Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka Tojutu!

Mielenkiintoinen tarina, ja erityisesti alku tempaa mukaansa voimakkaalla otteella. Hieman loppua kohden minusta homma laimenee, mutta tuo alku kyllä paikkaa valtavasti :)

Otan hieman kantaa kuvailuun.
"Paikka oli kauhea, sen huomasin heti. Ahditusasteikolla täysikymppi. Myös tunteeni olivat sekasin ja painajaismaiset...".
Olen huomannut itse kirjoittaessani, että varsin usein käytän ilmaisua, että joku on jonkin oloinen. Se on vähän kuin nuo adjektiivit kauhea, painajaismainen jne.
Eli. Olen järkeillyt, että tunteiden, mielentilojen ja tapahtumien kuvailu pelkillä adjektiiveilla on aika pintapuolista. Kuvaile enemmänkin siten, että lukijalle tulee kuvailun jälkeen tunne, että paikka on kauhea. Jos kerrot että kauhea, niin se ei vielä luo kovin kaksista mielikuvaa. Jos tarkkoja ollaan, niin viittaat tuohon kauheuteen ainoastaan kertomalla, että lattia on kylmä. Ajatukseni:
"Tahraiset seinät, tahmainen lattia, josta vielä saattoi haistaa edellisen vieraan oksennuksen ja virtsan ja hiljaisuus, joka oli niin luonnotonta, että kaikui korvissa. Hapuilin istuman ja vetäydyin seinää vasten vain tunteakseni kuinka jotain tahmeaa tarttui selkääni. En muistanut miten olin tänne joutunut, missä olin ollut tai...".
Eli jotain tuohon tyyliin. Kuvaile miljöötä, mutta ei pelkillä adjektiiveilla. Koeta luoda lukijalle ällöttävä mielikuva kertomalla siitä, mitä päähenkilösi ympärillä on.

Vältä turhan kirjoittamista.
"Seuraavaksi tajusin etten tiennyt kuka olin.".
"Tajusin etten tiennyt kuka olin.".
Ilman tuota seuraavaksi - sanaakin lukija ymmärtää että se tapahtuu seuraavaksi.

Ja - sana pilkutetaan, jos lauseilla ei ole yhteistä jäsentä.
"Se oli ja astuin sisään.".
"Se oli, ja astuin sisään.".

Älä kuvaile itsestään selvää.
"En kestänyt tilannetta alkuunkaan ja sain hysteerisen kohtauksen. Potkin seiniä niin lujaa kuin pystyin ja huusin lisää ja hakkasin seinää.".
vs
"Potkin seiniä niin lujaa kuin pystyin ja huusin lisää ja hakkasin seinää.".
Eli tuosta kuvailustasi käy ilmi tuo, minkä ensin kirjoitit. Eli kuvaile tapahtumia, älä selitä lukijalle liikaa. Anna lukijan itse luoda mielikuvat tapahtumien perusteella.

Tästä tulee hieman mieleen Kauhea Kankkunen :) Tuo loppu oli jotenkin laimean oloinen. Olin ajatellut, että tässä oli jokin Walking Dead tyylinen episodi, jonka olitkin mielestäni mahtavasti rakentanut, mutta selitys kaikelle oli pienoinen antikliimaksi.

Viihdyttävä pätkä!

Kiitos!

Ps. Alcatraz sijaitsee San Franciscon kupeessa, mutta se on pientä se :)

Moikka Tojutu!!!

Tämä oli hyvä! :) Hyvä rakenne, selkeä juonen kulku, hyvä tunnelma ja uskottava miljöö!

