kannattaa oikolukea pariin kertaan vielä läpi. Juonellisesti tämä minusta kaipaa jotain. Nyt tässä oli tarina päähenkilöstä, joka juoksi karkuun ja jäi sitten kiinni. Kuka hän oli ja miksi hän pakeni? Ketkä häntä jahtasi? Kuka pommitti ja ketä? Tarina on nyt vain otos jonkun sodan jalkoihin jääneen henkilön tuokiosta, joka ei pääty ilmeisesti hyvin. Vaikka tarinoita ei tarvitse aina kirjoittaa lukijalle täysin auki, on hyvä jättääkin jotain pähkäiltävää, niin tässä jää nyt mielestäni liiaksi kysymyksiä auki. Mutta hyvin kirjoitettu teksti. Aioin kommentoida kappalejakoa, mutta olet joutunut sivuston uhriksi, kuten me kaikki eli sivustolle kopioitaessa ei tekstin kaikki asetukset kopioidu mukana.

Kiva pieni teksti. Hyvin kirjoitettua kuvausta, sanat soljuivat juonen vietellessä mukavasti. Ei pahasti kirjoitus- tai kielioppivirheitä, mutta oikolukea kannattaa vielä pari kertaa. Hyvin luotu tunnelma ja jännitys. Itse aavistin loppuratkaisun puolivälissä, kun miehen epätoivo kasvoi jne. Viimeistä lausetta en kirjoittaisi isoilla kirjaimilla, koska se on tarinan ydin ja se pomppaa lukijan silmille jo ennen kuin hän pääsee tekstissä loppuun asti. Muuta se pienillä kirjaimilla kirjoitetuksi. Mukava tunnelmapala ja lukukokemus. Sen sanon, että jos itse olisin joutunut (tai joudun) vastaavan kohteeksi, niin ystäväni ovat entisiä... ;-)

Tässä tekstissä on surumieltä ja kaihoa. Sellainen vetoaa minuun. TarraLeguaanin ja Taruhin kommentteihin voin yhtyä siinä, mitä he ovat antaneet palautetta kirjoituksellisiin seikkoihin. Tämä teksti vaatisi useamman oikolukukierroksen ja rakenteellisesti voisi varmasti miettiä vielä tätä uudelleen. Sisällöltään tässä on kuitenkin vahva viesti ja sen välittämät tunteet tulevat voimakkaasti esiin. Tästä syystä pidän tekstistä. Tekniikkaa voi opetella ja hioa ajan myötä, mutta se että saa sanoihin voiman ja herättää tunteita lukijassa, on minusta kaikkein tärkein asia. Kiitoksia!