 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Tojutu!
Mielenkiintoinen tarina, ja erityisesti alku tempaa mukaansa voimakkaalla otteella. Hieman loppua kohden minusta homma laimenee, mutta tuo alku kyllä paikkaa valtavasti :)
Otan hieman kantaa kuvailuun.
"Paikka oli kauhea, sen huomasin heti. Ahditusasteikolla täysikymppi. Myös tunteeni olivat sekasin ja painajaismaiset...".
Olen huomannut itse kirjoittaessani, että varsin usein käytän ilmaisua, että joku on jonkin oloinen. Se on vähän kuin nuo adjektiivit kauhea, painajaismainen jne.
Eli. Olen järkeillyt, että tunteiden, mielentilojen ja tapahtumien kuvailu pelkillä adjektiiveilla on aika pintapuolista. Kuvaile enemmänkin siten, että lukijalle tulee kuvailun jälkeen tunne, että paikka on kauhea. Jos kerrot että kauhea, niin se ei vielä luo kovin kaksista mielikuvaa. Jos tarkkoja ollaan, niin viittaat tuohon kauheuteen ainoastaan kertomalla, että lattia on kylmä. Ajatukseni:
"Tahraiset seinät, tahmainen lattia, josta vielä saattoi haistaa edellisen vieraan oksennuksen ja virtsan ja hiljaisuus, joka oli niin luonnotonta, että kaikui korvissa. Hapuilin istuman ja vetäydyin seinää vasten vain tunteakseni kuinka jotain tahmeaa tarttui selkääni. En muistanut miten olin tänne joutunut, missä olin ollut tai...".
Eli jotain tuohon tyyliin. Kuvaile miljöötä, mutta ei pelkillä adjektiiveilla. Koeta luoda lukijalle ällöttävä mielikuva kertomalla siitä, mitä päähenkilösi ympärillä on.
Vältä turhan kirjoittamista.
"Seuraavaksi tajusin etten tiennyt kuka olin.".
"Tajusin etten tiennyt kuka olin.".
Ilman tuota seuraavaksi - sanaakin lukija ymmärtää että se tapahtuu seuraavaksi.
Ja - sana pilkutetaan, jos lauseilla ei ole yhteistä jäsentä.
"Se oli ja astuin sisään.".
"Se oli, ja astuin sisään.".
Älä kuvaile itsestään selvää.
"En kestänyt tilannetta alkuunkaan ja sain hysteerisen kohtauksen. Potkin seiniä niin lujaa kuin pystyin ja huusin lisää ja hakkasin seinää.".
vs
"Potkin seiniä niin lujaa kuin pystyin ja huusin lisää ja hakkasin seinää.".
Eli tuosta kuvailustasi käy ilmi tuo, minkä ensin kirjoitit. Eli kuvaile tapahtumia, älä selitä lukijalle liikaa. Anna lukijan itse luoda mielikuvat tapahtumien perusteella.
Tästä tulee hieman mieleen Kauhea Kankkunen :) Tuo loppu oli jotenkin laimean oloinen. Olin ajatellut, että tässä oli jokin Walking Dead tyylinen episodi, jonka olitkin mielestäni mahtavasti rakentanut, mutta selitys kaikelle oli pienoinen antikliimaksi.
Viihdyttävä pätkä!
Kiitos!
Ps. Alcatraz sijaitsee San Franciscon kupeessa, mutta se on pientä se :)