Pilkuista pikkuisen.
"Tämä tarina mustasta kissasta kertoo yliluonnollisella tavalla siitä kuinka epävarmalla pohjalla meidän kaikkien elämä, todellisuus ympärillämme on.".
Tuossa ennen kuinka konjunktiota täytyy olla pilkku, sillä se erottaa lauseen toisesta. Kenties tuon toisen pilkun olisi voinut korvata ja - sanalla, joka tuossa tapauksessa ei pilkkua vaadi, sillä kyseessä on luettelo.
Ja - sanan pilkutuksesta vielä.
"...romahtaa ja hajoaa ja jostain niinkin tavallisesta asiasta kuin kissasta tulee meille...".
"...romahtaa ja hajoaa, ja jostain niinkin tavallisesta asiasta, kuin kissasta tulee meille...".
Eli jos lauseella ei ole selvää yhteistä jäsentä edellisen lauseen kanssa, niin myös ja konjunktio pilkutetaan (kuten myös konjunktio kuin). Tarkkana näiden kanssa, sillä nämä vaikuttavat lukemisen rytmiin ja selkeyteen.
Ja vielä yksi esimerkki.
"Koulupäivä oli ohi ja Steve ja Harry olivat jo...".
"Koulupäivä oli ohi, ja Steve ja Harry olivat jo...".

Sujuvasta dialogista.
""Otahan nyt vaan rennosti, Harry. Et tässä ole mitään ongelmaa, jatketaan vaan matkaa eteenpäin."".
Maistele dialogia suussasi ja vertaile sitä tapaan, jolla itse puhut tai jolla haluat henkilöiden puhuvan. Erityisesti tuossa tilanteessa liiallinen kirjakieli tuntuu epäuskottavalta. Ajatukseni:
""Otahan rennosti, Harry. Ei mitään ongelmaa, antaa palaa vaan."".
Toinen esimerkki.
""Pojat, tämä on onnettomuuspaikka. Mikä tarkoittaa sitä, että jatkakaa matkaa eteenpäin, mutta tehkää se varoen. Me emme halua enää tänään yhtään enempää onnettomuuksia. Kai te pojat uskotte minua?" Poliisi puheli.".
Ajatukseni:
""Pojat, tämä on onnettomuuspaikka. Jatkakaa matkaa, mutta rauhallisesti. Tänään ei tarvita yhtään enempää onnettomuuksia. Kai te pojat uskotte minua?" Poliisi puheli.".

Sijapäätteistä (ja yksi pilkkujuttu :D )
"He saaapuivat onnettomuuspaikalle joka oli täynnä ambulansseja, poliisiautoja, ihmisiä, niin poliiseja, sairaanhoitajia kuin yksi toimittaja ja muuta väkeä.".
"He saaapuivat onnettomuuspaikalle, joka oli täynnä ambulansseja, poliisiautoja, ihmisiä, niin poliiseja, sairaanhoitajia kuin yksi toimittajakin sekä muuta väkeä.".

Tuossa lopussa tuo sekoaminen kävi jotenkin äkkiä, ja jollain tavalla minua harmitti, että tarina päättyi rotkoon ajoon. Olisin toivonut että olisit jatkanut sen ulosajon jälkeen jännityksellä, joka olisi päättynyt vaikka mystisiin kuolemiin metsässä. Kenties pojat olisivat viimeisenä nähneet nuo välkkyvät silmät! :) Eli tuo uusi liikkeellelähtö oli mielestäni tarpeeton. Hukkasit siinä todella hyvin luodun jännitystilanteen, johon kaikki olisi voinut päättyä kauhun, viiltojen, pakoon yrittämisen ja kuoleman myllerryksessä.

Mutta muutoin todella toimivaa saagaa! :)

Kiitos!

Ps. Hyvä autovalinta!!! :)

Moikka Naperotäti!

Pahoittelen, että tämä on vienyt hieman aikaa. On ollut osimoilleen hektistä aikaa viime syksy ja tämä kevät.

Kirjoitat erinomaisen hyvin ja sujuvasti!

