Review Detail

Moikka N.P.Aldery!

Hyvä tarina! Ehkä aika pitkä alkudialogi ja ei niin mielenkiintoa herättävä kuvailu, mutta alkoi tapahtua, niin tarina imaisi mukaansa!

Muista erottaa pilkulla lauseet toisistaan virkkeen sisällä. Aina ennen konjunktiota pilkku. Esim.
"Kädenlämmön, joka oli kylmempi, kuin...".

Sano asia mahdollisimman yksinkertaisesti.
"Oli para-aikaa ruuhka.".
Ajatukseni:
"Oli ruuhka-aika.".
Tai
"He olivat liikkeellä ruuhkan aikaan.".

Kirjoitat, että vaikka nyt oltiin tulevaisuudessa. Keneen nähden? Lukijaan? Haluatko siis kertoa minulle, että nykyhetkessä ei muka ole lentäviä autoja? Tuollainen antaa heti lastensatumaisen tunnelman. Jahas. Siis nyt ollaan jossain kaukana kaukana tai kauan sitten...
Ainakin minä haluaisin scifin lukijana tietää missä ollaan ja mikä vuosi. Mainitsit Elviksen, joten maapallolla luultavasti ollaan, mutta mikä aika? Näissä äkkiä tulee tunne, että kohdeyleisö on lapset, jos tausta ei ole tarkka, vaan summittainen viittaus.

Vältä kirjoittamasta turhaa (eli älä aliarvioi lukijaa). Kirjoitat, että se riippui siitä, missä kulloinkin ajoi. Minulla tuli mieleen, että ihanko tosi! Siis riippuuko todella siitä, missä ajan, että mitä ympärillä näkyy? Vältä kirjoittamasta itsestään selviä asioita. :) En halua lukijana kokea, että kirjoittaja pitää minua urpona.

Ilmaisuista. Lopen kattava saattaisi toimia paremmin varsin kattavana.

Varsin jännittävä ja ennalta-arvaamaton loppu! Pidin yllättävästä käänteestä ja nopeasta muutoksesta naisen luonteessa. Hyvä!

Kiitos!