 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä oli hyvä teksti mielestäni, vaikka toki varsin synkkä ja inhorealistinen. Tunnelma tulee hyvin esille ja lukija helposti samaistuu päähenkilöön. Novelliksi tästä ei mielestäni ole, koska tämä on vain ote tapahtumasta, yksittäisen tilanteen kuvaus. Tässä ei ole varsinaista juonta. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvin kirjoitettu.
Ja tässäkin tekstissä on oikeinkirjoitus- ja kielioppihaasteita, joten oikolukua lisää...
Viha sanaa toistettiin ehkä turhan usein, sille voisi keksiä synonyymejä.
Ja tästäkin tekstistä nostaisin muutaman lauseen erityisesti esille...
"Se ei ollut viisasta, sillä löit minua vatsaan." -> Tässä lauseessa yhtäkkiä puhuttelet lukijaa, aivan kuin hän olisi Sami. Muuttaisin tämän muotoon "Se ei ollut viisasta, sillä hän löi minua vatsaan."
"Keuhkoni anoivat minua hengittämään, ja niin hengitinkin, nenäni kautta, mutta se ei riittänyt. " -> Tämä lause on hieman ehkä kömpelösti rakennettu, tuo "ja niin hengitinkin..." ei oikein minusta toimi. Ehkä tämä kannattaisi jakaa kahdeksi päälauseeksi esim. "Keuhkoni anoivat minua hengittämään. Yritin nenäni kautta, mutta se ei riittänyt." tms.?
"Se murjoi sisuskalujani, löi mahalaukkuni kasaan ja sai tuskankyyneleet nousemaan silmiini. " -> Edellisessä lauseessa kerrot lyönnistä ja tässä lauseessa sitten "löi mahalaukkuni...". Minusta tuo löi sana ontuu tässä kohtaa, ehkä sen voisi korvata jollain toiselle esim. puristi?
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä!