Normaalisti patistan kirjoittajia siihen, että nämä eivät käyttäisi kolmoispisteitä, sulkeita, lainausmerkkejä tai caps lockia kaunokirjallisessa kerronnassa, mutta tuossa alussa nuo ovat niin satuhenkisiä ja lapsenomaisia, että niistä on pakko tykätä :)
Tosin tuota caps lockia silti hieman vierastan :D

Ja - sanan pilkutuksesta.
"Seuraavana päivänä BöödiBöön kanssa käytiin silmälääkärissä ja niin se sai omat silmiäisensä ja lasipohjat, joita silmälaseiksi kutsutaan.".
Mielestäni tuossa "ja niin" edessä kuuluisi olla pilkku, sillä tuossa ja konjunktio erottaa kaksi lausetta, joilla ei ole yhteistä jäsentä, toisistaan. Tiedän...saivartelua, mutta pisti silmään :D

Todella vekkulia ja lapsenomaista saagaa! Pidän todella hauskoista Böödiböö - ilmauksista ja iloisesta tunnelmasta!

Turhan kirjoittamisesta.
"He kaikki nauttivat myös eväitä...".
Myös? Mitä muuta he nauttivat?

Tuo Oliko Linan toive varastettu? - kappale oli sikäli omituinen, että siinä palataan ajassa taaksepäin. Kenties saduissa olisi hyvä edetä aikajärjestyksessä, jotta pikkulukija / kuuntelija pysyy kärryillä.

Täytyy sanoa, että vaikka tässä ei ole varsinaista juonta tai sellaista selkeää, lapsen mielellä ymmärrettävää opetusta esim hyvästä tai pahasta, niin tämä on kyllä todella kaunis satu!
Rakkautta, lämpöä, hellyyttä, ystävällisyyttä ja toiveiden toteutumista. Mitä muuta voisi pieni ihminen toivoa! :)

Paikoin oli hieman hankala tuosta kappalejaosta tietää, että oliko caps lockilla kirjoitetut tarkoitus kysyä lapselta, jolle satua luetaan, vai oliko niillä jokin muu merkitys. Se kenties vaatisi vielä hiomista.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Sinulla olisi hyvinkin lahjoja kokonaiseen kustannettavaan lastenkirjaan!
Hyvää työtä! :)

Kiitos!

Moi Ninu!

Samaa kuin edellisissäkin, eli ei ehkä vain historiakuvausta, vaan juonellinen tarina. Pilkut ennen konjunktioita aina, jos ne erottavat virkkeen lauseet toisistaan.

Sinulla on toisinaan jännittävä tapa venyttää virkkeitä silloinkin, kun voisit käyttää pistettä. Annan esimerkin. "Mummin iltasaduissa pystyin eläytymään tarinaan täysillä, alusta loppuun olin hiljaa ja kuuntelin kaikkia pienimpiäkin yksityiskohtia jännityksellä.".
Eli selkeät virkkeet on hyvä päättää pisteellä. Ajatukseni.
"...tarinaan täysillä. Alusta loppuun olin hiljaa...".

Tämäkin lyhyenä tarinana, jossa tapahtuma kuvataan juonen kanssa pikkulapsen silmin, on aina parempi ja selkeämpi ainakin minun mielestä :)

Kiitos!

Moikka Ninu!

Siihen mitä edellisen alkuun kirjoitin, niin tässä on samoja pilkkujuttuja :)

Tämäkin olisi ollut hyvä tarinana. Tosin juoneen olisi pitänyt vielä miettiä loppuratkaisu. Olisiko tarina päättynyt kunnon opetukseen tai siihen, että tyttö selviää viimein, kuin koira veräjästä.
Tämähän on ikään kuin muistelu ilman juonta, tilannekuvaus, joskin edellisen tapaan helposti lähestyttävä ja samaistuttava.

Kiitos!

Moikka Ninu!

