Review Detail

Kirjoituksestasi puuttuu käänne ja loppuhuipentuma.
Alla esimerkki, jolla sain pikaisesti aikaan jonkinlaisen käänteen.
Saat käyttää versiotani miten haluat, toivottavasti siitä oli/on jotain apua.


Rapistuneen pihamökin ovella laiha nainen piteli kolmikuista vauvaansa tiukasti sylissään. Siinä hämärän tullessa naisen katseessa oli syvää odotusta ja sielussaan jäljellä olosuhteiden kovuudesta huolimatta viattomuutta. Tähyillen tummenevaa tienoota nainen tiesi olevansa pulassa, jos miehensä ei tänään palaisi työmatkaltaan. Kaukana korkeat talot kohosivat usvan läpi sumeana massana taivaalle, joka talojen yläpuolella helotti enteisesti punaisenkirjavana, mutta niin kauniina. Naisen pidellessä tiukemmin hengityksensä tiivistyi kimmeltäväksi kuuraksi vauvan valkoiseen myssyyn. Molemmat olivat kevyesti siinä pakkassäässä, johon miehen saama työtarjous oli heidät johtanut. Odottivat siinä hämärään asti epätoivoisesti, mutta miestä ei näkynyt. Jostain kaukaa kuului lähtevän junan kaikuva vihellys ja he menivät takaisin sisälle.

Sisällä nainen ei kyennyt enää pidättelemään epätoivoaan.
Rojahtaen lautalattiaisen huoneen keskellä olevaan kovaan ja nuhjuiseen nojatuoliin alkoi hän itkeä epätoivoaan ulos. Vauvakin itki kylmyyttä ja ruoan puutetta tuossa enemmän komeroa kuin asuntoa muistuttavassa tilassa. Lopulta kyyneleet katosivat hetkeksi ja nainen laittoi vauvan notkahtelevaan pinnasänkyyn, jonka lohkeileva harmaa maali tarttui paidan hihoihin ja varisi vauvan poskille kimaltelevana kuin kuura, joka hetki sitten ulkona tiivistyi kauniisti vauvan myssyyn. Laskiessaan kämmenensä vauvan tulikuumalle otsalle, naisessa käynnistyi selviytymisvietti.

Nainen riensi sytyttämään uudelleen pientä tulisijaa, jossa oli vielä tähteenä hänen pellon ladoilta ja metsistä keräämiään risuja. Puut olivat loppuneet, eikä hän tohtinut pyytää apua vuokraisännältä ja kyläläisiltä.
Mies oli kaukana työmatkalla, hänen olisi pitänyt tänään tulla, mutta miestä ei näkynyt. Turhaan nainen odotti kokopäivän juosten ulos ja sisään vuorotellen, eikä näkynyt miestä. ”Olikohan tullut jokin este” mietti nainen.

”Huomenna menen pyytämään puita. Vien myös vauvan lääkäriin” nainen sanoi. Hänen oli pyydettävä apua, koska rahaa ei ollut ruokaan, puihin, eikä lääkkeisiin. Kaikki oli sen varassa, että mies olisi tullut palkkapussinsa kanssa kotiin. Epätoivoissaan nainen alkoi itkeä. Vauvan hengitys kiihtyi nopeaksi ja aina hengittäessä kuului ahdas vingahdus.
Kaukaa kuului junan vihellys.
”Tuleeko tänään toinenkin juna” hämmästeli nainen.
Mustassa valurautaisessa kamiinassa oli toiveikas hehku. Se rätisi ja paukkui ja lopulta lämmitti huoneen. Nainen otti vauvan rinnoilleen pitääkseen tämän lämpimänä.
”Mitä muutakaan olisin voinut enää tehdä” ajatteli nainen. Epäuskoisena nainen mietti kuuliko hän tosiaan junan vihellyksen. ”Oletko se sinä Peter”?