Ihan alkuun haluan sanoa, että nyt kun olet postannut monta pätkää putkeen, niin jos näissä on toistuva virhe, niin toistuu kaikissa. Suosittelisin, että pidät muutaman päivän postausten välissä, katsot tuleeko palautetta, ja jos tulee, niin omaksu niistä se, minkä haluat. Ja jos arvioit saamasi palautteen mukaan seuraavia osia, niin me kaikki saamme vielä hieman parempaa luettavaa :)

Tämä on lyhyt historiakuvaus, joskin lämminhenkinen ja historiaa henkivä! Tämän olisi voinut kirjoittaa ihan tarinaksikin, jossa olisit kertojana käynyt tämän jutun läpi tarinamuodossa.

Pilkuista. "Muistan miten ajattelin usein, miten mukavaa kun pääsen leikkimään siskon kanssa.".
Tuo pilkku kuuluu konjunktion kun eteen, jossa lause vaihtuu. Melko harvoin lause vaihtuu virkkeessä ilman konjunktiota, ja tuolloinkin useimmin lauseenvastikkeena, johon ei pilkku kuulu muutenkaan.
Samaan liittyen "...esimerkiksi barbit saattoivat olla naapureita, joiden luona...". Eli konjunktio joiden vaatii pilkun, sillä se erottaa lauseen toisesta.
Myös ja - sana on konjunktio, ja vaatii pilkun, jos lauseilla ei ole yhteistä jäsentä. Esim "Pakkasimme barbien laukut, ja lomakohde...".
Kun taas "Matti kiipesi harjanteelle ja katsoi kaukaisuuteen. Tuossa Matti on molempien lauseiden yhteinen jäsen, eikä pilkkua tule.

Kirjoitustyylisi on asiallista ja selkeää, helppolukuista. Tilanne on eläväinen ja selvästi muistorikas :)

Kiitos!

Moikka Emilio Terra!

Ihan alkuun haluan sanoa, että kun postaat monia tekstejä putkeen, niin niissä kaikissa voi olla samoja virheitä tai asioita, jotka saatat palautteessa oivaltaa tai oppia välttämään. Suosittelisin, että postailisit parin paivän välein, niin näet mitä muut teoksistasi pitävät, ja ehdit vielä muokata tarvittaessa.

Tämä oli hyvin kirjoitettu ja kaipuuta huutava novelli!

Muista, että ja - sana on konjunktio,joka kuuluu myös pilkuttaa, jos lauseilla ei ole yhteistä selkeää jäsentä, kuten esimerkiksi subjekti (tekijä). Esimerkkinä seuraava:
"On viimeinen yö, jonka saan viettää poissa kotoa, ja tässä karulla tavalla kauniissa kaupungissa.".
Tuossa ennen ja - sanaa kuuluu olla pilkku, sillä yhteistä jäsentä ei ainakaan minun mielestä ole.
Kun taas Matti nousi rinteelle ja katsoi kaukaisuuteen. Tässä Matti on yhteinen jäsen, joten pilkkua ei tarvita.

Hieman epäuskottavalta tuntui, että kertoja oli vasta 18-vuotias, sillä elämän- ja seksikokemus suorastaan huokuivat hänestä. Suhtautuminen kaikkeen oli liian kypsä, sillä jopa vanhempien neuvot oli kuunneltu ja omaksuttu tarkkaan. Päähenkilö oli teini, jolla ei ollut mitään epävarmuuksia. Mielestäni hänen ikänsä lähenteli jo kolmeakymmentä. Käyn itse jo kohti neljääkymmentä, enkä usko että ajatukseni ovat noin kypsät :)

En tiedä olitko tarkoittanut tämän eroottiseksi novelliksi, sillä kaikki pohdinnat ja taustat tuntuivat tyhjänpäiväisiltä ja merkityksettömiltä seksikohtaukseen verrattuna. Petrasta ei ollut kovin syvällisiä ajatuksia, ei kaipausta, ei tarkoitusta löytää tyttöä eikä oikeastaan muuta, kuin kuori, joka kulki laimeana tarinassa mukana.

Jäin kaipaamaan enemmän tunnetta ja draamaa. Koin tämän teinipojan epäuskottavana äijätykityksenä, jossa ei ollut juuri muuta kuin ylidramaattinen pohjustus seksille :)
Älä ota itseesi! Osaat kirjoittaa hyvin! Mielestäni juoni vain jäi tässä draamattomaksi ja merkityksettömäksi...vähän kuin pornoelokuvissakin.

Kiitos!

Moi JJ Crash!

Tämä herättää ajatuksia, mutta en ole ihan varma, mitä tässä haet.
Viittanet jotenkin markkinatalouteen, mutta en tiedä mitä ajat takaa tai haluat kritisoida. Vai haluatko yleensäkään kritisoida.

Tämä kritiikissään ja samalla kohdentamattomuudesaaan tuntuu jopa vitsiltä, tai sitten vain runolta ilman kantaaottavuutta. Ehkä kuitenkin pelkäksi runoksi tämä on liian pelkistetty, ilman yhteiskuntakritiikkiä. Siksi luulisinkin tämän olevan enemmän vitsi.

Ei tavallisen runon säkeitä, rytmiä tai tempoa. Se tosin ei ole välttämättä huono homma :)

Kiitos!

Moikka N.P.Aldery!

Hyvä tarina! Ehkä aika pitkä alkudialogi ja ei niin mielenkiintoa herättävä kuvailu, mutta alkoi tapahtua, niin tarina imaisi mukaansa!

Muista erottaa pilkulla lauseet toisistaan virkkeen sisällä. Aina ennen konjunktiota pilkku. Esim.
"Kädenlämmön, joka oli kylmempi, kuin...".

Sano asia mahdollisimman yksinkertaisesti.
"Oli para-aikaa ruuhka.".
Ajatukseni:
"Oli ruuhka-aika.".
Tai
"He olivat liikkeellä ruuhkan aikaan.".

Kirjoitat, että vaikka nyt oltiin tulevaisuudessa. Keneen nähden? Lukijaan? Haluatko siis kertoa minulle, että nykyhetkessä ei muka ole lentäviä autoja? Tuollainen antaa heti lastensatumaisen tunnelman. Jahas. Siis nyt ollaan jossain kaukana kaukana tai kauan sitten...
Ainakin minä haluaisin scifin lukijana tietää missä ollaan ja mikä vuosi. Mainitsit Elviksen, joten maapallolla luultavasti ollaan, mutta mikä aika? Näissä äkkiä tulee tunne, että kohdeyleisö on lapset, jos tausta ei ole tarkka, vaan summittainen viittaus.

Vältä kirjoittamasta turhaa (eli älä aliarvioi lukijaa). Kirjoitat, että se riippui siitä, missä kulloinkin ajoi. Minulla tuli mieleen, että ihanko tosi! Siis riippuuko todella siitä, missä ajan, että mitä ympärillä näkyy? Vältä kirjoittamasta itsestään selviä asioita. :) En halua lukijana kokea, että kirjoittaja pitää minua urpona.

Ilmaisuista. Lopen kattava saattaisi toimia paremmin varsin kattavana.

Varsin jännittävä ja ennalta-arvaamaton loppu! Pidin yllättävästä käänteestä ja nopeasta muutoksesta naisen luonteessa. Hyvä!

Kiitos!

Moikka Loviisa V!

Vierastan ajatusta siitä, että kerätään palautetta ja sitten korjataan ja postataan sama teksti. Sivuston tarkoitus ei ole toimia kustannustoimittajana, vaan se että tänne voi ladata tekstin, saada palautetta, kehittyä ja kirjoittaa uutta luettavaa niille, jotka antavat omaa aikaansa palautteen muodossa Sinulle.

Tässä on kaunis tunnelma ja miellyttävä rytmitys. Säkeet ovat hiottuja ja rauhallisia. Kaunis tilannekuva.

Kiitos!